tiistai 19. helmikuuta 2013

Annukka Salama: Käärmeenlumooja

Kuvan lähde: www.wsoy.fi
Unna on yksinäinen tyttö, joka on ketterä kuin orava. Kun hän kokeilee ensimmäisen kerran skeittausta hän oppii heti tekemään tempun, jota kukaan ei ole koskaan onnistunut tekemään. Skeittirampilta Unnan löytää Rufus, joka tunnistaa heti, että Unna on faunoidi, ihminen joka saa osan voimistaan eläimiltä. Rufuksen tutustuttaa Unnan toisiin faunoideihin ja heidän maailmaansa. Rufukselta Unna saa myös kuulla faunoidielämän vaaroista, kuten metsästäjistä, jotka haluavat faunoidien voimat itselleen.

Kun tämä kirja ilmestyi, en innostunut siitä. Takakansi tekstin perusteella kirjassa ei ollut mitään kiinnostavaa, joten päätin, että tuo kirja jää lukematta. Sitten tätä alettiin kehua blogeissa ja kun se voitti vielä Blogistanian kuopuksen, niin minun mieleni oli muuttunut ja oli pakko selvittää onko se tosiaan niin hyvä. Onneksi luin, sillä tämä oli todella hyvä kirja. En kyllä tiedä miksi. Kirjassa ei loppua lukuunottamatta tapahtunut kovin suuria. Siitä huolimatta kirjaa oli nautinnollista lukea. Kirjan henkilöt olivat hyvin mielenkiintoisia. Ja usein huomasin tätä lukiessa ajan tajun katoavan ihan täysin ja sitä tapahtuu nykyään todella harvan kirjan kohdalla.

Käärmeenlumooja oli lumoava kirja. Tämä ensimmäinen osa tuntui vasta esittelevän kirjan henkilöitä ja faunoidien maailmaa, vaikka se ei kyllä haitannut ollenkaan. Toivottavasti seuraavassa osassa olisi jo enemmän tapahtumia ja metsästäjät nousisivat suurempaan osaan. Myös Unnan alkuperästä olisi mielenkiintoista tietää lisää. Eli seuraavaa osaa odotellessa.
Arvosana: 5/5

Annukka Salama: Käärmeenlumooja
Faunoidit # 1
WSOY 2012
s. 330

Oi maamme Suomi -haasteeseen valtasin tällä Pirkanmaan, kun kirjailija on kotoisin Tampereelta (itse kirjan tapahtumapaikkaa ei kerrottu)

30Koetus tilannne: 5 143 / 30 000

lauantai 16. helmikuuta 2013

Terry Pratchett: Yövartiosto

Kuvan lähde: www.karisto.fi
Yövartioston komentaja Sam Vimes on juuri pidättämässä pahamaineista murhaajaa, Karsseria, Näkymättömällä yliopistolla, kun aikaan syntyy reikä ja sekä Vimes että Karsseri putoavat 30 vuotta ajassa taaksepäin. Pian Vimes huomaa ottaneensa kersantti Keelin henkilöllisyyden ja päätyneensä opettamaan juuri vartiostoon liittyneelle itselleen kaiken minkä osaa. Myös Karsseri päätyy Vartiostoon, mutta Patriisin pahamaineisten Nimettömien joukkoihin. Ankh-Morporkissa kuohuu ja siellä suunnitellaan kapinaa Patriisi Winderiä vastaan, joten yövartiostolla riittää töitä myös menneisyydessä.

Minun mielestäni Sam Vimesistä kertovat Kiekkomaailma kirjat ovat kaikkein tylsimpiä enkä tykkää ollenkaan Sam Vimesistä henkilönä ja siitä, kun hän pohtii mikä on oikein ja mikä väärin. Yleensä niissä kirjoissa kerrotaan yleensä myös mielestäni mielenkiintoisemmista henkilöist, kuten kaikki tuntevasta Porkkanasta ja ihmissusi Anguasta. Tämä kirja kuitenkin keskittyi täysin Vimesiin ja siksi en tykännyt siitä ollenkaan. Onneksi sentään Nobby oli mukana myös menneisyydessä. Idea kirjassa kuitenkin oli ihan mielenkiintoinen kuinka Vimes pohtii sitä kuinka paljon voi muuttaa historiaa ja pystyä silti palamaan takaisin omaan aikaansa. Tavallaanhan koko tapahtumaketju on Vimesille jo tuttu, koska on itse siellä myös nuorempana.

