maanantai 31. joulukuuta 2012

Vuosi 2012

Viimeiset pari päivää on mennyt siihen, että olen yrittänyt saada J.K. Rowlingin Paikka vapaana kirjan saada luetuksi vielä tämän vuoden puolella. Silloin saisin tänä vuonna luetuksi 80 kirjaa. Vielä on vähän jäljellä. Tällä hetkellä luettuna on siis 79 kirjaa ja sivuja on kertynyt 34 133. Sivumäärä saattaa siis vielä nousta 34 676:een. Tänä vuonna olenkin lukenut yllättävän paljon. Moneen vuoteen en ole päässyt 80 kirjaan.

Q+Blackin blogista löysin kivan haasteen, jossa jokaiseen kysymykseen pitää vastata jollain vuonna 2012 lukemalla kirjalla. Mukava tapa muistella mitä sitä on tullut vuoden aikana luettua. Tässä minun vastaukseni:

1. Minkä lukemasi kirjan olisit toivonut löytäväsi juuri joulupaketista tänä vuonna, ellet jo olisi lukenut sitä?
-Cassandra Clare: Langenneiden enkelten kaupunki(Varjojen kaupungit IV)


2. Mitä kirjaa suosittelisit ystävälle, joka ei ole lukenut paljoa, mutta kaipaisi lukuelämyksiä?
- J.K. Rowling: Harry Potter ja Viisasten kivi 

3. Mikä kirja sinun teki mieli jättää kesken?
- L.J. Smith: Uusi aika 3: Sydänyö (Vampyyripäiväkirjat #7)

4. Mikä kirja sai sinut vuodattamaan kyyneleitä? 
- Suzanne Collins: Matkijanärhi (Nälkäpeli #3)

5. Minkä kirjan lukemista odotit ennakkoon eniten?
Suzanne Collins: Vihan liekit (Nälkäpeli #2)

6. Mikä kovasti pitämäsi kirja sai mielestäsi aivan liian vähän näkyvyyttä ja ns. blogisavuja?
- 
Rick Riordan: Merenjumalan poika (Olympoksen sankarit #2)

7. Mikä kirja oli suurin pettymys? 
Suzanne Collins: Matkijanärhi (Nälkäpeli #3)

8. Minkä kirjan ottaisit ainoaksi kirjaksi autiolle saarelle uudestaan... ja uudestaan luettavaksi?
J.K. Rowling: Harry Potter ja kuoleman varjelukset

9. Mikä kirja herätti sinulla eniten halua keskustella kirjan tapahtumista ja henkilöistä?
George R.R. Martin: Dance with Dragons (The Song of Ice and Fire )

10. Minkä kirjan sulkisit aikakapseliin avattavaksi sadan vuoden päästä täällä Suomessa?
Emmi Itäranta: Teemestarin kirja

11. Mistä kirjasta haluaisit nähdä elokuvan, ellei sitä jo ole tehty?
- (En yleensä pidä kirjoista tehdyistä elokuvista, mutta valitaan nyt joku, mistä saisi hienon elokuvan) 
Rick Riordan: Liekehtivä valtaistuin ( Kanen Aikakirjat #2 )

12. Minkä kirjan ns. jälkimaku oli niin voimakas, että mietit sitä vielä pitkään viimeisen sivun kääntämisen jälkeenkin?
Tad Williams: Shadowheart ( Shadowmarch #4) 

13. Mikä kirja oli suurin yllättäjä hienon lukukokemuksen myötä?
J. S. Meresmaa: Mifongin perintö

14. Mistä kirjasta et muista enää paljoakaan, vain lähinnä tunnelmia ja pätkiä sieltä täältä tapahtumista?
-
Terry Pratchett: Pojat urhokkaat (Kiekkomaailma #21)

15. Mitä kirjaa suosittelisit eniten muille kirjablogisteille?
Emmi Itäranta: Teemestarin kirja

Tässä oli siis käyty läpi vuotta 2012. Ensi vuonna olisi tarkoitus osallistua 30Koetukseen. Siinä pitää lukea vuoden 2013 aikana 30 000 sivua. Tarkemmin haasteeseen voi tutustua haasteen Facebook-sivuilla. Tänä vuonna minulla ei olisi ollut mitään ongelmia haasteen suorittamisessa, mutta toisaalta olen lukenut harvinaisen paljon. Aiempina vuosina olen jäänyt niukasti tuon 30000 sivun alapuolelle, joten kyllä tuossa minulle haastetta on. Ensi vuonna minulta on lupa odottaa arvostelua ainakin Christopper Paolinin Perillisestä, J.R. Wardin Vapautetusta rakastajasta, Kristiina Vuoren Näkijän tyttärestä ja Katja Ketun Kätilöstä. Näillä aloitetaan vuosi 2013.

Iloista Uutta Vuotta 2013!

perjantai 28. joulukuuta 2012

Enni Mustonen: Kultarikko

Jo monena vuonna olen saanut joululahjaksi Enni Mustosen uusimman kirjan. Niin tänäkin vuonna. Kultarikko päättää Pohjatuulen tarinoita trilogian, jossa jokaisessa kirjassa ollaan seurattu yhden sukupolven naisen elämää. Nyt ollaan jo vuosissa 1989-1990.

Heidi Felder on harjoittelijana Hong Kongissa eräässä huippuhotellissa ja hänellä on suhde hotellin apulaisjohtajan Martinin kanssa. Sitten Heidille selviää, että Martinin ero vaimostaan ei olekaan niin selvä kuin Martin on hänelle väittänyt. Juuri silloin Heidin ämmi Annikki joutuu kolariin ja kaipaa apua arkisissa askareissa toipumisaikanaan. Heidi siis matkustaa äitinsä Elisan pyynnöstä Suomen Lappiin. Siellä hän tapaa Arttu Savelan, joka yhdessä norjalaisen vaimonsa Sivin kanssa on laajentamassa isoäitinsä lomakylää. Mutta sitten Siv häipyy lomakylän rahojen kanssa. Laajennnus on vielä kesken ja parin viikon päästä on jo tulossa englantilainen ryhmä täysihoitoon viettämään suomalaista joulua.

Olen yleensä pitänyt Enni Mustosen kirjoista eniten niistä, jotka sijoittuvat kunnolla historiaan kuten Suomen itsenäistymisen aikoihin tai Talvi- ja Jatkosotaan. Siksi myös Pohjatuulen tarinoita trilogiasta paras oli ensimmäinen osa Lapinvuokko, joka sijoittuu Lapin sotaan. Kultarikko ei ollut aivan yhtä hyvä, mutta yllättävän koukuttava se siitä huolimatta oli. Juoni oli kyllä aika ennalta-arvattava, kun hotellialan koulutuksen saanut Heidi tapaa pulaan joutuneen lomakyläyrittäjä Artun. Vanhat heilat Siv ja Martin tulevat vähän sotkemaan kuvioita kirjan lopussa, mutta muuten kirja ei yllättäviä tilanteita tarjoa. Silti oli mielenkiintoista lukea kuinka lomakylä pannaan kuntoon vähillä rahoilla ja naapurien kekseliäisyyden avulla. Kirjan tapahtumat sijoittuvat pääasiassa joulun aikaan, joten sen puoleen kirjan lukeminen nyt oli ihan ajankohtaista.

Kultarikko oli ehdottomasti parempi kirja kuin sarjan edellinen osa Jääleinikki. Sarjan avausosan veroinen se ei kuitenkaan ollut. Enni Mustosen kirjojen tapaan se oli melko lyhyt ja nopealukuinen vaikka olikin aika ennalta-arvattava. Lappilaisesta elämästä oli ihan mielenkiintoista lukea. Kirjassa kuvattiin paljon kaamosta ja pitkät välimatkat tulivat muutamaan kertaan esiin. Kaiken kaikkiaan yllättävän hyvä kirja, kun odotukset ei kirjaa aloittaessa ollut kovin korkealla.
Arvosana: 4/5

Enni Mustonen: Kultarikko
Pohjatuulen tarinoita III
Otava 2012
252 s.

keskiviikko 26. joulukuuta 2012

Cassandra Clare: Langenneiden enkelten kaupunki

Langenneiden enkelten kaupunki jatkaa Claryn, Jacen ja muiden varjometsästäjien tarinaa. Varjojen kaupungit sarjan edellisessä osassa Jace ja Clary pääsivät viimeinkin yhteen. Nyt kaikki vaikuttaisi olevan hyvin. Clary harjoittelee tullakseen varjometsästäjiksi ja seurustelee Jacen kanssa. Ongelmia alkaa kuitenkin pian ilmaantua. Jace näkee unia, joissa hän tappaa Claryn ja pelkää, että tekee sen joskus oikeassakin elämässä. Siksi hän alkaa vältellä Clarya. Se taas saa Claryn uskomaan, ettei Jace ehkä rakastakkaan häntä enää. Claryn vampyyriystävällä Simonilla on omia ongelmia. Sen lisäksi, että hän tapailee sekä varjometsästäjä Isabelleä että ihmissusi Maiaa, yrittää joku kovasti tappaa hänet.

Vaikka edellisen osan Lasikaupunki luettuani epäilin kannattaako sarjaa enää jatkaa, niin kyllä tämä kirja imaisi mukaansa. Jacen ja Claryn suhteen vaikeuksista oli ihan mielenkiintoista lukea. Samoin kiinnostava oli myös Maian ja hänet ihmissudeksi muuttaneen ex-poikaystävän tapaaminen. Simon oli aikaisempaa suuremmassa osassa ja kamppaili tullakseen sinuiksi sen kanssa, että on vampyyri.

