keskiviikko 30. tammikuuta 2013

Terry Pratchett: Mahtava Morris ja sivistyneet siimahännät

Kuvan lähde: www.karisto.fi
Terry Pratchetin Kiekkomaailma -sarjan läpikäynti jatkuu. Nyt vuorossa on jo sarjan 28. osa. Se on myös ensimmäinen Kiekkomaailma kirjoista, joka on kirjoitettu nuorille.

Näkymättömän yliopiston lähistöllä velhojen jätteitä syöneet rotat ja muuten vain yliopiston lähistöllä norkoillut kissa Morris oppivat yllättäen puhumaan. Morris huomaa yllättäen viihtyvänsä puhuvien rottien seurassa ja pian hänellä on suunnitelma kuinka rikastua. Avukseen Morris houkuttelee yksinkertaisen näköisen pojan Keithin pillipiipariksi ja yhdessä he lähtevät kiertämään kaupungista kaupunkiin. Jokaisessa kaupugissa rotat aiheuttavat ongelman, jonka jälkeen Keith houkuttelee soitollaan rotat pois kaupungista, maksua vastaan tietysti.

Mutta sitten he saapuvat kaupunkiin, missä kaikki ei ole kohdallaan. Missään ei näy muita rottia, mutta ruokaa katoaa ja rotan pyydystäjät väittävät rottien vievän ruokaa. Keith ja pormestarin tytär Malicia alkavat selvittää asiaa Morrisin roikkuessa perässä, kun taas rotat yrittävät selviytyä viemäreissä, jotka ovat täynnä myrkkyjä ja rotanloukkuja.

Mahtavan Morrisin alkutilanne on ihan mielenkiintoinen ja henkilöt vaikuttavat hauskoilta. Pormestarintytär Malicia esimerkiksi selittää kaiken kuin eläisi jossain sadussa. Muutenkin kirjassa on paljon viittauksia eri satuihin ja kirjan kuluessa ehditään käsitellä mm. kuinka epäkäytännöllisiä vaatteet ovat eläinten päällä. Rottien nimien synty oli myös ihan hauska. Rotat nimittäin valitsivat nimensä lukiessaan mainoksia ja todettuaan valitsemiensa nimien näyttävän hienoilta. Siitä syntyi sitten esimerkiksi nimet Vaarallinen papu, Persikkasäilyke, Sardiini, Tummapaahto ja Ravitseva. Morris taas oli ihana yrittäessään käyttäytyä kuin kiero kissa, mutta sisimmässään Morris kuitenkin paljasti välittävänsä rotista.

Vaikka kirjan idea ja hahmot olivat ihan hauskoja ja hahmot hyviä, jotenkin tämä kirja ei oikein iskenyt. Kirja ei naurattanut ihan niin paljon kuin muut Pratchettin kirjat ja jotenkin juoni poukkoili vähän liikaa minun makuuni.
Arvosana: 2/5

Terry Pratchett: Mahtava Morris ja sivistyneet siimahännät (The Amazing Maurice and His Educated Rodents)
Kiekkomaailma # 28
Karisto 2002
s. 287

30Koetus tilanne: 3229/30 000

sunnuntai 27. tammikuuta 2013

Maria Turtschaninoff: Helsingin alla

Kuvan lähde: www.tammi.fi
Pidin valtavasti Turtschaninoffin edellisestä kirjasta Arra. Niinpä piti tämä hänen seuraava kirjansakin lukea varsinkin, koska sen juoni vaikutti takakannen perusteella hyvin mielenkiintoiselta.

Alva on hyvin varautunut tyttö. Hän tuntee kaikki mahdolliset pakoreitit Helsingin Kruununhaassa. Hänen on pakko muistaa jokaisen vastaantulijan kasvot. Muuten seuraa rangaistus. Ystäviä hän ei edes kaipaa. Vaikka Alva muistaa hyvin kaiken muun, elämänsä ensimmäsistä vuosista Alva ei muista mitään. Kun sitten hän törmää nahkatakkiseen Nideen, joka kertoo Alvan olevan Varjokuninkaan tytär. Varjokuningas hallitsee Helsingin alla sijaitsevaa Alistadia, jonne peikot, keijut, haltiat ja noidat pakenivat, kun ihmiset valtasivat heidän elintilansa.

Joel on ihastunut Alvaan. Kun hän lopulta uskaltaa pyytää tätä treffeille, tulee Nide ja vie Alvan Alistadiin. Joel seuraa Alvaa ja Nideä tietämättä millaiseen seikkailuun se hänet johtaa.