Kaiken kaikkiaan tämä kirja oli aika tylsä. Olihan se paikoin ihan hauska niin kuin Pratchettin kirjat yleensäkin, mutta minä en vain tykkää Vimesistä. Luultavasti se on suurin syy siihen miksi en tykännyt tästä kirjasta.
Arvosana: 2/5

Terry Pratchett: Yövartiosto (Night Watch)
Kiekkomaailma #29
Karisto 2010
s. 392

30Koetus tilanne: 4 813 / 30 000

sunnuntai 10. helmikuuta 2013

Lauren Oliver: Delirium -rakkaus on harhaa

Kuvan lähde: www.wsoy.fi
Jostain blogista luin, että tämä kirja olisi Nälkäpelin ja Tarkoitetun sekoitus. Pakkohan se oli kokeilla pitääkö tuo väite paikkansa.

Tulevaisuudessa rakkaus, amor deliria nervosa, on sairaus. Onneksi on keksitty proseduuri, jossa ihmisten aivoja sorkitaan, niin etteivät he voi enää tuntea voimakkaita tunteita, eivätkä siis myöskään rakkautta. 17-vuotias Lena odottaa jo kovasti, että täyttäisi 18 ja pääsisi prosessiin. Lenan äiti ja sisko ovat jo sairastuneet rakkauteen. Lenan sisko saatiin pelastettua, mutta äitiä ei. Nyt Lena pelkää, että hän on muita alttiimpi sairastumaan. Eikä hän ole väärässä, kun hän tapaa Alexin, joka on yhteiskunnan ulkopuolelta Korvesta ja kaiken lisäksi Alex kapinoi yhteiskuntaa vastaan.

Delirium oli kyllä hyvin samankaltainen kuin Ally Condien Tarkoitettu. Molemmissa yhteiskunta päättää mitä musiikkia ihmiset saavat kuunnella, mitä elokuvia katsella. Molemmissa yhteiskunta päättää mitä nuoret alkavat opiskelemaan ja millaista työtä he alkavat tekemään. Molemmissa yhteiskunta päättää nuorten parin, jonka kanssa heidän on elettävä koko loppuelämänsä. Kuitenkin Deliriumin maailma on minusta kamalampi, kun siellä ei saa tuntea rakkautta. Se on rikos. Toista ihmistä ei saa halailla, ei saa tanssia, edes omaa lastaan ei saa lohduttaa, jos tämä loukkaa itseään ilman, että toiset ihmiset katsovat kieroon. Illalla yhdeksältä astuu voimaan ulkonaliikkumiskielto nuorille, jotka eivät ole vielä käyneet proseduurissa. Valvojat kulkevat silloin kadulla ja kurkistelevat ihmisten ikkunoista sisään, ettei siellä vaan tapahdu mitään kiellettyä. Kaiken kaikkiaan kamala maailma.

Tämä kirja kyllä imi mukaanaan aivan eri tavalla kuin Tarkoitettu. Ehkä se johtuu siitä, että tässä kirjassa Lenan asema ei ollut niin onnellinen kuin Tarkoitetun Cassien. Oli helpompi ymmärtää miksi Lena alkoi kapinoimaan. Minusta siis Delirium on rutkasti parempi kuin Tarkoitettu. Ja kirjan loppu oli jännittävä, vaikka olinkin hieman spoilautunut siitä etukäteen. Kirjan mielenkiintoisinta antia oli kuitenkin sen maailma.
Arvosana: 4 ½ /5

Lauren Oliver: Delirium -rakkaus on harhaa (Delirium)
Delirium -trilogia #1
WSOY 2011
s.351

30Koetus tilanne: 4 421/30 000


torstai 7. helmikuuta 2013

Cecelia Ahern: Mitä huominen tuo tullessaan

Kuvan lähde: www.gummerus.fi
Tämän kirjan juonikuvaus vaikutti niin mielenkiintoiselta, että pakko se oli lukea. Aikaisemmin en olekaan lukenut mitään Ahernilta.