Langenneiden enkelten kaupunki on täynnä vauhtia ja vaarallisia tilanteita, mutta mahtuu mukaan myös suuria tunteita. Kirjassa oli useampikin pari joilla oli rakkaushuolia. Loppu oli jännittävä ja kirja jäikin taas hyvin jännittävään tilanteeseen. Jännityksellä jään odottamaan jatkoa.
Arvosana: 4/5

Cassandra Clare: Langenneiden enkelten kaupunki (City of Fallen Angels)
Varjojen kaupungit IV
Otava 2012
s. 398

perjantai 21. joulukuuta 2012

Audrey Niffenegger: Hänen varjonsa tarina

Pidin kovasti Niffeneggerin ensimmäisestä kirjasta Aikamatkustajan vaimo. Se sai minut tarttumaan tähänkin kirjaan vaikka takakannen perusteella kirja ei vaikuttanutkaan yhtä mielenkiintoiselta. Kesälomalla kirja löytyi melko halvalla, joten ostin sen. Mutta vasta nyt minulla oli aikaa ja mielenkiintoa lukea se.

Elspeth Noblin kuolee leukemiaan. Asuntonsa hän antaa kaksoissisarensa Edwinan kaksostytöille Julialle ja Valentinalle sillä ehdolla, että nämä asuvat asunnossa vuoden yhdessä ja heidän vanhempansa eivät saa nähdä asuntoa. Niinpä amerikkalaiset kaksoset muuttavat innolla Lontooseen. Pian heikompi kaksosista Valentina alkaa rimpuilla irti siskostaan. Hän ei halua enää tehdä aina samoja asioita kuin Julia. Valentina rakastuu alakerrassa asuvaan Elspeth-tädin entiseen poikaystävään Robertiin. Mustasukkainen Julia taas alkaa auttamaan yläkerran naapuria Martinia. Martin kärsii pakko-oireista eikä uskalla astua ulos asunnostaan. Martinin vaimo Marijke on muuttanut Amsterdamiin kyllästyttyään noudattamaan miehensä oikkuja. Hän kuitenkin lupaa palata Martinin luo jos tämä tulee hänen luokseen. Kaiken tämän lisäksi myös kuollut Elspeth on mukana kuvioissa haamuna, joka on vankina omassa asunnossaan, jonne kaksoset muuttavat.

Hänen varjonsa tarinassa on yksi suuri arvoitus: Miksi Elspethin ja tämän kaksoissisaren Edwinan välit menivät poikki? Sitä ei tunnu tietävän kukaan muu kuin kaksoset itse. Tämä arvoitus saa kestämään hiukan tylsän alun ja saa jatkamaan lukemista. Vähitellen tarina alkaakin parantua. Vaikka Valentinen itsenäistymis pyrkimykset ovatkin ihan mielenkiintoista luettavaa, niin kirjan parasta antia on ehdottomasti Martin. Oli mielenkiintoista lukea miten Martin taistelee pakko-oireitaan vastaan ja kuinka hän ja Marijke kaipaavat valtavasti toisiaan. Ilman Martinia myös kirjan loppu olisi ollut aivan liian surullinen.

Hänen varjonsa tarina ei ollut aivan niin hyvä kuin Aikamatkustajan vaimo. Olisin odottanut ehkä enemmän rakkauskertomusta, mutta kirja keskittyikin enemmän kaksosten suhteiden kuvaamiseen. Loppua kohti kirjaa ei malttanut laskea käsistään ja samalla se sai aika synkkiä piirteitä. Loppujen lopuksi pidin kyllä kirjasta vaikka loppu ei ollutkaan minun mieleeni.
Arvosana: 4/5

Audrey Niffenegger: Hänen varjonsa tarina (Her Fearful Symmetry)
Gummerus 2010
s. 476

sunnuntai 16. joulukuuta 2012

Charlaine Harris: Veren sitomat

Kahdeksannessa Sookie Stackhouse -kirjassa Sookielle sattuu ja tapahtuu jälleen kerran. Ensin Sookie yritetään tappaa useampaan kertaan ja useita naispuolisia ihmissusia tapetaan. Kahtiajakautuneessa laumassa molemmat puolet syyttävät toisiaan ja sodan syttyminen on lähellä.

Kun ihmissusien ongelmat on selvitetty on vampyyrien ongelmien vuoro. Lousianan vampyyri kuningatar Sophie-Anne loukkaantui pommiräjähdyksessä vampyyrien huippukokouksessa. Siksi Lousiana olisi helppo vallata itselleen ja siihen tilaisuuteen tarttuu eräs vampyyrikuningas. Lisäksi Sookiella on useita muita pienempiä ongelmia, kuten Tanya, joka kiusaa häntä Sookien tappamana Debbie Beltin siskon käskystä. Sookien veljellä Jasonilla ja tämän vaimolla Crystalilla on ongelmia. Ja kaiken lisäksi Sookien poikaystävä ihmistiikeri Quinn on kadonnut.

Tässä Sookie Stackhouse kirjassa ei oikeastaan ollut kovin yhtenäistä juonta vaan joka päivä tuntui olevan uudet ongelmat. Yhtenä yönä selvitetään ihmissusien ongelmia ja jo heti seuraavana hypätään vampyyrien ongelmiin. Oikeastaan tuntui, että tässä kirjassa vähän siivottiin tilanteita jatkoa varten, kun muutamaan ongelmaan saatiin ratkaisu. Ihan viihdyttävää lukemistahan nämä kirjat on jos haluaa vauhtia ja vaarallisia tilanteita. Kovin suuria tunteita nämä kirjat eivät kyllä herätä.
Arvosana: 3/5

Charlaine Harris: Veren sitomat (From Dead to Worse)
Sookie Stackhouse # 8
Gummerus 2012
s.346

torstai 13. joulukuuta 2012

Terry Pratchett: Aikavaras

26. osa Kiekkomaailma sarjaan kertoo jälleen Kuolemasta ja Kuoleman tyttärentyttärestä Susanista. Kaikki alkaa siitä, kun Todellisuuden tarkastajat haluavat tuhota maailman. Eräs heistä ottaa naisen hahmon ja saa äärettömän taitavan nuoren kellosepän Jeremyn rakentamaan äärettömän tarkan kellon. Aikaa hallitsevat historiamunkit tajuavat mikä vaara uhkaa, jos kello laitetaan kävelemään, koska sellaista on tapahtunut jo aikaisemminkin, mutta Historiamunkit ovat onnistuneet salaamaan sen muilta. Historiamunkkien lakaisija Lu-Tze ja tämän oppilas Lobsang lähtevät estämään kellon käynnistämisen.

Myös Kuolema on huolestunut tilanteesta ja lähettää Ankh-Morporkiin Susanin selvittämään tilannetta, kun itse menee etsimään muita kolmea neljästä ratsastajasta: Sotaa, Nälänhätää ja Ruttoa. Neljän ratsastajan, kun pitää ratsastaa, kun maailmanloppu koittaa. Mutta muistaako kukaan viidettä ratsastajaa?

Aikavaras oli vähän sekava kirja johtuen siitä, että välillä hypittiin ajassa edestakaisin. Myös eri henkilöitä, joita seurattiin oli paljon ja sekin osaltaan sekoitti kirjaa ainakin aluksi. Muutenkaan Kuolema ja Susan eivät ole minun suosikki hahmojani. Aikavarkaassa oli kuitenkin muutama ihan mielenkiintoinen hahmo. Kaikista hauskin oli Sodan vaimo.

"Ehkä minä pitäisin oluesta?" Sota arvuutteli.
"Sinä et pidä oluesta, kultaseni."
"Enkö?"
"Et, se aiheuttaa sinulle vaivoja."
"Ahaa. Höm, mitä mieltä minä olen konjakista?"
"Sinä et pidä konjakistakaan, kultaseni. Sinä pidät vain erikoisesta kaurajuomastasi, jossa on paljon vitamiineja."
"Ai niin", Sota sanoi surkeana. "Olin unohtanut, että pidän siitä."
(Aikavaras s. 228)

Aikavaras ei mielestäni ollut aivan niin hauska kuin useimmat muut Pratchettin kirjat. Toisaalta se parani huomattavasti loppua kohti. Mutta silti kirja ei oikein edennyt, koska sitä ei vain jaksanut oikein lukea. 
Arvosana: 2/5

Terry Pratchett: Aikavaras (Thief of Time)
Kiekkomaailma # 26
Karisto 2010
s. 357

perjantai 7. joulukuuta 2012

Laini Taylor: Karou, savun tytär

En innostunut tästä kirjasta aluksi ja olin aikeissa jättää sen lukematta. Kuitenkin muutamissa lukemissani blogeissa kehuttiin kirjaa siihen malliin, että kiinnostuin siitä. Kun kirja löytyi vielä kirjastosta niin pitihän se lukea.

Karou ei ole aivan tavallinen tyttö. Hänen hiuksensa kasvavat sinisinä, hän osaa monia kieliä ja oppii hetkessä uusia. Kaiken lisäksi hänet ovat kasvattaneet kimeerit, jotka ovat sekoitus eri lajeja niin ihmisiä kuin eläimiäkin. Karou ei tiedä miksi toivomuskauppias oinaansarvinen Brimstone, Issa, joka on puoliksi käärme ja puoliksi nainen sekä Yasri, jolla on papukaijan nokka ja ihmisen silmät, ovat ottaneet hänet hoitoonsa. Muuta perhettä Karoulla ei ole.

Karou käy aina välillä Brimstonen asioilla ympäri maailmaa ja eräällä sellaisella retkellä hänen kimppuunsa hyökkää enkeli. Karou pääsee pakenemaan, mutta enkeli nimeltään Akiva ei saa Karouta mielestään. Siksi hän etsii Karoun taas käsiinsä, koska huomaa rakastuneensa tähän. Siinä on kuitenkin se ongelma, että kimeerit ja enkelit ovat sodassa keskenään.

Karou, savun tytär oli mielenkiintoinen kirja lähinnä siksi, että heti alusta lähtien kirjassa esiteltiin useita arvoituksia. Miten Karou on päätynyt kimeereiden hoitoon? Miksi Brimstone ottaa maksuksi toivomuksista hampaita? Mitä Brimstone oikein salaa Karoulta? Onko kimeereitä enemmän kuin vain Karoun tuntemat? Kirjaa on aluksi pakko lukea lähinnä siksi, että saisi vastauksen näihin kysymyksiin.

