Markus Zusak: Kirjavaras

Tämä kirja on ollut lukulistallani jo monta vuotta, mutta en vain ole saanut aloitettua sitä. Se ei vain kiinnostanut tarpeeksi vaikka olenkin kuullut siitä paljon kehuja. Nyt se viimeinkin päätyi luettavien kirjojeni pinoon. Onneksi.

Kirjan kertojana toimii Kuolema, joka kiinnostuu Liesel Memengeristä hakiessaan tämän veljeä, joka kuolee junamatkalla uuden perheen luo. Kuolema alkaa seurata Lieselin elämää. Liesel joutuu pian veljensä jälkeen hyvästelemään myös äitinsä. Hän saa uudet vanhemmat Rosa ja Hans Hubermannista ja joutuu muuttamaan aivan uuteen ympäristöön. Lieselistä tulee kirjavaras. Ensimmäisen kirjansa hän löytää veljensä hautajaisissa ja opittuaan lukemaan, hän hakee kirjoja ihan mistä vain löytää. Elämä natsisaksassa 1940-luvun alkupuolella ei ole kuitenkaan helppoa, varsinkin kun Lieselin kasvatusvanhempien kotiin ilmestyy juutalainen pyytämään turvapaikkaa.

Aluksi kirjan lukeminen hiukan kangerteli. Kirjan kerronta tyyli ei oikein ollut minun mieleeni. Siitä en oppinut missään vaiheessa tykkäämään, mutta pian mielenkiintoinen tarina sai unohtamaan sen. Lieselin elämää oli mielenkiintoista seurata ja häneen kiintyi nopeasti. Jollain tavalla Liesel ja varsinkin hänen suhteensa kasvatusvanhempiinsa toi mieleen L.M. Montgomeryn Annan. Heissä oli paljon samaa vaikka miljöönä natsisaksa on tietenkin aivan erilainen kuin idyllinen Prinssi Edwardin saari. Joka tapauksessa juuri Lieselin suhde kasvatusvanhempiinsa sekä parhaaseen ystäväänsä Rudyyn ja juutalaiseen Maxiin oli kirjan parasta antia.

Kirjavaras oli hyvin koskettava kirja. Ainoa ärsytystä aiheuttava asia oli se kuinka kertojana Kuolema välillä spoilasi mitä lopussa tulee tapahtumaan. Se sai hiukan pelkäämään loppua ja harkitsemaan kirjan lopettamista kesken. Toisaalta ennakkovaroituksen ansiosta loppu ei kuitenkaan tullut niin suurena järkytyksenä. Joka tapauksessa tykkäsin kirjasta paljon. Kannatti lukea.
Arvosana: 4 ½ / 5

Markus Zusak: Kirjavaras
Englanninkielinen alkuteos: The Book Thief (2005)
Otava 2008
s. 558

Kirjaan perustuva elokuva on tulossa ensi vuonna. Tässä traileri.

30Koetus tilanne: 29 049 / 30 000

Iain M. Banks: Aseiden käyttö

Miettiessäni mitä lukisin seuraavaksi huomasin, että minulla on paljon kesken monia sarjoja, joihin on jo ilmestynyt jatkoa, mutta en ole saanut luettua jatko-osia. Siispä päätin, että minun pitää lukea nyt muutamasta sarjasta kaikki ilmestyneet osat ennen kuin saan aloittaa uutta sarjaa. Ensimmäisenä jatkoin Kulttuuri sarjan lukemista.

Sota uhkaa ja vain Tsoldrin Beyache niminen mies voi ehkä estää sen. Mutta Beyache on antautunut tutkimukselle ja mietiskelylle. Diziet Sma niminen nainen ja Skaffen-Amtiskaw niminen robotti lähtevät etsimään Beyachen ystävää Cheradenine Zakalwe nimistä miestä, jonka tehtäväksi annettaisiin puhua Beyache ympäri auttamaan Kulttuuria estämään sota.