Ennen kirjan lukemista kuvittelin, että kirjan tapahtumat keskittyisivät Alistadiin. Väärässä olin. Loppujen lopuksi kirjassa päädytään seikkailemaan ympäri Suomea aina Lappia myöten. Alistadi oli mielenkiintoinen maailma. Pidin erityisesti siitä, että kirjan yliluonnolliset hahmot olivat suomalaisia ja varsinkin peikot olivat suuressa osassa. Vaikka eivät nekään olleet ihan sellaisia millaisiksi peikot yleensä ajatellaan.

"Eivät he ole sellaisia kuin teidän saduissanne. Kansanperinteestä saa paremman ja tarkemman kuvan heistä. Niin kuin kaikista meikäläisistä. Peikot ovat pitkiä ja tyylikkäitä, monesti paljon kauniimpia kuin ihmiset." Adilla huokaisi. "Heitä on vaikea vastustaa, vaikka he eivät edes vääristäisi katsojan katsetta. He ovat normaalia pidempiä, heillä on suipot korvat ja niissä tupsut, ja heillä on yhteenkasvaneet kulmakarvat. Ja häntä luonnollisesti, ja he rakastavat kaikenlaisia koruja. He ovat ketteriä ja voimakkaita ja heillä on suunnaton ruokahalu.
(Helsingin alla s. 148-149)

Helsingin alla on erityisesti seikkailu, vaikka mukana on myös kolmiodraamaa Alvan, Niden ja Joelin välillä. Se ei kuitenkaan ole häiritsevän suuressa osassa. Ja toisaalta peikko mukana kolmiodraamassa on mukavaa vaihtelua kaikkien vampyyrien ja ihmissusien joukkoon. 

Helsingin alla oli vauhdikas ja mukaansatempaava kirja. Alvan, Joelin ja Niden suhteesta toisiinsa oli mielenkiintoista lukea ja vaikka vähän petyin siihen miten tämä kolmiodraama ratkaistiin, niin se ei silti pilannut koko kirjaa. Ja minä niin pidän tällaisista sadunomaisista kirjoista, jollaisia Turtschaninoff on kirjoittanut.
Arvosana: 4/5

Maria Turtschaninoff: Helsingin alla (Underfors)
Tammi 2012
s. 493

Vaikka kirjassa seikkailtiin muuallakin Suomessa, niin suurin osa tapahtumista sijoittui silti Helsinkiin (tai sen alle), joten Oi maamme Suomi -haasteeseen saan valloitettua Uudenmaan.

30Koetus tilanne: 2942/30 000


keskiviikko 23. tammikuuta 2013

Christopper Paolini: Perillinen

Kuvan lähde: www.tammi.fi
Viimeinkin ilmestyi viimeinen osa Perillinen sarjaan. Sarja ei aivan suurimpiin suosikkeihini kuulu, mutta pakko se on lukea, että saa tietää, miten Eragonin ja Saphiran tarina päättyy.

Vardenit, Alagaësian kapinalliset, kulkevat halki maan kaupunkeja valloittaen kohti Urû'baenia, missä lohikäärmeratsastajat pettänyt Galbatorix hallitsee Alagaësia. Eragon, ainoa Vardenien puolella oleva Ratsastaja valmistautuu tuhoamaan Galbatorixin, mutta onko hän tarpeeksi vahva siihen. Epäilyksiä on kaikkien Vardenien mielessä ja vain heidän johtajansa Nasuada pitää heidät yhdessä. Mutta kun Nasuada joutuu Glabatorixin käsiin, Vardenien hajoaminen on lähellä. Pystyykö Eragon pitämään Vardenit yhdessä ja voittamaan Galbatorixin?

Aivan ensimmäiseki kirjassa kerrattiin ensimmäisten kolmen kirjan tapahtumat lyhyesti, mikä oli todella hyvä juttu, koska minulla edellisten osien lukemisesta on aikaa ja oli hyvä palauttaa mieleen mitä aiemmin oikein on tapahtunut. Perillisen alku oli valtavan tylsä. Siinä ei tapahtunut paljon muutakin, kuin vallattiin aina uusia kaupunkeja. Muuten tarina ei tuntunut etenevän mihinkään. Vasta kirjan puolessa välissä (n. sivun 400 paikkeilla) alkoi tapahtua kunnolla ja kirjan lukeminen alkoi kiinnostaa enemmän. Siitä eteenpäin tarina olikin ihan mielenkiintoinen ja loppu kirja tulikin luettua aika nopeasti. Loppuun Paolini oli kuitenkin ottanut hyvin vahvasti vaikutteita Tarusta sormusten herrasta. Näiden sarjojen loppuja ei voi olla vertaamatta keskenään.