Vaikka kirja enimmäkseen oli ihan mielenkiintoinen välillä ainakin minulle tuli sellaisia hetkiä ettei olisi jaksanut lukea. Tarina oli kuitenkin hiukan erilainen kuin muut vastaavanlaiset rakkauskertomukset ja siksi kirja oli mukavan yllättävä. Loppu oli mielenkiintoinen ja jatkoa jäänkin odottelemaan innolla.
Arvosana: 4/5

Laini Taylor: Karou, savun tytär (Daughter of Smoke and Bone)
Tammi 2012
538 s.

tiistai 4. joulukuuta 2012

Emmi Itäranta: Teemestarin kirja

Emmi Itäranta on ollut viime aikoina paljon julkisuudessa. Ensin hän sai Kaleva Jäntin kirjallisuuspalkinnon ja pian sen hän teki sopimuksen HarperCollins-kustantamon kanssa, joka julkaisee Teemestarin kirjan englanniksi. Teemestarin kirja päätyi lukulistalleni melko pian sen ilmestymisen jälkeen, mutta viime aikojen julkisuus sai minut etsimään sitä kirjastosta.

Teemestarin kirja kertoo tulevaisuudesta. Enää ei ole Suomessakaan talvia ja lunta. Lämpötila laskee harvoin alle 10 asteeseen. Vesi on noussut ja peittänyt alleen monen suuren kaupungin. Pahin ongelma on kuitenkin, että puhtaasta vedestä on pulaa. Armeija säännöstelee vaden jakelua. Alueella liikkuu myös veden myyjiä, mutta myös huijareita jotka myyvät suolaista merivettä.

Kirjan päähenkilönä on Noria Kaitio, joka kuuluu teemestarien sukuun ja hänestä on pian tulossa seuraava teemestari. Mutta kun puhtaasta vedestä on pulaa kääntyy armeijan katse pian teemestareiden puoleen ja varsinkin sellaisen, jonka tee on erityisen hyvän makuista. Armeijan huomio ei ole toivottavaa, kun he tuomitsevat ihmisiä kuolemaan vesirikoksista pidettyyään tuomittuja ensin monta viikkoa vankina omassa kodissaan.

Noria ja hänen paras ystävänsä Sanja ovat hyvin kiinnostuneita entismaailmasta. He tutkivat muovihautaa jonne on jäänyt paljon varsinkin entismaailman muoviesineitä. Sieltä löytyy myös vihje, jonka perusteella Noria alkaa miettiä löytyisikö jostain vielä puhdasta vettä.

En odottanut tältä kirjalta kovin paljon. Siispä oli mukava huomata kuinka paljon pidin siitä. Kirjan kuvaama maailma oli kauhea, mutta siitä oli kiehtovaa lukea. Oli mielenkiintoista lukea kuinka Noria ja Sonja tutkivat oman aikamme esineitä kuten VHS-kasetteja ja radiota sekä miettivät mihin tarkoitukseen ne on tehty. Oli myös mielenkiintoista arvailla mitä on tapahtunut. Kirjan kieli oli valtavan kaunista ja se imi mukaansa.

"Mitä niille tapahtui?" olin kysynyt. "Miksei lunta ja jäätä enää ole?"
Äiti oli katsonut minua ja kuitenkin minun lävitseni, kuin olisi yrittänyt nähdä ajatusten ja sanojen ja vuosisatojen läpi, talviin jotka olivat poissa.
"Maailma muuttui", hän oli sanonut. "Useimmat uskovat, että se muuttui itsestään, vaati omakseen sen, minkä aika oli täysi. Mutta paljon tietoa katosi Hämärän vuosisadalla, ja on niitäkin, jotka uskovat, että ihmiset muuttivat maailman tahtomattaan tai tahallaan."
"Mitä sinä uskot?" olin kysynyt.
Hän oli ollut pitkään hiljaa ja sanonut sitten: "Uskon, että ilman ihmisiä maailma ei olisi sama kuin se on nyt."
(Teemestarin kirja s. 44-45)

Teemestarin kirja oli kaunis, surullinen ja vähän ahdistavakin kirja. Sen kuvaamaa maailma ei ole sellainen missä haluaisin elää. Kuitenkin on aivan mahdollista, että tästä kuvauksesta tulisi joku päivä totta. Kirja sai ajattelemaan kuinka voisi estää sen toteutumisen. Kaiken kaikkiaan upea kirja.
Arvosana: 5/5

Emmi Itäranta: Teemestarin kirja
Teos 2012
266 s.

sunnuntai 2. joulukuuta 2012

L.M. Montgomery: Hedelmätarhan Kilmeny

L.M. Montgomeryyn olen tutustunut monen muun tavoin Anna ja Runotyttö -kirjojen kautta. Nyt Sisko Ylimartimo on alkanut suomentamaan Montgomerylta aiemmin suomentamattomia kirjoja. Yksi näistä kirjoista on alunperin vuonna 1910 Hedelmätarhan Kilmeny.

Hedelmätarhan Kilmeny kertoo vasta valmistuneesta Eric Marshallista, joka aikoo isänsä tavoin alkaa liikemieheksi ja jolla ei ole mitään kiirettä löytää itselleen vaimoa, vaikka isä ja kaverit siihen vähän patistavatkin. Kaikki kuitenkin muuttuu, kun Eric saa kirjeen ystävältään Larry Westiltä, joka toimii opettajana pienessä Lindsayn kylässä Prinssi Edwardin saarella. Larry on sairastunut ja pyytää Ericiä toimimaan sijaisenaan loppu lukukauden. Eric suostuu ja muuttaa pian Lindsayn kylään. Eräänä iltana ollessaan kävelyllä hän eksyy erääseen hedelmätarhaan, jossa istuu kaunis tyttö soittamassa viulua. Huomatessaan Ericin tyttö kuitenkin pakenee kauhistuneena. Eric huomaa pian ettei saa tyttöä mielestään ja alkaa selvittämään kuka tyttö oikein on. Asiaa ei auta yhtään, että kyläläiset eivät tiedä tytöstä mitään muuta kuin, että tämä on mykkä.

Hedelmätarhan Kilmeny ei ollut kovin pitkä kirja ja tarina etenee melko nopeasti. Kirja sisältää tietenkin Montgomerylle tyypilliseen tapaan paljon kuvailua, mikä on aika tylsää. Mitenkään omaperäinen tarina ei myöskään ole ja aika helppo oli arvata mitä tuleman pitää. Se ei kuitenkaan estänyt nauttimasta tarinasta. Mielenkiintoista oli myös kirjan loppuun kirjoitetusta jälkipuheesta kirjan taustoja ja mitä Montgomery oli kirjoittanut kirjasta päiväkirjaansa.

Hedelmätarhan Kilmeny on oikein mukava pikku rakkauskertomus joka on nopeasti luettu. Kirja on hyvin erilainen kuin Anna ja Runotyttö -kirjat, mutta silti melkein yhtä hyvä. On kiva, että saatiin tämäkin kirja suomeksi.
Arvosana: 4/5

L.M. Montgomery: Hedelmätarhan Kilmeny (Kilmeny of the Orchard)
Minerva 2012
191 s.

lauantai 1. joulukuuta 2012

Angie Sage: Pimeä

Viimeisin Septimus Heap kirja on Pimeä. Se alkaa siitä, kun parasvelho Marcia Overstand vahingossa karkottaa opettajansa ja ystävänsä Alther Mellanin haamun. Koska Septimuksen Pimeä viikko on alkamassa päättää hän hakea Altherin takaisin ja samalla saada opintosuorituksen. Matkaan valmistautumisessa menee aikaa ja siksi Septimuksella ei ole aikaa prinsessa Jennan huolille. Jenna näet uskoo, että palatsin ullakolla on jotain. Jenna ja Beetle saavat selville, että siellä on kostonhaluinen Merrin Meredith, joka on langettanut Pimeän piirin, joka alkaa levitä. Se johtaa lopulta siihen, että melkein koko Linna on Pimeän sumun peitossa, jossa monet eivät selviä pitkään. Velhot ovat vetäytyneet Velhotorniin, mutta Septimus on jäänyt ulkopuolelle. Koska Septimus jäi matkavalistelujensa takia monesta mielenkiintoisesta taiasta paitsi päättää hän nyt tehdä kaikkensa karkottaakseen pimeän.

Pimeä oli aika synkkä kirja verratuina muihin Septimus Heap kirjoihin. Se ei kuitenkaan haitannut yhtään vaan teki kirjasta vaan mielenkiintoisemman. Kirjan onnistui luomaan oikein jännittävän tunnelman ja koko ajan teki mieli lukea vielä vähän. Erityisen mielenkiintoista minusta oli lukea Simonista, kun hän yritti saada toiset taas luottamaan itseensä. Myös Septimuksesta tuli mielenkiintoisempi, kun hän välillä koki jääneensä sivuun kaikista jännittävistä tapahtumista.

