lauantai 29. syyskuuta 2012

Terry Pratchett: Totuuden torvi

"Valhe ehtii kiertää koko maailman, kun totuus vasta kiskoo saappaita jalkaan."
Tämä sanonta toistuu 25. Kiekkomaailma kirjassa useaan otteeseen. Kirja alkaa siitä, kun kääpiöt keksivät painokoneen. William de Worde on kirjoittanut jo pitkään uutiskirjettä Ankh-Morporkin tapahtumista tärkeille (ja tarpeeksi rikkaille) ihmisille ympäri maailmaa. Sitten hän törmää kääpiöihin, jotka saavat hänet laajentamaan toimintaansa ja siten perustamaan Ankh-Morporkin ensimmäisen sanomalehden Ankh-Morporkin uutiset. Avukseen William palkkaa kauniin ja lahjakkaan uutisjuttujen kirjoittajan Sakariinan ja vampyyri-ikonografisti (Kiekkomaailman vastine valokuvaajalle) Oton, joka palaa poroksi melkein joka kerta, kun hän ottaa kuvan.

Kaikki eivät kuitenkaan pidä uudesta painokoneesta ja varsinkin kaivertajien kilta aiheuttaa Williamille ongelmia, sillä painokone vie kaivertajien työt. William yrittää kirjoittaa lehteensä vain tosia juttuja, mutta pian hän saa kilpailijakseen Ilta-huuto nimisen lehden, johon kirjoitetaan juttuja, jotka eivät voi mitenkään olla totta, mutta joka kiinnostaa ihmisiä enemmän.

Myöskään hullunkuriset vihannekset eivät voi täyttää lehteä ikuisesti. Sitten Patriisi vaikuttaa tulleen hulluksi ja yrittäneen tappaa avustajansa ja varastaa kaupungin kassan. Jutussa vaikuttaa olevan jotain hämärää ja siksi William alkaa selvittää juttua ja raportoi tapauksesta säännöllisin väliajoin lehteen.

Tällä kertaa Pratchett siis otti kohteekseen lehdistön. Heti kun kaupungissa sattuu jotain, on William paikalla muistivihko ja kynä tanassa kyselemässä ihmisiltä heidän nimiään ja minkä ikäisiä he ovat. Aamuisin William kuuntelee majapaikkansa aamiaispöydässä, mitä mieltä muut samassa täyshoidossa olevat, jotka eivät tiedä Williamin tekevän lehteä, ovat uusimmista uutisista. Päähuomion kirjassa saa kuitenkin Patriisin rikos. Kirjassa seurataan sekä Williamin selvitysyrityksiä, että rikoksen toteuttaneiden herra Pistoksen ja herra Tulppaanin edesottamuksia.

Totuuden torvessa oli taas paljon hauskoja oivalluksia, mutta se oli minun makuuni liian dekkarimainen. Eli jos dekkareista ja Pratchettista tykkää niin kannattaa kyllä lukea, mutta minuun tämä ei nyt kovin paljon iskenyt.
Arvosana: 3/5

Terry Prattchett: Totuuden torvi (The Truth)
Kiekkomaailma #25
Karisto 2000
s.370

lauantai 22. syyskuuta 2012

Angie Sage: Peili

Septimus Heap -sarjan kolmannessa osassa Septimuksen isä Silas Heap avaa ullakon sinetöidyn huoneen löytääkseen turvallisen säilytyspaikan nappulasiirtokunnalleen. Tietämättään hän tulee vapauttaneeksi kuningatar Etheldredda Hirveän ja tämän lemmikin Ai-ain, joka alkaa saman tien levittämään vaarallista rokkoa Linnassa. Etheldredda haluaa elää ikuisesti ja siksi hän pakottaa prinsessa Jennan näyttämään Septimukselle peilin, jonka kautta Septimus joutuu 500 vuotta ajassa taaksepäin kuningatar Etheldreddan omaan aikaan. Siellä Septimus joutuu Etheldreddan pojan, alkemisti Marcellus Pyen oppilaaksi. Marcellus on tekemässä tinktuuraa, joka saa elämään ikuisesti ja jonka voi viimeistellä vain seitsemännen pojan seitsemäs poika. Omassa ajassaan Jenna etsii keinoa pelastaa Septimus, samalla kun Etheldreddan henki yrittää tappaa Jennan päästäkseen itse valtaan.