Suosikki hahmoikseni tässä kirjassa nousi yrtinkeittäjä Angela. Hän oli mukavan salaperäinen hahmo. Lisäksi minua miellytti hänessä erityisesti se, että hänet kuvattiin usein neulomassa ja kehräämässä. Yhdessä suosikkikohtauksessani hän oli tastelemassa karstoilla eräässä yllätyshyökkäyksessä. Myös Nasuadan edesottamuksista luki mielellään.

Kaiken kaikkiaan Perillinen olisi muuten ihan hyvä kirja, mutta se olisi kaivannut hyvin paljon tiivistämistä. Ainakin puolet kirjasta olisi helposti voinut ottaa pois ja juoni ei olisi kärsinyt juurikaan. Nyt tämä 900-sivuinen tiiliskivi on kyllä aika raskasta luettavaa. No tulipahan ainakin sivuja 30Koetukseen.
Arvosana: 3/5

Christopper Paolini: Perillinen (Inheritance)
Perillinen #4
Tammi 2012
s. 937

30Koetus tilanne: 2449/30 000

sunnuntai 13. tammikuuta 2013

Katja Kettu: Kätilö

Kuvan lähde: www.wsoy.fi
Kätilö päätyi lukulistalleni melkein heti sen ilmestymisen jälkeen, mutta vasta nyt sain sen käsiini.

Villisilmäksi kutsuttu kätilö rakastuu vuonna 1944 saksalaiseen SS-upseerin Johan Angelhurstiin. Villisilmä rakastuu mieheen heti ja hankkiutuu töihin leirille, jolle Johan on komennettu kaivamaan kuoppaa. Mutta Villisilmä on päättänyt saada Johanin itselleen hinnalla millä hyvänsä. Johanilla on kyllä muitakin ottajia esimerkiksi Näkkälän Lispet, joka tämäkin ilmaantuu leirille.

Kätilö ei ollut iloinen kirja. Kirjan päähenkilö Villisilmä ei ole mitenkään pidetty hahmo ja kirjan kuluessa ymmärtää kyllä miksi. Myöskään Johan ei ollut mies kaikista parhaimmasta päästä. Kirjan kieli on aika rivoa, mutta toisaalta se sopi kirjan tunnelmaan ja varsinkin Villisilmän persoonaan hyvin. Koskaan ennen en ole mitään tälläistä kirjaa lukenut. Kirjan rakenne hämmensi minua aluksi. Kirja alkoi keskeltä tapahtumia, mutta sitten palattiin alkuun. Koko kirjan ajan hypittiin kesän ja syksyn sekä alkutalven tapahtumien välillä. Se oli aluksi vähän sekavaa, mutta lopulta tulin siihen tulokseen, että se oli oikeastaan ihan hyvä ratkaisu. Pidin myös siitä, että tapahtumia kerrottiin paitsi Villisilmän myös Johanin näkökulmasta.

Kätilön juoni oli mielenkiintoinen, vaikka henkilöt eivät herättäneet myöstätuntoani. Kaiken kaikkiaan Kätilö oli melko vaikuttava lukukokemus, vaikka ihan lempikirjojeni joukkoon se ei yllä. Ymmärrän silti hyvin miksi sitä on kehuttu niin paljon.
Arvosana: 3/5

Katja Kettu: Kätilö
WSOY 2011
s. 348

Päätin osallistua Oi maamme Suomi haasteeseen. Jos se innostaisi enemmän tarttumaan kotimaiseen kirjallisuuten. Haasteessa on tarkoitus lukea kirjallisuutta Suomen eri maakunnista. Kätilöllä saan Lapin valloitettua.

30Koetus tilanne: 1512/30 000

torstai 10. tammikuuta 2013

Kristiina Vuori: Näkijän tytär

Kuvan lähde: www.tammi.fi
Margareeta Starkin kimppuun hyökätään metsästysretkellä. Sen seurauksena saa Margareeta punatukkaisen tyttären Eiran. Margareetan mies Klaus ei tunnusta tyttöä omakseen, mutta Margareetan isä Ulf, jolla todellinen valta on, pitää Eiran puolta. Samoihin aikoihin talousemäntä Ursula tulee raskaaksi ja väittää, että lapsi on Ulfin. Koska Ulfilla ei ole elossa olevaa poikaa, menee hän naimisiin Ursulan kanssa.