Pimeä nousi parhaaksi Septimus Heap kirjaksi. Odotukset eivät olleet kovin korkealla edellisen kirjan jälkeen ja siksi olikin mukava yllättyä iloisesti. Kirjaa lukiessa välillä harmitti, että piti välillä keskeyttää lukeminen ja tehdä muutakin.
Arvosana: 4/5

Angie Sage: Pimeä (Darke)
Septimus Heap #6
WSOY, 2012
409 s.

perjantai 30. marraskuuta 2012

Sunshine award

Sain tunnustuksen Nafisanilta Yöpöydän kirjat -blogista. Kiitos siitä. 
Tunnustusta en tälläkään kertaa jaa eteenpäin, mutta siihen liittyviin kysymyksiin vastaan. Eli tässä tulee:

1. Mistä unelmoit?
    Tällä hetkellä yksi unelmistani on toteutumassa, kun valmistun, mutta aion jatkaa opiskelua, eli ehkä se unelma muuttuu nyt väitöskirjaksi. Lisäksi unelmoin omasta kodista ja siitä että olisi enemmän aikaa harrastuksille.
2. Kolme tärkeintä asiaa arjessasi?
    Harrastukset, perhe, menestyminen opiskeluissa.
3. Jos ryhtyisit kaksoiskansalaiseksi, mikä olisi toinen kotimaasi?
    Tämä on vaikea kysymys, mutta jostain syystä Norja tai Islanti vaikuttaisivat mukavilta mailta.
4. Elämäsi parhain saavutus?
    Tähän olisin vielä kuukausi sitten vastannut, että sain ylioppilaskirjoituksissa yllättävän hyvät arvosanat, mutta nyt vastaan, että sain kirjoitettua hyvän gradun.
 5. Suosikkiharrastuksesi?
    Ykkösenä on ehdottomasti käsityöt ja varsinkin neulominen. Vasta sen jälkeen tulee lukeminen. Kesäisin tykkään myös pyöräillä. Jos käsityöni kiinnostavat niin kannattaa käydä katsomassa niitä toisessa blogissani Silmukkasatuja.
6. Suosikkimusiikkisi?
    Minä tykkään kuunnella monenlaista musiikkia. Siksi minulla on yleensä radio päällä ja kuuntelen sitä mitä sieltä tulee.

sunnuntai 25. marraskuuta 2012

Angie Sage: Saari

Viides Septimus Heap kirja alkaa siitä mihin edellinen osa jäi. Septimuksen ystävät Jenna, Beetle, Nicko ja Snorri ovat jääneet Kauppa-asemalle palattuaan Foryxien talosta, kun Septimus on viemässä parasvelho Marciaa ja äitiään Sarah Heapia takaisin Linnaan lohikäärmeensä Tulipärskeen selässä. Siellä Marcia korottaa Septimuksen ylemmäksi oppilaaksi, joka tarkoittaa, että Septimus saa lisää vastuuta. Siitä innostuneena Septimus lähtee samantien Marcian vastusteluista huolimatta hakemaan ystäviään kotiin.

Kauppa-asemalla muut ovat kohdanneet Jennan oikean isän Milon, joka on majoittanut heidät laivaansa.Milo on saanut hankittua jotain suunnattoman arvokasta ja salaperäistä, jota lastaa juuri laivaansa. Kun Septimus on noin vuorokauden ollut perillä on hän ja Jenna saaneet Milosta tarpeekseen ja he lähtevät yhdessä Beetlen kanssa lentämään kotiin päin vaikka myrsky uhkaa. Myrskyssä Tulipärske loukkaantuu vakavasti ja ystävykset haaksirikkoutuvat saarelle, jossa asuu Seireenin riivaama tyttö Syrah.

Zelda-täti taas on lähettänyt Susipojan suorittamaan vaarallista tehtävää, jonka suoritettuaan Susipojasta voisi tulla Zelda-tädin jälkeen seuraava turvaaja. Tehtävää suorittaessaan Susipoika tulee pelastaneeksi Septimuksen parjatun isoveljen Simonin tyttöystävän Lucy Gringen ja paetessaan noitia he tulevat hypänneeksi eräiden roistojen laivaan, joka on suuntaamassa juuri sille saarelle, jonne Septimus, Jenna ja Beetle ovat haaksirikkoutuneet.

Saari oli ihan kiva kirja. Se oli hyvin samantyylinen kuin aiemmatkin osat ja mitään uutta se ei oikein sarjaan tuonut lukuun ottamatta uusia olentoja dzinnejä, jotka ovat jonkinlaisia palvelijoita. Jatkoa Septimuksen seikkailuille oli ihan kiva saada ja kirja tuli luettua nopeasti. Oikeastaan se ei herättänyt kovin suuria tuntoja ja siksi siitä aika vaikea kirjoittaa mitään. Ihan kiva välipala kirja.
Arvosana: 3/5

Angie Sage: Saari (Syren)
Septimus Heap # 5
WSOY 2010
410 s.

perjantai 23. marraskuuta 2012

Tad Williams: Shadowheart

Shadowheart on viimeinen osa Varjojen marssi sarjaan. Siinä prinsessa Briony Eddon on palaamassa kotiinsa Etelänmaahan. Hänen tarkoituksenaan on saadaa vallattua isänsä valtaistuin takaisin vallananastaja Hendon Tollylta. Avukseen hän on saanut Syanin prinssin Eneasin ja tämän joukot. Myös Brionyn kaksoisveli Barrick on palaamassa Etelänmaahan qarien kuningattaren Saqrin kanssa. Barrick on saanut Varjorajan takana selville olevansa sukua qarien kuninkaalle ja on saanut mieleensä kaikkien aiemmin eläneiden kuninkaiden tiedot. Samalla kun Barrick yrittää oppia elämään sen kanssa hän yrittää estää sodan qarien ja ihmisten välillä.

Etelänmaassa on kuitenkin tilanne muuttunut hänen poissaolonsa aikana. Ferras Vansen on saanut aikaan väliaikaisen rauhan qarien kanssa ja Funderlingit ovat yhdistäneet voimansa qarien kanssa Etelänmaahan saapuvaa Autarkki Sulepsista vastaan. Autarkki nimittäin aikoo herättää nukkuvan kuolemanjumalan Kerniosin ja se onnistuu vain Keskikesän päivänä Etelänmaan linnan alla. Jos Autarkki onnistuu yrityksessään koko maailma tuhoutuu. Ja kaikista suurimmassa vaarassa on Brionyn ja Barrickin isä kuningas Olin ja nuori tyttö Qinnitan, koska heidän kummankin suonissa virtaa jumalan veri.

Vaikka suurimmat taistelut Autarkkia vastaan käydään linnan alla, myös linnan sisällä pelätään Autarkkia. Vain vallananastaja Hendon Tolly ei näytä piittaavan hänestä. Hendonilla on nimittäin sama tavoite kuin autarkilla eli herättää jumala. Avukseen hän on pakottanut runoilija Matt Tinwrightin. Onnistutaanko sekä Hendon Tolly että Autarkki Sulepsis pysäyttämään ajoissa?

Shadowheartissa sidottiin aika hyvin kaikki aukinaiset langanpäät yhteen. Kirja oli jännittävä ja suuria yllätyksiäkin mahtui mukaan. Kirja koukutti ja ei olisi oikein muuta malttanut tehdä kuin lukea, että saisi tietää miten kaikille tutuksi tulleille hahmoille oikein käy. Loppu ei kuitenkaan ollut minun mieleeni. Se oli ehkä vähän liian surullinen minun makuuni. Myös lopputaistelun loppu oli vähän sekava. Sen loppuessa ei oikein tajunnut, että kaikki uhka oli ohi, kun kirjassa oli vielä sivujakin jäljellä aika tavalla.

Jotenkin tästä kirjasta jäi vähn omituinen olo. En olisi halunnut sen loppuavn niin ja siksi muuten loistavan kirjasta jäi mieleen vain pettymys. Toisaalta kirjan loppu sopii hyvin sarjan tunnelmaan joten se on sikäli onnistunut. Ja loppua lukuun ottamatta tykkäsin kyllä kirjasta ja koko sarjasta.
Arvosana: 4½/5

Tad Williams: Shadowheart 
Shadowmarch #4
Daw Books 2011
s. 722

lauantai 10. marraskuuta 2012

Tad Williams: Shadowrise

Kuva osoitteesta www.dawbooks.com
Shadowrise jatkaa Briony ja Barrick Eddonin sekä Ferras Vansenin ja Qinnitanin tarinaa. Briony on Syanin kuninkaan Enanderin vieraana ja yrittää löytää sieltä liittolaisia voidakseen vallata isänsä valtaistuimen takaisin ja kostaakseen Tollyille kaiken mistä on joutunut heidän takiaan kärsimään. Asiaa ei kuitenkaan auta yhtään, että kuninkaan rakastajatar Ananka ei pidä ollenkaan Brionysta. Onneksi paikalla on myös kuninkaan poika Eneas, joka vaikuttaa pitävän Brionysta aika tavalla.

Barrick taas harhailee edelleen varjorajan takana nyt ainoana sauranaan korppi Skurn. Barrickin pitäisi viedä Gyirin antama peili Qul-na-qariin qarien kuninkaalle Ynnirille. Peili on ainoa keino, jolla qarien kuningatar Saqri voidaan pelastaa. Matkalla Qul-na-qariin Barrick joutuu kuitenkin taistelemaan kaikenlaisten outojen otusten kanssa. Matkalla hän kohtaa kolme muinaista olentoa, jotka kutsuvat itseään Sleeperseiksi. He parantavat jotenkin Barrickin halvaantuneen käden ja muutenkin kohentavat Barrickin oloa, mutta varoittavat samalla, että vastineeksi Barrick menettää jotain. Mutta mitä sitä Barrick ei tiedä. Sleepersit neuvovat Barrickille myös oikotien Qul-na-qariin, mutta senkin varrella on paljon vaaroja.

Ferras Vansen taas päätyi yhtäkkiä Fungerlingien kaupunkiin Etelänmaan linnan alle. Siellä on tilanne päällä sillä linnaa piirittävät qarit ovat viimeinkin hyökänneet. Vansen ryhtyy johtamaan puolustusta linnan alla, kun vallananastaja Tolly taas johtaa puolutusta maan pinnalla. Autarkki Sulepsis taas suuntaa kohti Etelänmaata vankinaan Etelänmaan kuningas Olin, Brionyn ja Barrickin isä. Heidän perässään tulee palkkatappaja Daikonas Vo, joka pitää vankinaan Qinnitania, autarkin entistä vaimoa. Hän haluaa viedä Qinnitanin autarkille välttääkseen tuskallisen kuoleman.

Aivan  ensimmäiseksi kirjassa oli kerrottu tiivistettynä mitä kahdessa ensimmäisessä kirjassa tapahtui, mikä oli hieno juttu. Usein kun jatkaa jonkin sarjan lukemista vasta vuosien päästä aiemman osan lukemisesta on kiva kerrata lyhyesti henkilöt ja tapahtumat aiemmissa kirjoissa. Tällaisia kertauksia pitäisi olla joka sarjassa. Vaikka olenkin nyt vasta lukenut aiemmat Shadowmarch-kirjat, oli hyvä lukea kertaukset, että pääsi kärryille englanninkielisistä nimistä.