Aseiden käyttö -kirjan joka toinen luku on otsikoitu järjestysluvulla, joka koko ajan kasvaa. Näissä luvuissa kerrotaan ensin Smasta ja Skaffen-Amtiskawista etsimässä Zakalwea ja sitten Zakalwesta suorittamassa tehtäväänsä. Loput luvut on otsikoitu roomalaisella luvulla, joka laskee kolmestatoista alaspäin. Nämä luvut kertovat välähdyksiä Zakalwen aiemmasta elämästä ja samalla aukeaa Zakalwen tarina lopusta alkuun. Tämä rakenne tekee kirjasta ehkä hiukan hankalan, mutta kuitenkin pidin tästä ratkaisusta. Tämän rakenteen ansiosta Zakalwen menneisyys pysyy arvoituksena melkein loppuun  asti ja se saa jatkamaan lukemista.

Varsinkin Zakalwe oli mielenkiintoinen hahmo. Sma oli värvännyt hänet Kulttuurin hommiin, mutta Zakalwe kuitenkin pohti usein tekeekö hän oikein totellessaan Kulttuuria. Myös Zakalwen vähitellen paljastuva menneisyys saa kiinnostumaan hahmosta enemmän. Muut hahmot jäivät kuitenkin hiukan etäisiksi.

Aseiden käyttö ei ollut missään nimessä kovin helppo kirja. Usein sai keskittyä kunnolla, että ymmärsi mitä oikein tapahtui. Ilman kirjan loppua kirja olisikin ollut ehkä vain kolmosen arvoinen. Mutta loppu oli mukavan yllätyksellinen ja se nostaa arvosanaa.
Arvosana: 4 / 5

Iain M. Banks: Aseiden käyttö
Englannin kielinen alkuteos: Use of Weapons (1990)
Loki-Kirjat 1997
403 s. 

Kulttuuri:
Muista Flebasta
Pelaaja
Aseiden käyttö
The State of the Art
Excession
Inversions
Tähystä tuulen puolta
Matter
Pintakuvio
The Hydrogen Sonata

30Koetus tilanne: 23 826 / 30 000

Mauri Paasilinna: Rovaniemi -sarja

Enni Mustosen Lapinvuokko kirja herätti kiinnostukseni Lapin sotaa kohtaan. Vanhempieni kirjahyllystä bongasin silloin tämän Rovaniemi sarjan, jonka ensimmäinen osa vaikutti saman tyyliseltä kuin Mustosen kirja. Nyt sain viimein aloitettua ja koko sarja tuli luettua saman tien.

Rovaniemi sarjan ensimmäisessa osassa Sotamorsian alkaa jatkosota. Kaunis nuori ylioppilas Eila on juuri mennyt kihloihin Veikkonsa kanssa. Kielitaitoisena Eila pääsee töihin saksalaisille, joita on saapunut Rovaniemelle paljon. Pian Eila huomaa rakastuneensa esimieheensä Hans Schreiberiin. Eilan kihlattu Veikko taas pääsee kaukopartioon. Partioiminen vihollisen puolella on vaarallista, kun koko ajan uhkaa paitsi kuolema myös vielä pahempi kohtalo: vangiksi jääminen. Onneksi kaukopartiosta saa usein lomia ja Veikko pääsee käymään morsiammensa luona.


Toisessa osassa Korpivaellus Eila lähtee Helsinkiin opiskelemaan kauppakorkeakouluun. Hans Schreiber kiertelee edelleen Eilan kimpussa. Myös Eilan lapsuuden ystävä Ilmari on päättänyt saada Eilan vaimokseen. Veikon uskotaan kuolleen, mutta oikeasti tämä on sotavankina Venäjällä. Veikko ja pari muuta vankia suunnittelevat pakoa takaisin Suomeen. Helppoa se ei kuitenkaan tule olemaan.