Eira ja Ursulan poika Rikhard varttuvat erottamattomina Teinperissä. Eiran eläm ei ole kuitenkaan kovin helppoa. Hän on nimittäin perinyt isältään kyvyn nähdä näkyjä ja parantaa sairaita. Näitä taitoja ei kuitenkaan arvosteta katolisessa Teinperissä. Ja vaikka Eira ja Rikhard ovat hyviä ystäviä, niin Rikhardin äiti Ursula tahtoo varmistaa, että koko Ulf Starkin perintö menee Rikhardille ja että Eira ei saa mitään. Eiran varttuessa muuttuu myös suhde Rikhardiin syvemmäksi. Mutta samalla Eira näkee unia ilveksen silmäisestä pojasta.

Näkijän tytär lähti liikkeelle vähän hitaasti ja alussa olinkin vähän pettynyt kirjaan. Mutta kun vauhtiin päästiin niin täyttyivät myös minun kirjalle asettamat odotukset. Kirja oli jännittävä, siitä löytyi kolmiodraamaa, vehkeilyä ja vähän yliluonnollisuuttakin. Kirjan kieli oli hiukan vanhahtavaa, mutta hyvällä tavalla. Se sai aikaan tunnelman, että nyt ollaan 1200-luvun Suomessa. Lopusta löytyi myös selvitys kirjan maailmasta, joka oli mielenkiintoista luettavaa. Siitä selvisi mitkä kirjan henkilöt ja paikat ovat olleet oikeasti olemassa.

Kaiken kaikkiaan Näkijän tytär oli oikein miellyttävä lukukokemus. Siinä oli mukava sekoitus aiheita, joista oli mielenkiintoista lukea. Suosittelen.
Arvosana: 4/5

Kristiina Vuori: Näkijän tytär
Tammi 2012
s. 569

30Koetus tilanne: 1164/30 000

lauantai 5. tammikuuta 2013

J.R. Ward: Vapautettu rakastaja

Kuvan lähde: www.basambooks.com
Mustan tikarin veljeskunnan jäsenen Vishousin  kaksoissisar Payne loukkaantui vakavasti sarjan edellisessä osassa Minun rakastajani. Vapautettu rakastaja kirja jatkaa tästä. Ihmiskirurgi Manuel Manello haetaan vampyyrien kartanoon auttamaan Paynea. Heti kun Payne ja Manello näkevät toisensa, he alkavat tuntea vetoa toisiinsa. Manuelin eli Mannyn ei kuitenkaan ole tarkoitus jäädä vampyyrien luokse vaan Paynen leikattuaan on tarkoitus, että Mannyn muistista pyyhitään kaikki vampyyreihin liittyvä.

Mannyn ja Paynen lisäksi kirjassa käsitellään myös Vishousin ja Janen suhdetta. Vishousille on yllätys, että hänellä on kaksoissisar. Hän ei tiedä miten suhtautua tähän ja on siksi ylisuojeleva. Se aiheuttaa ongelmia paitsi Vishousin ja Mannyn välille myös Vishousin ja Janen suhde on koetuksella.

Nuo kaksi eniten käsiteltyä juonen haaraa oli ihan mielenkiintoisia, mutta varsinkin ihmisetsivien Jose de la Cruzin ja Thomas DelVechion naisten murhaajan etsiminen jäi minusta hiukan irralliseksi muusta kirjasta. Toisaalta Euroopasta Amerikkaan siirtyvä vampyyriäpärien joukko vaikutti ihan mielenkiintoiselta ja vaikka heidän roolinsa tässä kirjassa jäi aika pieneksi uskon, että heistä tullaan kuulemaan vielä tulevaisuudessa. Positiivista oli, että lesserit eivät saaneet suunvuoroa, mutta yllättävän pieneksi jäi heidän roolinsa kirjassa, vaikka kirjassa väitettiin, että sota heitä vastaan on käymässä kovemmaksi.