Aluksi kirjassa ei tuntunut tapahtuvan mitään ja juoni ei edennyt mihinkään. Barrick vain harhaili siellä metsässä Varjorajan takana ja Briony jumitti Syanissa. Qinnitan tekee pakosuunnitelmia, jotka yksi kerrallaan epäonnistuvat ja Vansen puolustaa Funderlingien kaupunkia. Vasta noin 400 sivun kohdalla alkaa tapahtua. Ja sitten tapahtumat menivätkin niin jännittäviksi, että ei malttanut lopettaa lukemista.

Minusta Shadowrise oli loppujen lopuksi ihan hyvä kirja. Sitä jaksoi lukea vaikka kieli olikin englantia. Lopussa muutamat arvoitukset saivat vastauksen ja tilanne alkoi kehittyä hyvin mielenkiintoiseen suuntaan. Välillä ihan harmitti, että kirja ei ollut suomeksi, että olisi voinut edetä nopeammin. Onneksi seuraava osa odottaa jo yöpöydällä.
Arvosana: 4/5

Tad Williams: Shadowrise 
Shadowmarch #3
Daw Books 2010
s. 625

lauantai 3. marraskuuta 2012

Tad Williams: Varjojen leikki 1 ja 2


Varjojen leikki jatkaa Varjojen marssi-kirjan (tai kirjojen) aloittamaa tarinaa. Myös alkuperäiskielisen sarjan toinen osa on suomenkielisessä versiossa jaettu kahtia, joten esittelen taas molemmat kirjat yhtä aikaa. 

Varjojen marssin lopussa prinsessa Briony joutuu pakenemaan Etelänmaasta kotoaan, sillä kunnianhimoinen Hendon Tolly uhkaa tappaa hänet ja panna kaiken pidätetyn asemestarin Shason syyksi. Yhdessä Shason kanssa Briony joutuu piileskelemään ja pohtimaan kehen voisi luottaa saadakseen asemansa takaisin. Hendon Tolly pitää nyt valtaa Etelänmaassa sillä varjolla, että on Brionyn vastasyntyneen pikkuveljen ainoa huoltaja. Tämä pieni vauva on nyt Etelänmaan valtaistuimen perillinen, kun kuningas Olin on panttivankina ja Brionyn lisäksi tämän kaksoisveli prinssi Barrick on kadonnut. 

Barrick on mennyt Varjorajan taakse Varjorajan takaa tulleen sotajoukon komentajan lady Ysammezin jotenkin vallattua hänen mielensä. Vartiokaarti päällikkö Ferras Vansen lupasi Brionylle suojella Barrickia ja lähtee siksi tämän mukaan Varjorajan taakse. Pian heidän seuraansa liittyy myös qar Gyir, joka on saanut Ysammezilta tehtävän viedä eräs peili qarien kuninkaalle Ynnirille. Tämä peili on ainoa, joka voi auttaa qarien kuningatarta ja jollei peili tule perille ajoissa Ysammez hyökkää Etelänmaan linnaan ja kaikki ihmiset tulevat kuolemaan. Mutta sitten Barrick, Vansen ja Gyir jäävät vangiksi.

Qinnitan, Autarkki Sulepsisin entinen vaimo, on paennut Eristyksestä ja Autarkin käsistä. Tätä ei Autarkki sulata vaan laittaa erään parhaista miehistään, Daikonas Von, tämän perään. Qinnitan piileskelee Hierosolissa, jossa myös kuningas Olinia pidetään vankina. Sitten Autarkki hyökkää sinne. Etelänmaassa taas herttuatar Merolanna kuulee pieniltä katonharjalaisilta jotain kadonneesta pojastaan ja alkaa selvittää asiaa lisää. Ja vetää samalla jumalatar Zorian nunnan Uttan tutkimuksiinsa mukaan.

Uskonto alkaa kirjassa nousta suureen osaan ja samalla saatiin tietää enemmän maailman jumalista. Myös arvoituksia nousi esiin ja moneenkaan ei saatu vastausta tässä kirjassa. Varsinkin salaperäisen autarkin vaikuttimet ovat hämärän peitossa. Miksi hän on kiinnostunut on niin kiinnostunut Qinnitanista? Ja onko hänellä jokin muu syy hyökätä Hierosoliin kuin vain halu laajentaa valtakuntaansa.

Sarjan edetessä huomaa Varjojen marssin olevan hyvin samantyylinen kuin George R.R. Martinin Tulen ja jään laulu sarja. Kummassakin sarjassa taistellaan valta-asemasta ja tarinaa kerrotaan todella monista näkökulmista. Lisäksi molemmissa sarjoissa on perhe, joka hajoaa pitkin maailmaa (ja molempien perheiden tunnus on susi). Varjojen marssissa perhe on Eddonit ja Tulen ja jään laulussa Starkit.  Lisäksi molemmissa sarjoissa tulee pohjoisesta jokin pelottava yliluonnollinen uhka.

Kaiken kaikkiaan Varjojen leikki kirjat olivat jo paljon mielenkiintoisempia kuin Varjojen marssi kirjat. Tähän saattoi vaikuttaa se, että kirjan maailma ja henkilöt olivat jo tuttuja ja pääsi enemmän keskittymään itse juoneen. Juoni onkin hyvin mielenkiintoinen ja menee koko ajan jännittävämmäksi. Tämä on juuri sellaista fantasiaa, josta minä tykkään eniten.
Arvosana: 4.5/5

Tad Williams: Varjojen leikki 1: Ääniä metsässä
s.530
Varjojen leikki 2: Mustan maan salaisuudet
s.406
Varjojen marssi #2
Karisto 2008



maanantai 22. lokakuuta 2012

Margaret Weis & Tracy Hickman: Lohikäärmeen raivo

Syrjähyppy Williamsin Etelänmaasta Margaret Weisin ja Tracy Hickmanin luoman viikinkiseikkailun pariin. Lohikäärmeen raivo on kolmas osa Lohikäärmelaivat nimisessä sarjassa. Edellinen osa jätti sarjan päähenkilön Skylanin miehistöineen vaikeaan tilanteeseen. He olivat juuri paenneet orjuudesta jumala Aelonin Sinarian kaupungista laivallaan Venjekarilla. Sinarian joukot johtajanaan Skylanin petturi serkku Raegar ovat aivan heidän kannoillaan. Edessä päin taas on toisen viholliskansan jättien laivasto ja heidän jättiystävänsä Kantaja on kuollut.
Tästä tilanteesta kirja siis lähtee liikkeelle. Raegar, joka palvoo Aelonia, pyytää Aelonia tuhoamaan Skylanin ja jättitursas hyökkää heidän kimppuunsa. Onneksi vedenkansa Akviinit pelastavat heidät, mutta syyttävät heitä sitten heidän kaupunkiinsa hyökkäämisestä ja vangitsevat heidät.

Skylanin jumalat odottavat tämän etsivän viittä Vektian henkiluuta, joiden avulla he saisivat käyttöönsä luomisen mahdin ja voisivat karkoittaa jumala Aelonin. Yhden Skylan ystävineen on jo saanut varastettua Raegarilta ja yhden jätit varastivat heiltä. Kolmen muun olinpaikka on kuitenkin arvoitus. Myös jumala Aelon havittelee henkiluita Raegarin ja tämän tuoreen vaimon Treian avulla.

Lohikäärmelaivat on aika lailla sitä samaa mitä Weisin ja Hickmanin kirjat yleensäkin ovat. On hyviä ja pahoja jumalia, ja kummallakin puolella on omat ihmispalvojansa, joiden toimien kautta jumalat sotivat keskenään. Lohikäärmeen raivossa sattuu ja tapahtuu, kun ihmisiä siepataan ja pelastetaan, juonitellaan toisten päänmenoksi ja vähän taistellaankin. Taisteluja oli kyllä tässä kirjassa harvinaisen vähän luultavasti sen takia, että suurin osa kirjan tapahtumista tapahtuu akviinien kaupungissa, ja akviinit ovat hyvin rauhanomainen kansa. He eivät sodi, eivätkä vuodata toistensa verta. Akviinit ovat muutenkin mielenkiintoinen kansa. He elävät paljon veden alla ja siksi heidän ihonsa on vihertävä. Akviinien parissa myös sukupuoliroolit ovat kääntyneet päälaelleen. Naiset hallitsevat ja ovat sotureita (mikä oli outoa, kun koko ajan toittotettiin sitä heidän rauhanomaisuuttaan). Miehet taas ovat kotona hoitamassa lapsia.

Lohikäärmeen raivo ei kovin suuria tunteita herättänyt. Vasta viimeinen kymmenen sivua teki suurimman vaikutuksen ja yllätti aika tavalla. Ainakin jännittävät loppukoukut Weis ja Hickman osaavat tehdä. Kirja loppui taas niin mielenkiintoiseen tilanteeseen, että seuraava osakin on pakko lukea.
Arvosana: 3/5

Margaret Weis & Tracy Hickman: Lohikäärmeen raivo (The Rage of the Dragon)
Lohikäärmelaivat #3
Jalava 2012
s.272

perjantai 19. lokakuuta 2012

Tad Williams: Varjojen marssi 1 ja 2

Luin tätä Varjojen marssi sarjaa sitä mukaan, kun sitä ilmestyi suomeksi. Kahden suomennetun kirjan (= 4 suomenkielistä kirjaa) niiden suomentaminen kuitenkin lopetettiin, mikä ärsytti minua paljon. Sarja jäi niin mielenkiintoiseen tilanteeseen muistaakseni. Viime kesänä sain viimeinkin hommattua suomentamattomat teokset itselleni. Alkupään osien lukemisesta on kuitenkin jo aikaa useampi vuosi ja juoni ja henkilöt ovat alkaneet jo unohtua, joten uusintakierros oli paikallaan.