Kolmannessa osassa Vihkiloma Veikko toipuu vankeudesta Karhumäen sotasairaalassa. Siellä hän rakastuu reippaaseen ylihoitajaan Verna Välimäkeen. Pian sen jälkeen, kun Veikko on päässyt toipumislomalle kotiin Rovaniemelle, myös Verna kutsutaan sinne ja pian suunnitellaan jo häitä. Kauan Veikko ei kuitenkaan voi nauttia Vernan seurasta, kun rintama taas kutsuu. Eila taas keskittyy opiskeluun, mutta koko ajan kaihertaa huoli Hans Schreiberista, joka on kadonnut. Elämä sota-ajan Helsingissä ei kuitenkaan ole helppoa, kun kaikesta on pulaa ja ihan milloin vain voi tulla pommitus, joka muuttaa elämän täysin.

Jäämeren tie päättää Rovaniemi sarjan. Eilaa syytetään karanneen saksalaisen piilottelusta ja pakoon auttamisesta. Neuvostoliiton kanssa saadaan solmittua rauha, mutta sitten syttyy Lapin sota, kun saksalaiset pitää ajaa Suomesta pois. Samalla koko Lappi evakuoidaan. Siispä Veikon äiti ja nuoremmat veljet viedään Ruotsiin, kun taas Eila pääsee työpaikkansa mukana Ouluun, minne suuntaa myös liikemies Ilmari Ranta. Veikon sota ei ole vielä ohi vaan hän joutuu koluamaan vielä Lapinkin erämaita saksalaisten perässä.

Rovaniemi sarjan taso vaihteli minusta paljon. Ensimmäinen kirja Sotamorsian oli melko mitäänsanomaton, mutta se loppui niin jännittävään kohtaan, että myös seuraava osa piti lukea. Toinen osa Korpivaellus olikin sitten hyvin mielenkiintoinen. Oli jännittävää seurata pääseekö Veikko pois sotavankeudesta. Eilan osuudet kirjasta olivat edelleen vähän tylsiä, mutta onneksi hänestä ei kerrottu toisessa osassa kovin paljon, vaan keskityttiin Veikkoon. Kolmas osa Vihkiloma ei ollut ollenkaan minun mieleeni. Sarjan juoni alkoi menemään sellaiseen suuntaan mistä en pitänyt ja varsinkin erään henkilön kuolema järkytti paljon. Kolmas osa oli muutenkin melko synkkä. Neljäs ja viimeinen osa Jäämeren tie oli taas keskikastia. Juoni ei paljon edellisestä osasta parantunut, mutta Lapin sodasta ja varsinkin evakoiden kokemuksista oli mielenkiintoista lukea.

Kirjan henkilöistä en oikein pitänyt. Varsinkin Eilan isä Eino oli ensimmäisen kirjan ajan todella inhottava ja vaikka välillä häntä säälikin hänen vastoinkäymistensä vuoksi, ei hän kuitenkaan muuttunut yhtään pidettävämmäksi. Yllättäen eniten tässä sarjassa pidinkin sankarillisesta Veikosta, joka kohtaa vastoinkäymisen toisensa jälkeen, mutta silti ei anna sodan sekoittaa täysin päätään ja hänellä riittää myös hiukan myötätuntoa viholliselle. Vain mustasukkaisuus saa Veikon pään välillä sekoamaan.

Miinusta sarja saa minulta melkein jokaisen luvun aloittavasta historian luennosta kyseisen ajanhetken tilanteesta maailmalla. Vaikka ne tietyssä mielessä ovatkin ihan mielenkiintoista tietoa, ne kuitenkin jäivät minusta hiukan irrallisiksi. Olisi ollut parempi jos nämä tiedot olisi kerrottu vaikka henkilöiden puheiden yhteydessä. Muutenkin kirjan kerronta oli mielestäni jotenkin tönkköä.

Ensimmäisen kirjan perusteella olisi voinut luulla lukevansa jonkinlaista rakkaus romaania, mutta seuraavat osat painottuivat enemmän sotakirjallisuuden puolelle. Ja koska paljon oli pelkkien taisteluiden kuvausta ja tarpomista erämaassa vihollista paeten, eikä ne minua paljon kiinnostaneet. Myöskään sarjan loppu ei ollut oikein minun mieleen. Sarjaa ei voi suositella kovin herkille ihmisille. Varsinkin rintamalta kuvaillaan kammottavia kuolemia. Esimerkiksi useamman sotilaan murskaantuminen panssarivaunun alle kuvaillaan melko tarkkaan. Mutta jos Jatko- ja Lapin sota ja niiden aikainen elämä kiinnostaa, niin kannattaa tutustua tähän sarjaan.
Arvosana: 3 / 5

Rovaniemi -sarja:

Mauri Paasilinna: Sotamorsian
Gummerus 2004
384 s.