Peili oli tällä kertaa enemmän yksi kokonaisuus kuin edellinen osa Varjo. Kirja kuitenkin tuntuu pääsevän aika hitaasti vauhtiin ja siksi alun lukeminen oli vähän raskasta, kun odotti vain, että milloin päästään itse asiaan. Henkilöt eivät mitään kaikkein mielenkiintoisempia ole ja vain kirjan juoni ja huumori pelastavat sen. Varsinkin lohikäärme Tulipärske sai nauramaan useampaan kertaan. Kun Peili lopulta pääse vauhtiin tuntui, että se loppui samantien jättäen monta asiaa kesken. Ilmeisesti seuraava osa jatkuu siitä mihin tämä jäi.
 Arvosana: 4/5

Angie Sage: Peili (Physik)
Septimus Heap 3
WSOY 2008
s. 364

perjantai 14. syyskuuta 2012

Brian Jacques: Jalokivien jäljillä

Katsoin tuossa jokin aika sitten, että minulla ei ole suomennetuista Redwallintaru kirjoista lukematta enää kuin kaksi kirjaa. Vaikka vähän olen miettinyt sarjan jättämistä kesken päätin, että kyllä minä vielä nämä kaksi maltan lukea. Tässä on nyt niistä toinen.

Jalokivien jäljillä kirjassa kaukaisella Sampetran saarella hallitsee näätä Ublaz, jota myös Kiilusilmäksi kutsutaan. Ublaz on käskenyt eräitä merirosvo rottia rystämään Lutran saukkopesueelta heidän aarteensa, valtameren helmet. Kaapparit onnistuvat tässä suunnitelmissa, mutta sitten pari heistä varastaa helmet ja katoaa omille teilleen. Sillä tavalla helmet kulkeutuvat Redwallin luostariin, missä  vanha orava Fermald saa helmet käsiinsä. Hän piilottaa helmet jokaisen eri paikkaan ja jättää helmien olinpaikoista vihjeeksi vain arvoituksia. Tämä kaikki on tapahtunut jo ennen kirjan alkua.

Kirja alkaa siitä, kun Ublaz saa kuulla, että helmet ovat Redwallin luostarissa. Hän lähettää Rosmo nimisen hillerin laivansa kanssa sekä joukon liskoja hakemaan helmet Redwallista. Siellä Ublazin joukot ottavat panttivangeiksi apotti Durralin ja vesimyyrätyttö Violan. Heidät saataisiin takaisin, jos rosvoille annettaisiin Lutran helmet. Villakko niminen siilineito, kronikoitsija munkki Rollo, oravatyttö Cracklyn ja hiirityttö Piknim alkavat ratkaista arvoituksia löytääkseen helmet. Samaan aikaan soturi hiiri Martin ja aina nälkäinen jänis Rantti lähtevät kaappareiden perään pelastaakseen Violan ja Durralin. Heidän mukaansa liittyy myös ainoana Lutran ryöstöstä hengissä selvinnyt saukkotyttö Grath, joka haluaa kostaa perheensä kuoleman, sekä päästäiset Polku ja Velko.

Kirjassa siis seurataan toisaalta kuinka Villakko ystävineen selvittää aina yhtä arvoitusta kerrallaan ja aina helmen löytyessä löytyy myös uusi arvoitus seuraavan helmen kätköpaikasta.  Toisaalta taas seurataan Martinin ja muiden pelastusmatkaa. Kolmas juonilinja seuraa Sampetran tapahtumia, missä muut kaapparit nousevat kapinaan Ublazia vastaan kettu Rasconzan johdolla. Varsinkin tuota viimeistä juonilinjaa oli vähän tylsää lukea vaikka ne tapahtumat oli lopulta tärkeitä loppuratkaisun takia. Arvoitusten ratkaisu jäi taas hiukan irralliseksi muusta kirjasta ja tuntui, että se oli otettu mukaan vain siksi, että Redwall kirjoissa pitää olla arvoitusten ratkaisua. Toisaalta se oli ehkä kirjan mielenkiintoisinta antia, vaikka ratkaisu kulki aina samaa kaavaa: Ensin voivoteltiin sitä kuinka hankala arvoitus onkaan ja sitten joku luostarilaisista tönäisee etsijät oikeaan suuntaan.