Alkuperäiset teokset on jaettu suomennoksissa kahtia, joten päätin esitellä kaksi ensimmäistä osaa yhtä aikaa, koska alkuperäisesti ne ovat yksi kokonaisuus. Varjojen marssi osa 1: Lauluja kuusta ja tähdistä kirjasta päästään tutustumaan Etelänmaahan. Se on ihmisten maailman pohjoisin osa ja sen rajalla kulkee varjoraja, jonka takana on Varjomaa. Siellä asuu qareja, jotka monta vuotta sitten ahdistettiin asumaan pohjoiseen ja varjoraja syntyi. Mutta nyt qarit haluavat kostaa.

Ensimmäisessä osassa esiteltiin tietenkin paljon henkilöitä, joista tarkemmassa seurannassakin on aika joukko. Tärkeimpiä päähenkilöitä ovat kaksoset prinsessa Briony ja prinssi Barrick. Heidän isänsä kuningas Olin on vankina Hierosol nimisessä paikassa ja heidän vanhempi veljensä Kendrick toimii sijaishallitsijana. Sitten Kendrick murhataan ja Briony ja Barrick joutuvat ottamaan sijaishallitsijan toimet itselleen. Kendrickin murhasta syytetään linnan asemestaria, tummaihoista Shasoa, mutta kaikki eivät usko hänen tehneen sitä. Pian Briony ja Barrick huomaavat etteivät voi luottaa kehenkään muuhun kuin toisiinsa, kun aateliset alkavat juonia saadakseen vallan itselleen. Lisäksi he saavat kuulla Varjorajan liikkuvan ja etelässä uhkaa maanpäällinen jumala ja hallitsija Autarkki, joka haluaa laajentaa valtaansa.

Ferras Vansen on köyhästä perheestä kotoisin, mutta on päässyt nousemaan korkeaan asemaan linnan sotilaiden päälliköksi. Vansen on toivottomasti rakastunut prinsessa Brionyyn, mutta heidän suhteensa olisi toivoton vaikka Briony ei syyttäisikään Vansenia veljensä kuolemasta. Vansen joutuu menemään tutkimaan erään karavaanin katoamista. Huomaamattaan hän joukkoineen ylittää Varjorajan, jolloin suurin osa miehistä menee sekaisin ja ne, jotka eivät mene, ovat eksyksissä.

Kirjassa  esiintyy myös kääpiöitä muistuttava rotu, Funderlingit, jotka asuvat maan alla, ovat lyhyt kasvuisia ja pitävät kiven käsittelystä. Yksi heistä Limsiö Sinikvartsi vaimonsa Opaalin kanssa joutuvat todistamaan, kun Varjorajan takaa ilmestyy ratsastaja, joka pudottaa maahan säkin ja katoaa. Säkistä löytyy noin 5-vuotias ihmispoika. Limsiö ja Opaali ottavat pojan omakseen ja nimeävät hänet Piiksi. Pii on hyvin erikoinen poika, mutta Opaali ja Limsiö rakastavat häntä kuin omaa poikaansa, mutta sitten Pii katoaa.

Viimeinen päähenkilö on Qinnitan Mehiläispesän apupapitar, jonka autarkki valitsee yhdeksi vaimoistaan. Qinnitan joutuu muiden vaimojen kanssa eristykseen, eikä hänellä ole lupaa tavata muita miehiä kuin autarkkia ainakaan kahden kesken. Sitten Autarkin sotajoukon leopardien päällikkö Jeddin rakastuu Qinnitaniin ja alkaa salaa yrittämään tapailua Qinnitanin kanssa. Qinnitan ei tästä pidä, sillä hän pelkää autarkin saavan tietää ja silloin heidät molemmat tapettaisiin.

Näiden henkilöiden lisäksi myös runoilija Matty Tinwrightin, lääkäri Chavenin ja Yasammez-nimisen qar-naisen näkökulmia käytettiin, mutta heidän osuutensa juonessa ei ainakaan vielä noussut kovin suureksi. Muutenkin henkilöitä esiteltiin valtava määrä ja ilman takana olevaa henkilölistaa olisi ollut vaikea pysyä kartalla siitä kenestä puhutaan. Ensimmäisessä osassa lähinnä tuli vain esiin kaiken maailman ongelmia ja esiteltiin henkilöitä ja maailmaa. Toisen osan, Pimeä kaupunki, lopusssa kuitenkin saatiin tärkeimpiin arvoituksiin vastaus ja silloin kirjan maailmaankin oli jo päässyt hyvin sisälle. Muutenkin kirja alkoi nopeasti kehittyä hyvin mielenkiintoiseen suuntaan. Ainakin vielä eri juonilinjat tuntuvat kovin erillisiltä, mutta eiköhän ne sarjan edetessä saada koottua yhteen.

Varjojen marssi kirjaan täytyi aluksi keskittyä hyvin paljon, että pääsi sisälle kirjan maailmaan. Mutta kirjojen edetessä juoni veti mukaansa. Kirjan kieli on minusta kaunista ja siitä syntyy aivan oma tunnelmansa. Suuri määrä päähenkilöitä yleensä haittaa minua, koska minä kiinnyn yleensä yhteen päähenkilöön ja haluan lukea vain hänestä. Muistaakseni ensimmäisellä lukukerralla halusin lukea vain kaksosista ja muut päähenkilöt eivät pahemmin kiinnostaneet. Tällä kertaa huomasin kuitenkin pitäväni myös muista henkilöistä ja luin melkein kaikista mielelläni. Kaiken kaikkiaan ihan mielenkiintoinen kirja ja sarjan aloitus.
Arvosana: 3/5

Tad Williams: Varjojen marssi 1: Lauluja kuusta ja tähdistä (Shadowmarch)
s. 477
Varjojen marssi 2: Pimeä kaupunki
s. 508
Varjojen marssi osa 1
Karisto 2006

maanantai 15. lokakuuta 2012

A Blog With Substance

Kiitokset Varjelumille Olipa kerran kirjablogista tästä tunnustuksesta. Tähän tunnustukseen kuuluu:


1. Kiittää tunnustuksen antajaa.
2. Jakaa tunnustus kahdeksalle blogille.
3. Ilmoittaa blogin pitäjille tunnustuksesta.
4. Kertoa kahdeksan satunnaista asiaa itsestään.

Minä taidan jälleen jättää jakamatta tunnustusta eteenpäin, kun melkein kaikki lukemani blogit ovat sen jo saaneet. Kahdeksan satunnaista asiaa itsestäni lupaan kuitenkin kertoa. Ja muita matkien minäkin löysin kerrottavat asiat ja niihin liittyvät kuvat täältä.









sunnuntai 7. lokakuuta 2012

Angie Sage: Kivi

Kivi on neljäs osa Septimus Heap sarjaan. Se myös jatkaa edellisen osan, Peilin,  tarinaa. Siis jos et halua tietää edellisen osan loppu ratkaisua lopeta lukeminen tähän.

Peilin tapahtumista on kulunut puoli vuotta. Septimuksen veli Nicko ja tämän ystävä Snorri jäivät jumiin menneisyyteen, kun Septimus ja Jenna pääsivät pois. Lopulta Septimus onnistuu saamaan ikuiseen elämään tuomitun alkemisti Marcellus Pyen muistamaan, mitä Nickolle ja Snorrille tapahtui 500 vuotta sitten. Marcellus kertoo, että Nicko ja Snorri kuulivat Foryxien talosta, joka ei kuulu mihinkään aikaan. Sieltä pääsee pois vain jos sen ovella on joku. Silloin päätyy sen ovella olevan aikaan. Mutta jos menee taloon sisään ei kuulu mihinkään aikaan. Septimus ja Jenna päättävät lähteä Foryxien talolle hakemaan Nickoa ja Snorria.

Samaan aikaan Dom Danielin entinen oppilas Merrin Meredith hautoo kostoa Septimus Heapille. Merriniä kutsuttiin hänen 10 ensimmäistä elinvuottaan Septimukseksi ja Merrinistä tuntuu, että Septimus vei hänen elämänsä. Lopulta Merrin tekee sopimuksen ilkeän ylikirjuri Tertius Fumen haamun kanssa. Tertius pakottaa Septimuksen lähtemään vaellukselle, jolta kukaan ei ole vielä palannut.

 Kivi oli ehkä hiukan surullisempi ja epätoivoisempi kuin aikaisemmat osat. Jenna kaipasi koko ajan Nickoa, mutta ei ollut ollenkaan varmaa, että he voisivat löytää tätä enää. Eihän ollut edes varmaa, että Nicko ja Snorri pääsivät Foryxien taloon. Kirja alkoi myös aika verkkaisesti. Se oli jo yli puolen välin, kun päästiin kunnolla vauhtiin. Septimuksen ystävä Beetle sai hiukan suuremman osan kuin aikaisemmissa osissa ehkä osittain Nickon korvaajana. Toisaalta Beetlen vastoin käymiset vain lisäsivät kirjan epätoivoista tunnelmaa.

Vaikutti myös siltä, että vaelluksen aikana Septimus ystävineen sai uusia vihollisia. Toisaalta Septimuksen isoveli Simon tuntui katuvan aikaisempia tekojaan. Ehkä hänen roolinsa vielä muuttuu sarjan edetessä, vaikka tässä osassa hänen roolinsa tuntui hiukan irralliselta. Samoin kuin viestirotta Stanleyn yritys aloittaa viestirotta toiminta uudelleen. Jäin myös kaipaamaan lohikäärmelaivaa. Vielä viime kirjassa se oli huonossa kunnossa ja Jenna oli kamalan huolissaan siitä. Tässä kirjassa koko lohikäärmelaiva hädin tuskin mainitaan.

Vaikka Kiven tunnelma oli epätoivoinen ja surullinen, kevensi kirjan huumori sitä jonkin verran. Kirjan juoni oli taas ihan vetävä ja, kun vauhtiin päästiin, luki kirjaa ihan mielellään. Kaiken kaikkiaan ihan viihdyttävä seikkailu, vaikka ei tämä ihan suosikiksi yllä.
Arvosana 3/5

Angie Sage: Kivi (Queste)
Septimus Heap 4
WSOY 2008
s.390

tiistai 2. lokakuuta 2012

Anu Holopainen: Matkalaiset

Syysmaa sarja on yksi niistä sarjoista, joita luin nuorempana innokkaasti. Nyt sarjaan on ilmestynyt viimeinen osa, Matkalaiset, jota odotinkin jo innokkaasti. Edellinen osa jäi niin jännittävään kohtaan.