Mauri Paasilinna: Korpivaellus
Gummerus 2005
381 s.

Mauri Paasilinna: Vihkiloma
Gummerus  2006
381 s.

 Mauri Paasilinna: Jäämeren tie
Gummerus 2007
387 s.

30Koetus tilanne: 23 055 / 30 000

Iain M. Banks: Muista Flebasta

Olen jo pitkään ajatellut tutustua kunnolla scifiin, mutta en ole vain saanut innostuttua siitä. Ihan vasta kuitenkin luin, jostain netistä, että Iain Banksin scifi.kirjat ovat hyviä. Päätin siis kokeilla lukea niitä. Muista Flebasta aloittaa Banksin Kulttuuri sarjan.

Muuttuja Bora Horza Gobuchul on Kulttuurin ja idiriläisten välisessä sodassa idiriläisten puolella. Hän saa tehtäväkseen etsiä paenneen Kulttuurin Mielen, joka piileskelee kuolleessa Scharin maailmassa. Ennen sinne pääsyä, Horza kuitenkin joutuu avaruuskaappareiden alukselle. Horza liittyy näiden kaappareiden joukkoon ja kokee heidän kanssaan monia seikkailuja ennen kuin pääsee todellisen tehtävänsä pariin.

Aluksi kirjan lukeminen oli melko hidasta, kun tälliaseen tyyliin ei ole tottunut. Varsinkin kaikki varppaamiset ja useat muut termit menivät yli ymmärryksen. Myös lyhenteiden käyttö hiukan sekoittu. Vähitellen kirjaan kuitenkin alkoi päästä sisälle ja loppujen lopuksi se oli ihan mukava lukukokemus.

Muista Flebasta lähtee käyntiin melko hitaasti ja se olikin aluksi hiukan tylsä. Vähitellen kuitenkin kiinnostus tapahtumiin nousi vaikka monien tapahtumien kertomiseen meni turhankin monta sivua. Kuitenkin pidin tästä kirjasta yllättävän paljon. Tulen kyllä jatkamaan tämän sarjan parissa ja seuraava osa onkin jo seuraavana lukulistalla.
Arvosana: 3/5

Iain Banks: Muista Flebasta
Englannin kielinen alkuteos: Consider Phlebas (1987)
Loki-Kirjat 1993
479 s.

Kulttuuri:
Muista Flebasta
Pelaaja
Aseiden käyttö
The State of the Art
Excession
Inversions
Tähystä tuulen puolta
Matter
Pintakuvio
The Hydrogen Sonata

30Koetus tilanne: 16 919 / 30 000

Orson Scott Card: Punainen profeetta

Päätin heti kokeilla paranisiko Alvin Juniorista kertova sarja toisessa osassaan. Ensimmäinen osa Seitsemännen pojan seitsemäs poika oli mielestäni tylsähkö, mutta näin siinä mahdollisuuden kehittyä hyvinkin mielenkiintoiseksi tarinaksi.

Punaisessa profeetassa Bill Harrison haluaisi päästä eroon kaikista punaisista intiaaneista, sillä hänen mielestään maan pitäisi kuulua vain valkoisille. Siksi hän kehittää suunnitelman. Hän käskee viskiin koukussa olevien punaisten ottaa kiinni pari valkoista poikaa ja kiduttaa nämä kuoliaaksi. Syyt hän aikoi laittaa rauhasta saarnaavalle punaiselle Profeetalle ja tämän veljelle Tam-Kumsawille. Vangiksi joutuvat pojat ovat Alvin Junior ja tämän veli Kohtuus. Kaikki ei kuitenkaan suju niin kuin Bill Harrison suunnitteli, kun Alvin alkaa käyttää kykyään hyväkseen.