Minulla ei ollut kovin suuria odotuksia tämän kirjan suhteen, mutta Jalokivien jäljillä oli vaihteeksi ihan viihdyttävä Redwall kirja. Vaikka kirjan juoni noudatti aiemmista sarjan kirjoista tuttua kaavaa ei se tällä kertaa haitannut. Kirjassa oli myös paljon sympaattisia hahmoja, joista suosikeikseni nousi jänis Rantti ja tämän ystävä pöllö Untuvasiipi, joka toistelee aina äitinsä sanontoja. Redwall sarjan kirjat ovat jokainen aika lailla itsenäinen tarina. Siksi suosittelen tätä kirjaa, jos joku haluaa jonkin Redwall sarjan kirjan lukea. Tämä on ehdottomasti niistä yksi viihdyttävimmistä. Jos kuitenkaan paljot laulamiset ja juhlimiset sekä ruuan kuvailut ei kiinnosta, niin ei kannata vaivautua sarjaa lukemaan.
Arvosana: 3/5

Jacques Brian: Jalokivien jäljillä (The Pearls of Lutra)
Redwallin taru 9
Otava 2003
s.424

lauantai 8. syyskuuta 2012

Charlaine Harris: Pahan veren valtakunta

Pahan veren valtakunta on Sookie Stackhousesta kertovan kirjasarjan seitsemäs osa. Siinä Sookie joutuu Louisianan vampyyri kuningatar Sophie Annen palkkalistoille, kun Illinoisissa pidetään vampyyrien huippukokous. Sophie-Anne tarvitsee Sookieta lukemaan ihmisosallistujien ajatuksia. Sophie-Annen asema on heikentynyt hurrikaani Katriinan iskettyä hänen alueelleen ja kaiken lisäksi häntä syytetään miehensä, Arkansasin kuninkaan, murhasta. Huippukokous ei myöskään suju aivan ongelmitta, kun vampyyreita murhataan ja hotellista löytyy pommeja. Ja Sookie on tietenkin koko ajan tapahtumien keskipisteessä.

Pahan veren valtakunta on aika samanlainen kuin muutkin sarjan osat. Sookie seurustelee tässä kirjassa ihmistiikeri Quinnin kanssa, mutta myös Sookien ja Ericin verenvaihdon seurauksena syntynyt suhde syvenee. Tämä onkin ainoa romanttinen kuvio tässä kirjassa, joka jää hiukan taka.alalle, kun kaiken maailman juonittelu pääsee vallalle ja Sookien on pohdittava kuka on minkäkin teon takana. Koska ollaan vampyyrien huippukokouksessa kirjassa esiintyy paljon vampyyreita, että välillä menee ihan sekaisin vieraammista vampyyreista.

Pahan veren valtakunnan alku oli mielestäni hiukan yksitoikkoinen ja vaikka kirjassa sattui ja tapahtui ei kirja imenyt mukaansa. Vasta lopun tapahtumat saivat kirjan liimantumaan käsiini. Sookie ei ole mitenkään lempihahmojani ja sekin varmasti vaikutti asiaan. Loppu oli kuitenkin niin onnistunut, että jatkan sarjan lukemista.
Arvosana: 3/5

Charlaine Harris: Pahan veren valtakunta (All Together Dead)
Sookie Stackhouse #7
Gummerus 2012
s.364

maanantai 3. syyskuuta 2012

Angie Sage: Varjo

Varjo on Septimus Heap sarjan toinen osa. Vuosi on kulunut Magiaa -kirjan tapahtumista. Septimuksesta on tullut parhaan velhon Marcia Overstandin oppilas. Septimuksen vanhin veli Simon on kateellinen siitä ja liittoutuu siksi entisen parhaanvelhon DomDanielin ja pimeyden kanssa. Sitten hän palaa kotiin ja katoaa samantien ottosisarensa prinsessa Jennan kanssa. Septimus näkee kaiken, mutta kukaan ei tunnu uskovan, että Jenna on siepattu. Septimuksen vanhemmat eivät voi uskoa vanhimman poikansa voivan tekevän mitään pahaa Jennalle ja Marcialla on muita ongelmia, kun  häntä seuraa itsepintainen varjo. Vain Septimuksen veli Nicko uskoo Septimusta ja yhdessä he lähtevät pelastamaan Jennaa.