Edellisen osan, Varjoja, tapahtumista on kulunut kuusi vuotta. Zaran karkotettua vanhat ystävänsä Punatertun kylästä, ovat nämä eläneet metsän keskellä hyvin eristettyä elämää. Joukon nuorimmat Yvana ja Marrkah ovat melkein jo aikuisia ja ovat kyllästyneet elämään metsässä. Varsinkin Yvana haluaisi elää vapaana ja siksi hän päättää matkustaa Kesämaahan yhdessä Marrkahin kanssa. He yrittävät ehtiä Alimankas nimiseen kaupunkiin ennen myrskykauden alkua, mutta myöhästyvät. Laivoja ei ole lähdössä ihan heti ja siksi he alkavat pitkästyä kaupungissa odotellessaan. Marrkah päätyy lopulta jännitystä etsiessään Punasaapas nimisen rosvon joukkoihin. Sitten kaikki alkaakin mennä pieleen, kun Yvana siepataan ja häntä ollaan myymässä orjaksi Rajamaahan.

Suurimmaksi ongelmaksi muodostuu kuitenkin Yvanan lapsuudessa saama merkki hänen selässään. Sen kautta Punainen lepakko niminen otus pystyy vaikuttamaan ihmisiin. Merkin vaikutusta ollaan pystytty hallitsemaan hulluruoho uutteen avulla, mutta vangiksi päädyttyään Yvanalla ei ole mahdollisuutta saada sitä. Siispä merkki alkaa levittämään pahuutta ympärilleen.

Matkalaiset herätti minussa ristiriitaisia tuntemuksia. Alku oli ihan hyvä ja sitä oli mukava lukea, mutta kun kirja lähestyi loppuaan alkoi lukeminen kangertelemaan. Holopainen osasi luoda niin ahdistavan tilanteen ja sivujen vähetessä aloin pelätä loppua. Ei tämä sarja näin voi päättyä. Loppujen lopuksi pidin lopusta aika tavalla. Yleensä en tykkää kovin avoimista lopuista, mutta tässä se toimi yllättävän hyvin.

Eläydyin Matkalaiset kirjan tapahtumiin hyvin voimakkaasti. Se oli jännittävä kirja, mutta toisaalta hyvin haikea, kun hyvästeltiin Syysmaata ja sen henkilöitä. Toisaalta ensimmäisten osien lukemisesta oli jo aikaa ja kaikkia kirjassa mainittuja tapahtumia en muistanut. Silti loppujen lopuksi pidin kirjasta aika tavalla. Syysmaa sarja sai arvoisensa päätöksen.
Arvosana: 4/5

Anu Holopainen: Matkalaiset 
Syysmaa # 6
Karisto 2012
s. 367

lauantai 29. syyskuuta 2012

Terry Pratchett: Totuuden torvi

"Valhe ehtii kiertää koko maailman, kun totuus vasta kiskoo saappaita jalkaan."
Tämä sanonta toistuu 25. Kiekkomaailma kirjassa useaan otteeseen. Kirja alkaa siitä, kun kääpiöt keksivät painokoneen. William de Worde on kirjoittanut jo pitkään uutiskirjettä Ankh-Morporkin tapahtumista tärkeille (ja tarpeeksi rikkaille) ihmisille ympäri maailmaa. Sitten hän törmää kääpiöihin, jotka saavat hänet laajentamaan toimintaansa ja siten perustamaan Ankh-Morporkin ensimmäisen sanomalehden Ankh-Morporkin uutiset. Avukseen William palkkaa kauniin ja lahjakkaan uutisjuttujen kirjoittajan Sakariinan ja vampyyri-ikonografisti (Kiekkomaailman vastine valokuvaajalle) Oton, joka palaa poroksi melkein joka kerta, kun hän ottaa kuvan.

Kaikki eivät kuitenkaan pidä uudesta painokoneesta ja varsinkin kaivertajien kilta aiheuttaa Williamille ongelmia, sillä painokone vie kaivertajien työt. William yrittää kirjoittaa lehteensä vain tosia juttuja, mutta pian hän saa kilpailijakseen Ilta-huuto nimisen lehden, johon kirjoitetaan juttuja, jotka eivät voi mitenkään olla totta, mutta joka kiinnostaa ihmisiä enemmän.

Myöskään hullunkuriset vihannekset eivät voi täyttää lehteä ikuisesti. Sitten Patriisi vaikuttaa tulleen hulluksi ja yrittäneen tappaa avustajansa ja varastaa kaupungin kassan. Jutussa vaikuttaa olevan jotain hämärää ja siksi William alkaa selvittää juttua ja raportoi tapauksesta säännöllisin väliajoin lehteen.

Tällä kertaa Pratchett siis otti kohteekseen lehdistön. Heti kun kaupungissa sattuu jotain, on William paikalla muistivihko ja kynä tanassa kyselemässä ihmisiltä heidän nimiään ja minkä ikäisiä he ovat. Aamuisin William kuuntelee majapaikkansa aamiaispöydässä, mitä mieltä muut samassa täyshoidossa olevat, jotka eivät tiedä Williamin tekevän lehteä, ovat uusimmista uutisista. Päähuomion kirjassa saa kuitenkin Patriisin rikos. Kirjassa seurataan sekä Williamin selvitysyrityksiä, että rikoksen toteuttaneiden herra Pistoksen ja herra Tulppaanin edesottamuksia.

Totuuden torvessa oli taas paljon hauskoja oivalluksia, mutta se oli minun makuuni liian dekkarimainen. Eli jos dekkareista ja Pratchettista tykkää niin kannattaa kyllä lukea, mutta minuun tämä ei nyt kovin paljon iskenyt.
Arvosana: 3/5

Terry Prattchett: Totuuden torvi (The Truth)
Kiekkomaailma #25
Karisto 2000
s.370

lauantai 22. syyskuuta 2012

Angie Sage: Peili

Septimus Heap -sarjan kolmannessa osassa Septimuksen isä Silas Heap avaa ullakon sinetöidyn huoneen löytääkseen turvallisen säilytyspaikan nappulasiirtokunnalleen. Tietämättään hän tulee vapauttaneeksi kuningatar Etheldredda Hirveän ja tämän lemmikin Ai-ain, joka alkaa saman tien levittämään vaarallista rokkoa Linnassa. Etheldredda haluaa elää ikuisesti ja siksi hän pakottaa prinsessa Jennan näyttämään Septimukselle peilin, jonka kautta Septimus joutuu 500 vuotta ajassa taaksepäin kuningatar Etheldreddan omaan aikaan. Siellä Septimus joutuu Etheldreddan pojan, alkemisti Marcellus Pyen oppilaaksi. Marcellus on tekemässä tinktuuraa, joka saa elämään ikuisesti ja jonka voi viimeistellä vain seitsemännen pojan seitsemäs poika. Omassa ajassaan Jenna etsii keinoa pelastaa Septimus, samalla kun Etheldreddan henki yrittää tappaa Jennan päästäkseen itse valtaan.

Peili oli tällä kertaa enemmän yksi kokonaisuus kuin edellinen osa Varjo. Kirja kuitenkin tuntuu pääsevän aika hitaasti vauhtiin ja siksi alun lukeminen oli vähän raskasta, kun odotti vain, että milloin päästään itse asiaan. Henkilöt eivät mitään kaikkein mielenkiintoisempia ole ja vain kirjan juoni ja huumori pelastavat sen. Varsinkin lohikäärme Tulipärske sai nauramaan useampaan kertaan. Kun Peili lopulta pääse vauhtiin tuntui, että se loppui samantien jättäen monta asiaa kesken. Ilmeisesti seuraava osa jatkuu siitä mihin tämä jäi.
 Arvosana: 4/5

Angie Sage: Peili (Physik)
Septimus Heap 3
WSOY 2008
s. 364

perjantai 14. syyskuuta 2012

Brian Jacques: Jalokivien jäljillä

Katsoin tuossa jokin aika sitten, että minulla ei ole suomennetuista Redwallintaru kirjoista lukematta enää kuin kaksi kirjaa. Vaikka vähän olen miettinyt sarjan jättämistä kesken päätin, että kyllä minä vielä nämä kaksi maltan lukea. Tässä on nyt niistä toinen.

Jalokivien jäljillä kirjassa kaukaisella Sampetran saarella hallitsee näätä Ublaz, jota myös Kiilusilmäksi kutsutaan. Ublaz on käskenyt eräitä merirosvo rottia rystämään Lutran saukkopesueelta heidän aarteensa, valtameren helmet. Kaapparit onnistuvat tässä suunnitelmissa, mutta sitten pari heistä varastaa helmet ja katoaa omille teilleen. Sillä tavalla helmet kulkeutuvat Redwallin luostariin, missä  vanha orava Fermald saa helmet käsiinsä. Hän piilottaa helmet jokaisen eri paikkaan ja jättää helmien olinpaikoista vihjeeksi vain arvoituksia. Tämä kaikki on tapahtunut jo ennen kirjan alkua.

Kirja alkaa siitä, kun Ublaz saa kuulla, että helmet ovat Redwallin luostarissa. Hän lähettää Rosmo nimisen hillerin laivansa kanssa sekä joukon liskoja hakemaan helmet Redwallista. Siellä Ublazin joukot ottavat panttivangeiksi apotti Durralin ja vesimyyrätyttö Violan. Heidät saataisiin takaisin, jos rosvoille annettaisiin Lutran helmet. Villakko niminen siilineito, kronikoitsija munkki Rollo, oravatyttö Cracklyn ja hiirityttö Piknim alkavat ratkaista arvoituksia löytääkseen helmet. Samaan aikaan soturi hiiri Martin ja aina nälkäinen jänis Rantti lähtevät kaappareiden perään pelastaakseen Violan ja Durralin. Heidän mukaansa liittyy myös ainoana Lutran ryöstöstä hengissä selvinnyt saukkotyttö Grath, joka haluaa kostaa perheensä kuoleman, sekä päästäiset Polku ja Velko.