Tamara Goodwin on 16-vuotias tyttö, joka saa aina kaiken mitä haluaa. Sitten hänen isänsä tekee itsemurhan ja pankki vie Tamaralta ja tämän äidiltä koko heidän omaisuutensa. He muuttavat sukulaisten luo keskelle ei mitään. Tamaran äiti on täysin masentunut eikä tee muuta kuin syö ja nukkuu. Tamara taas pitkästyy varsinkin, kun tuntuu ettei talon emäntä Rosaleen anna hänen tehdä mitään. Sitten paikalle ilmestyy kirjastoauto, jota ajaa komea Marcus. Kirjastoautosta Tamara löytää oudon kirjan, joka on suljettu lukolla. Jostain syystä Tamaran on pakko saada tietää mitä kirjassa on. Kirja paljastuu päiväkirjaksi, jonka sivuilta Tamara huomaa pystyvänsä lukemaan mitä seuraavana päivänä tapahtuu. Päiväkirjan avulla Tamara alkaa vähitellen selvittämään millainen salaisuus Rosaleenilla ja tämän miehellä Arthurilla on.

Aluksi kirja ei oikein innostanut minua. Tamara oli ärsyttävä päähenkilö, joka vain velloi surussaan kuinka oli menettänyt kaiken. Rosaleenin käytöskin oli ärsyttävää. Vähitellen kuitenkin alkoi paljastua niin outoja asioita, että vähitellen kirjaa ei malttanut laskea käsistään, kun halusin vain selvittää mitä Rosaleen oikein salaili. Ja kirjan loppu oli hengästyttävän jännittävä.

Loppujen lopuksi huomasin yllättäen, että pidin tästä kirjasta aika tavalla. Tamarastakin alkoi vähitellen pitämään. Vaikka osan salaisuudesta arvasikin aika nopeasti niin koko totuus tuli minulle aika suurena yllätyksenä. Kaiken kaikkiaan ihan mielenkiintoinen kirja.
Arvosana: 4/5

Cecelia Ahern: Mitä huominen tuo tullessaan (The Book of Tomorrow)
Gummerus 2009
415 s.

30Koetus tilanne: 4 070/30 000

lauantai 2. helmikuuta 2013

Elina Rouhiainen: Kesytön

Kuvan lähde: www.tammi.fi
Kotimaisten nuorten kirjojen lukeminen jatkuu. Tällä kertaa kokeilin paranormaalia romanssia Kainuun metsistä.

Raisa Ojan elämä mullistuu, kun hänen äitinsä kuolee. 17-vuotias Raisa muuttaa Helsingistä Kainuuseen pieneen kylään nimeltä Hukkavaara enonsa Jaskan luo, josta Raisa ei aikaisemmin ole kuullut mitään. Hukkavaarassa on kuitenkin jotain outoa. Kylässä ei vaikuta olevan vanhoja ihmisiä. Kaikki muut pienen lukion oppilaat ovat valtavan kauniita ja urheilullisen näköisiä ihmisiä. Kaikista eniten Raisa kiinnostuu komeasta ja rikkaasta Mikael Sarrista, jota kaikki muut tuntuvat kunnioittavan. Mutta ikävä kyllä Mikaelilla on jo tyttöystävä, kaunis barbilta näyttävä Jenni.

Aivan aluksi kirjasta tuli vahvasti mieleen Houkutus varsinkin siinä kohti, kun Jaska on tuomassa Raisaa ensimmäistä kertaa Hukkavaaraan ja esittelee kotinsa. Onneksi kirja tapahtumat lähtivät siitä kulkemaan eri suuntaan ja loppua kohti vertailu Houkutukseen unohtui. Hukkavaaran ja Raisan äidin salaisuuksien selvittely vei nopeasti mukaansa. Raisan ja Mikaelin suhde ei kuitenkaan kovin kiinnostava ollut. Se oli suurin piirtein samanlainen kuin monessa muussa tämän tyylisessä kirjassa. Siltä osin Kesytön ei mitään uutta tarjonnut. Jostain syystä en myöskään kamalasti tykännyt Mikaelista, jotenkin hän oli liian ylimielinen minun makuuni. Mielenkiintoisinta kirjassa lopulta olikin se, mikä Raisa oikein on.

Kesytön oli oikein koukuttava kirja. Vaikka alku ei kovin suurta vaikutusta tehnyt niin kirja parani koko ajan, kun uusia asioita paljastui. Ja kirjan loputtua jäi mielenkiinnolla odottamaan miten tarina oikein tästä jatkuu. Kesäkuuhun pitäisi malttaa odottaa, että seuraava osa Uhanalainen ilmestyisi.
Arvosana: 4/5

Elina Rouhiainen: Kesytön
Susiraja 1
Tammi 2012
s. 426

Oi maamme Suomi haasteeseen sain vallattua nyt Kainuun.

30Koetus tilanne: 3 655/30 000