Varjo oli hiukan erilainen kuin ensimmäinen osa. Magiaa kirjasta poiketen juoni ei ollut kovin suoraviivainen vaan kirjassa ajauduttiin eri tilanteesta toiseen ja siitä mitä alussa tapahtuu, ei todellakaan osaa arvata mitä lopussa sattuu. Se tekee kirjasta mielestäni vähän rikkonaisen ja sekavan. Varjo oli kuitenkin ehkä hauskempi kuin aikaisempi osa johtuen ehkä siitä, että kirjan henkilöt ja maailma olivat jo tuttuja. Melkein kaikki vanhat hahmot olivat mukana ja tutustutaan myös muutamaan uuteen, kuten Susipoikaan ja lohikäärme Tulipärskeeseen.

Varjo oli ihan mukavaa luettavaa juonen sekavuudesta huolimatta. Kirja oli piristävän hauska kirja, joka kyllä loppui aika yllättäen ja vähän siitä jäi sellainen fiilis, että kirja loppui kesken.
Arvosana: 4/5

Angie Sage: Varjo (Flyte)
Septimus Heap 2
WSOY 2007
s.361

lauantai 1. syyskuuta 2012

Cassandra Clare: Lasikaupunki

Varjojen kaupungit sarjan kolmannessa osassa Clary on vihdoin saanut selville kuinka hän voi saada äitinsä hereille. Claryn on mentävä varjometsästäjien omaan maahan Idrisiin ja etsittävä sieltä Ragnor Fell niminen velho. Jace ei halua, että Klaavi saa selville millainen taito Clarylla on ja yrittää estää Clarya lähtemästä valehtelemalla tälle lähtöajan. Tahtomattaan hän joutuu kuitenkin ottamaan mukaansa Claryn vampyyri ystävän Simonin. Clary ja tämän äidin ystävä ihmissusi Luke tulevat kuitenkin Idrisiin omia teitään. Idrisissä Clary kohtaa salaperäisen Sebastianin, joka muistuttaa Claryn unelmien prinssiä. Toisaalta Clary tuntee yhä vahvaa vetoa veljeensä Jaceen. Idrisissä ollaan kuitenkin sodan partaalla ja ainoa keino voittaa Valentine vaikuttaa olevan liittoutuminen varjometsästäjien entisten vihollisten alamaailman väen eli velhojen, ihmissusien, haltioiden ja vampyyrien kanssa. Suostuvatko varjometsästäjät siihen vai antautuvatko he mieluummin Valentinelle?

Lasikaupunki oli mielestäni ihan viihdyttävä tapaus. Jo viime kirjassa odotin, että Claryn äidin tilanteeseen olisi saatu muutos, mutta siinä tuntui, että Claryn äiti oli unohdettu täysin. Tässä kirjassa kaikki kuitenkin muuttui ja tapahtumat alkoivat heti alussa vyöryä eteenpäin. Kirja oli hyvin paljon sen oloinen, että sarja loppuu tähän. Tapahtui yllättävä paljastus (jonka minä kyllä arvasin jo kirjan alkupuolella), valmistaudutaan suureen lopputaisteluun ja kirjan lopussa kaikki on suurin piirtein hyvin. Kuitenkin sarjaan on luvassa vielä jatkoa ja vähän se saa pohtimaan, että onko se enää tarpeen. Olisiko ollut parempi lopettaa tähän?

Lasikaupunki oli mielestäni Varjojen kaupungit sarjan paras osa ainakin tähän mennessä. Se piti tiukasti otteessaan koko ajan. Ihan täysosuma se ei kuitenkaan ollut.
Arvosana: 4/5

Cassandra Clare: Lasikaupunki (City of Glass)
Varjojen kaupungit 3
Otava 2011
s. 480



TUNNUSTUKSEN SÄÄNNÖT:
  1. Kiitä linkin kera bloggaajaa, joka tunnustuksen myönsi.
  2. Anna tunnustus viidelle (5) suosikkiblogillesi ja kerro siitä heille kommentilla.
  3. Kopioi post it-lappu ja liitä se blogiisi.
  4. Ole iloinen saamastasi tunnustuksesta, vaikka se onkin kerrottu vain post it-lapulla ja toivo, että omat lempibloggaajasi jakavat sen eteenpäin.

Sain VJ:ltä Mustemaailmani blogista tunnustuksen. Kiitos valtavasti. Se kannustaa jatkamaan tämän blogin kirjoittamista. Eteenpäin en kuitenkaan taida tätä tunnustusta tällä kertaa jakaa. Niin paljon se on jo kiertänyt lukemissani blogeissa, etten jaksa alkaa tutkimaan kuka sitä ei ole vielä saanut.