Kirjassa siis seurataan toisaalta kuinka Villakko ystävineen selvittää aina yhtä arvoitusta kerrallaan ja aina helmen löytyessä löytyy myös uusi arvoitus seuraavan helmen kätköpaikasta.  Toisaalta taas seurataan Martinin ja muiden pelastusmatkaa. Kolmas juonilinja seuraa Sampetran tapahtumia, missä muut kaapparit nousevat kapinaan Ublazia vastaan kettu Rasconzan johdolla. Varsinkin tuota viimeistä juonilinjaa oli vähän tylsää lukea vaikka ne tapahtumat oli lopulta tärkeitä loppuratkaisun takia. Arvoitusten ratkaisu jäi taas hiukan irralliseksi muusta kirjasta ja tuntui, että se oli otettu mukaan vain siksi, että Redwall kirjoissa pitää olla arvoitusten ratkaisua. Toisaalta se oli ehkä kirjan mielenkiintoisinta antia, vaikka ratkaisu kulki aina samaa kaavaa: Ensin voivoteltiin sitä kuinka hankala arvoitus onkaan ja sitten joku luostarilaisista tönäisee etsijät oikeaan suuntaan.

Minulla ei ollut kovin suuria odotuksia tämän kirjan suhteen, mutta Jalokivien jäljillä oli vaihteeksi ihan viihdyttävä Redwall kirja. Vaikka kirjan juoni noudatti aiemmista sarjan kirjoista tuttua kaavaa ei se tällä kertaa haitannut. Kirjassa oli myös paljon sympaattisia hahmoja, joista suosikeikseni nousi jänis Rantti ja tämän ystävä pöllö Untuvasiipi, joka toistelee aina äitinsä sanontoja. Redwall sarjan kirjat ovat jokainen aika lailla itsenäinen tarina. Siksi suosittelen tätä kirjaa, jos joku haluaa jonkin Redwall sarjan kirjan lukea. Tämä on ehdottomasti niistä yksi viihdyttävimmistä. Jos kuitenkaan paljot laulamiset ja juhlimiset sekä ruuan kuvailut ei kiinnosta, niin ei kannata vaivautua sarjaa lukemaan.
Arvosana: 3/5

Jacques Brian: Jalokivien jäljillä (The Pearls of Lutra)
Redwallin taru 9
Otava 2003
s.424

lauantai 8. syyskuuta 2012

Charlaine Harris: Pahan veren valtakunta

Pahan veren valtakunta on Sookie Stackhousesta kertovan kirjasarjan seitsemäs osa. Siinä Sookie joutuu Louisianan vampyyri kuningatar Sophie Annen palkkalistoille, kun Illinoisissa pidetään vampyyrien huippukokous. Sophie-Anne tarvitsee Sookieta lukemaan ihmisosallistujien ajatuksia. Sophie-Annen asema on heikentynyt hurrikaani Katriinan iskettyä hänen alueelleen ja kaiken lisäksi häntä syytetään miehensä, Arkansasin kuninkaan, murhasta. Huippukokous ei myöskään suju aivan ongelmitta, kun vampyyreita murhataan ja hotellista löytyy pommeja. Ja Sookie on tietenkin koko ajan tapahtumien keskipisteessä.

Pahan veren valtakunta on aika samanlainen kuin muutkin sarjan osat. Sookie seurustelee tässä kirjassa ihmistiikeri Quinnin kanssa, mutta myös Sookien ja Ericin verenvaihdon seurauksena syntynyt suhde syvenee. Tämä onkin ainoa romanttinen kuvio tässä kirjassa, joka jää hiukan taka.alalle, kun kaiken maailman juonittelu pääsee vallalle ja Sookien on pohdittava kuka on minkäkin teon takana. Koska ollaan vampyyrien huippukokouksessa kirjassa esiintyy paljon vampyyreita, että välillä menee ihan sekaisin vieraammista vampyyreista.

Pahan veren valtakunnan alku oli mielestäni hiukan yksitoikkoinen ja vaikka kirjassa sattui ja tapahtui ei kirja imenyt mukaansa. Vasta lopun tapahtumat saivat kirjan liimantumaan käsiini. Sookie ei ole mitenkään lempihahmojani ja sekin varmasti vaikutti asiaan. Loppu oli kuitenkin niin onnistunut, että jatkan sarjan lukemista.
Arvosana: 3/5

Charlaine Harris: Pahan veren valtakunta (All Together Dead)
Sookie Stackhouse #7
Gummerus 2012
s.364

maanantai 3. syyskuuta 2012

Angie Sage: Varjo

Varjo on Septimus Heap sarjan toinen osa. Vuosi on kulunut Magiaa -kirjan tapahtumista. Septimuksesta on tullut parhaan velhon Marcia Overstandin oppilas. Septimuksen vanhin veli Simon on kateellinen siitä ja liittoutuu siksi entisen parhaanvelhon DomDanielin ja pimeyden kanssa. Sitten hän palaa kotiin ja katoaa samantien ottosisarensa prinsessa Jennan kanssa. Septimus näkee kaiken, mutta kukaan ei tunnu uskovan, että Jenna on siepattu. Septimuksen vanhemmat eivät voi uskoa vanhimman poikansa voivan tekevän mitään pahaa Jennalle ja Marcialla on muita ongelmia, kun  häntä seuraa itsepintainen varjo. Vain Septimuksen veli Nicko uskoo Septimusta ja yhdessä he lähtevät pelastamaan Jennaa.

Varjo oli hiukan erilainen kuin ensimmäinen osa. Magiaa kirjasta poiketen juoni ei ollut kovin suoraviivainen vaan kirjassa ajauduttiin eri tilanteesta toiseen ja siitä mitä alussa tapahtuu, ei todellakaan osaa arvata mitä lopussa sattuu. Se tekee kirjasta mielestäni vähän rikkonaisen ja sekavan. Varjo oli kuitenkin ehkä hauskempi kuin aikaisempi osa johtuen ehkä siitä, että kirjan henkilöt ja maailma olivat jo tuttuja. Melkein kaikki vanhat hahmot olivat mukana ja tutustutaan myös muutamaan uuteen, kuten Susipoikaan ja lohikäärme Tulipärskeeseen.

Varjo oli ihan mukavaa luettavaa juonen sekavuudesta huolimatta. Kirja oli piristävän hauska kirja, joka kyllä loppui aika yllättäen ja vähän siitä jäi sellainen fiilis, että kirja loppui kesken.
Arvosana: 4/5

Angie Sage: Varjo (Flyte)
Septimus Heap 2
WSOY 2007
s.361

lauantai 1. syyskuuta 2012

Cassandra Clare: Lasikaupunki

Varjojen kaupungit sarjan kolmannessa osassa Clary on vihdoin saanut selville kuinka hän voi saada äitinsä hereille. Claryn on mentävä varjometsästäjien omaan maahan Idrisiin ja etsittävä sieltä Ragnor Fell niminen velho. Jace ei halua, että Klaavi saa selville millainen taito Clarylla on ja yrittää estää Clarya lähtemästä valehtelemalla tälle lähtöajan. Tahtomattaan hän joutuu kuitenkin ottamaan mukaansa Claryn vampyyri ystävän Simonin. Clary ja tämän äidin ystävä ihmissusi Luke tulevat kuitenkin Idrisiin omia teitään. Idrisissä Clary kohtaa salaperäisen Sebastianin, joka muistuttaa Claryn unelmien prinssiä. Toisaalta Clary tuntee yhä vahvaa vetoa veljeensä Jaceen. Idrisissä ollaan kuitenkin sodan partaalla ja ainoa keino voittaa Valentine vaikuttaa olevan liittoutuminen varjometsästäjien entisten vihollisten alamaailman väen eli velhojen, ihmissusien, haltioiden ja vampyyrien kanssa. Suostuvatko varjometsästäjät siihen vai antautuvatko he mieluummin Valentinelle?

Lasikaupunki oli mielestäni ihan viihdyttävä tapaus. Jo viime kirjassa odotin, että Claryn äidin tilanteeseen olisi saatu muutos, mutta siinä tuntui, että Claryn äiti oli unohdettu täysin. Tässä kirjassa kaikki kuitenkin muuttui ja tapahtumat alkoivat heti alussa vyöryä eteenpäin. Kirja oli hyvin paljon sen oloinen, että sarja loppuu tähän. Tapahtui yllättävä paljastus (jonka minä kyllä arvasin jo kirjan alkupuolella), valmistaudutaan suureen lopputaisteluun ja kirjan lopussa kaikki on suurin piirtein hyvin. Kuitenkin sarjaan on luvassa vielä jatkoa ja vähän se saa pohtimaan, että onko se enää tarpeen. Olisiko ollut parempi lopettaa tähän?

Lasikaupunki oli mielestäni Varjojen kaupungit sarjan paras osa ainakin tähän mennessä. Se piti tiukasti otteessaan koko ajan. Ihan täysosuma se ei kuitenkaan ollut.
Arvosana: 4/5

Cassandra Clare: Lasikaupunki (City of Glass)
Varjojen kaupungit 3
Otava 2011
s. 480



TUNNUSTUKSEN SÄÄNNÖT:
  1. Kiitä linkin kera bloggaajaa, joka tunnustuksen myönsi.
  2. Anna tunnustus viidelle (5) suosikkiblogillesi ja kerro siitä heille kommentilla.
  3. Kopioi post it-lappu ja liitä se blogiisi.
  4. Ole iloinen saamastasi tunnustuksesta, vaikka se onkin kerrottu vain post it-lapulla ja toivo, että omat lempibloggaajasi jakavat sen eteenpäin.

Sain VJ:ltä Mustemaailmani blogista tunnustuksen. Kiitos valtavasti. Se kannustaa jatkamaan tämän blogin kirjoittamista. Eteenpäin en kuitenkaan taida tätä tunnustusta tällä kertaa jakaa. Niin paljon se on jo kiertänyt lukemissani blogeissa, etten jaksa alkaa tutkimaan kuka sitä ei ole vielä saanut.