Punainen profeetta lähti liikkeelle hiukan hitaasti. Lähinnä kerrottiin Bill Harrisonista ja viskiä kauppaavasta Trokarista. Se olisi ehkä ollut mielenkiintoisempaa, jos tuntisi Amerikan historiaa paremmin. Intiaaneista Profeetasta ja Tam-Kumsawista oli hiukan mukavampi lukea vaikka ne tapahtumat menivätkin hiukan päällekkäin edellisen kirjan tapahtumien kanssa. Kun päästään Alvinin ja Kohtuuden sieppaukseen kirjan puolessa välissä, tarina menee hyvin mielenkiintoiseksi. Siitä lähtien lukeminen eteni nopeasti. Kirja toimii ihan hienosti vaikka Amerikan historiaa ei tunnekaan, mutta mielenkiinnosta googlailin hiukan ja sain selville esimerkiksi, että kirjassa tärkeä tapahtuma Tippy-Canoen taistelu on oikeasti käyty (ei varmaan samanlaisena kuin se kirjassa kuvattiin) ja sekä Profeetalle että Tam-Kumsawille löytyy esikuvat todellisuudesta.

Punainen profeetta oli viihdyttävämpi kirja kuin Seitsemännen pojan seitsemäs poika. Siinä oli kunnollinen jännittävä juoni ja Alvinin kehityksestä oli mielenkiintoista lukea. Ehdottomasti jatkan tämän sarjan parissa.
Arvosana: 4 / 5

Orson Scott Card: Punainen profeetta
Englannin kielinen alkuteos: The Red Prophet (1988)
Alvinin toinen kirja
Otava 1998
s. 364

30Koetus tilanne: 12 731 / 30 000

Terry Pratchett: Hirmurykmentti

Jälleen jatkoin Kiekkomaailma kirjojen läpikäymistä. Ei näitä varmaan ole enää monta minulla lukematta. Kovin suuria odotuksia  minulla ei ollut tätä kirjaa kohtaan ja tämä tuli luettavakseni vain siksi, että haluan lukea kaikki Kiekkomaailma kirjat.

Hirmurykmentti kertoo pienestä maasta Borograviasta, joka on jatkuvasti sodassa naapuri maidensa kanssa. Majatalon pitäjän tytär Polly Perks leikkaa hiuksensa, pukeutuu mieheksi ja liittyy armeijaan etsiäkseen veljensä Paulin. Hänen lisäkseen samaan aikaan armeijaan on liittymässä myös mm. vampyyri ja peikko. Hyvin pian Polly huomaa, ettei kaikki olekaan sitä miltä näyttää ja hän ei olekaan armeijan ainoa naispuolinen sotilas vaikka mieheksi pukeutunut nainen onkin Iljetys Borogravian jumalan Nugganin mielestä (niin kuin aika moni muukin asia).

"Hyvä. Hyvä." Jackrum perääntyi. "Olemme matkalla rintamalle, pojat. Sotaan. Entä missä on paras paikka olla pahan sodan aikana? Paitsi tietysti kuussa? Eikö kukaan tiedä?"

Jade kohotti hitaasti kättään.

"Antaa kuulua", kersantti kehotti.

"Armeijassa, kessu", peikko vastasi. "Siksi kun..." Hän alkoi laskea sormillaan. "Yksi: siellä saa aseita ja haarniskan ja muuta sellaista. Kaksi: sun seurassa on paljon muita aseistettuja miehiä. Tuota... monta: sulle maksetaan palkkaa ja saat paljon parempaa murkinaa kuin siviilissä. Tuota... paljon: jos sä antaudut, sut otetaan sotavangiksi, ja sellaisille on omat säännöt niinku Ei Saa Potkia Vankeja Päähän ja muuta sellaista, sillä jos sä potkit niiden sotavankeja päähän, niin ne potkivat teidän sotavankeja päähän niin että se on niinku sä potkisit itseäsi päähän, mutta missään säännöissä ei kielletä potkimasta vihollisen siviilejä päähän. Mä tiedän vielä muitakin juttuja, mutta multa loppuivat numerot."

(Hirmurykmentti s. 136-137)

Hirmurykmentti oli mukava yllätys. Se oli nimittäin tavallistakin mielenkiintoisempi Kiekkomaailma kirja. Nokkela Polly oli mielenkiintoinen hahmo puhumattakaan muista hänen osastoonsa kuuluvista henkilöistä, joihin kuului esimerkiksi hyvin uskonnollinen Wazzer, verenhimonsa kahvinhimoon vaihtanut vampyyri Maladict (ja kahvi tietenkin loppuu), kaiken kokenut kenraali Jackrum ja kokematon lukutoukka luutnantti Blouse. Myös vanhoja tuttuja vilahtelee mukana, kuten Vimes ja toimittaja William de Worde.

Hirmurykmentti oli paitsi hauska myös yllättävän mielenkiintoinen kirja. Ennen sen aloittamista pelkäsin vähän, että kuinka kauan minulta menee melkein 400 sivun lukemiseen, kun yleensä Pratchettin kirjoja on hieman hidasta lukea. Yllättäen sivut kääntyivät yllättävän nopeaa tahtia, kun kirjan tapahtumat veivät mukanaan. Ihan täysin en tähän kirjaan rakastunut, mutta odotuksiin verrattuna se oli oikein mukava lukukokemus.
Arvosana: 3½ / 5

Terry Pratchett: Hirmurykmentti
Englannin kielinen alkuteos:Monstrous Regiment (2003)
Kiekkomaailma # 31
Karisto 2011
s. 388

30Koetus tilanne: 11 770 / 30 000

Katja Kettu: Kätilö

Kuvan lähde: www.wsoy.fi

Kätilö päätyi lukulistalleni melkein heti sen ilmestymisen jälkeen, mutta vasta nyt sain sen käsiini.

Villisilmäksi kutsuttu kätilö rakastuu vuonna 1944 saksalaiseen SS-upseerin Johan Angelhurstiin. Villisilmä rakastuu mieheen heti ja hankkiutuu töihin leirille, jolle Johan on komennettu kaivamaan kuoppaa. Mutta Villisilmä on päättänyt saada Johanin itselleen hinnalla millä hyvänsä. Johanilla on kyllä muitakin ottajia esimerkiksi Näkkälän Lispet, joka tämäkin ilmaantuu leirille.

Kätilö ei ollut iloinen kirja. Kirjan päähenkilö Villisilmä ei ole mitenkään pidetty hahmo ja kirjan kuluessa ymmärtää kyllä miksi. Myöskään Johan ei ollut mies kaikista parhaimmasta päästä. Kirjan kieli on aika rivoa, mutta toisaalta se sopi kirjan tunnelmaan ja varsinkin Villisilmän persoonaan hyvin. Koskaan ennen en ole mitään tälläistä kirjaa lukenut. Kirjan rakenne hämmensi minua aluksi. Kirja alkoi keskeltä tapahtumia, mutta sitten palattiin alkuun. Koko kirjan ajan hypittiin kesän ja syksyn sekä alkutalven tapahtumien välillä. Se oli aluksi vähän sekavaa, mutta lopulta tulin siihen tulokseen, että se oli oikeastaan ihan hyvä ratkaisu. Pidin myös siitä, että tapahtumia kerrottiin paitsi Villisilmän myös Johanin näkökulmasta.

Kätilön juoni oli mielenkiintoinen, vaikka henkilöt eivät herättäneet myöstätuntoani. Kaiken kaikkiaan Kätilö oli melko vaikuttava lukukokemus, vaikka ihan lempikirjojeni joukkoon se ei yllä. Ymmärrän silti hyvin miksi sitä on kehuttu niin paljon.
Arvosana: 3/5

Katja Kettu: Kätilö
WSOY 2011
s. 348

Päätin osallistua Oi maamme Suomi haasteeseen. Jos se innostaisi enemmän tarttumaan kotimaiseen kirjallisuuten. Haasteessa on tarkoitus lukea kirjallisuutta Suomen eri maakunnista. Kätilöllä saan Lapin valloitettua.

30Koetus tilanne: 1512/30 000