Vapautettu rakastaja ei oikein nyt iskenyt minulle. En tiedä mikä siinä oli, mutta kirjaa ei jaksanut lukea ihan niin suurella innolla kuin aiempia osia. Kuitenkin kirjassa oli myös niitä hyvin mielenkiintoisia kohtia, mutta jotenkin minua vain ärsytti ne muka ongelmat, jotka olivat Mannyn ja Paynen onnen tiellä. Tuntui, että samanlaisia ongelmia oli käsitelty jo aiemmissa osissa, missä pääparina oli ihminen ja vampyyri. Siis kirja oli mielestäni jo hiukan aiemman toistoa.
Arvosana: 3/5

J.R. Ward: Vapautettu rakastaja (Lover Unleashed)
Mustan tikarin veljeskunta # 9
Basam Books 2012
s.595

30Koetus tilanne: 595/30 000

tiistai 1. tammikuuta 2013

J.K. Rowling: Paikka vapaana

(Jes! Onnistuin lukemaan tämän vielä viime vuoden puolella. Puoli kahdeksan aikaan illalla uuden vuoden aattona kirja oli luettu.)

Kun kuulin, että J.K. Rowlingilta on tulossa uusi kirja olin aluksi aivan innoissani. Harry Potterit ovat edelleen suosikki kirjojani ja odotin kovasti, että saisin taas lukea häneltä jotain aivan yhtä ihanaa. Kun kirjasta kuitenkin sai tietää enemmän innostukseni väheni. Se ei kuullostanut ollenkaan sellaiselta, joka yleensä minua kiinnostaa. Pitkään mietin jätänkö kirjan kokonaan lukematta, mutta lopulta uteliaisuus voitti.

Paikka vapaana alkaa siitä, kun pikku kaupunki Pagfordin eräs kaupungin valtuutettu Barry Fairbrother kuolee yllättäen. Monet jäävät kaipaamaan häntä, mutta on sellaisiakin, jotka salaa iloitsevat Barryn kuolemasta. Pagfordin kaupunginvaltuustossa on nimittäin käynnissä taistelu, jonka kohteena on pahamaineinen Fieldsin kaupunginosa. Barry oli sen joukon kärjessä, joka puolusti Fieldsiä. Kun taas kaupungin oltermanni Howard Miles vaimoineen tahtoisi liittää Fieldsin läheiseen Yarvilin kaupunkiin ja varsinkin sulkea Fieldsissä sijaitsevan huumeklinikan. Kun Barry kuolee on valtuustossa paikka vapaana ja pian sinne alkaakin olla tunkua. Howard haluaa paikalle poikansa Milesin, kun taas Fieldsin puolustajat ottavat ehdokkaakseen neuroottisen koulun vararehtori Colin Wallin. Myös syrjäänvetäytyvä Simon Price, joka tahtoo valtuustoon vain, koska kuvittelee siellä saavansa lahjuksia.

Paikka vapaana kirjassa oli valtavasti eri henkilöitä ja eri juonikuvioita. Varsinkin alussa piti usein palata taaksepäin tarkastamaan kuka se tämä henkilö oikein oli. Varsinkin aikuiset olivat myös kaikki aika kamalia. Kaikista eniten kuitenkin inhosin Howardin vaimoa Shirleyltä, joka oli aivan liian täynnä itseään ja omaa hyvyyttään. Nuorista Rowling kuitenkin osaa edelleen kirjoittaa hyvin ja he olivatkin kaikkein mielenkiintoisimpia ja samaistuttavimpia koko kirjassa. Varsinkin Fieldsissä asuva Krystal oli suosikkejani, kun hän yritti pitää äitinsä erossa huumeista, ettei hänen pikkuveljeään Robbieta vietäisi pois. Myös koulukiusattu Sukhvinder oli ihan mielenkiintoinen hahmo.

Paikka vapaana suomennettiin pika vauhtia ja se ei ollut kyllä kovin hyvä juttu. Olisin halunnut, että kirja olisi suomennettu kaikessa rauhassa, että siitä olisi tullut mahdollisimman hyvä. Nyt ainakin suomennoksessa ärsytti Mr ja Miss sanat suomenkielisen tekstin joukossa. Ne eivät sovi sinne alkuunkaan. Ehkä olisi kuitenkin pitänyt jaksaa lukea kirja alkuperäiskielellä.

Paikka vapaana oli tosiaan jotain ihan muuta kuin Harry Potterit. Siinä käsiteltiin huumeita, perheväkivaltaa, itsensä viiltelyä ja raiskausta. Eli jos jotain Harry Potterin tapaista odottaa tulee kyllä pettymään. Mutta olin asennoitunut tähän jo paljon ennen kuin kirjan luin ja se kyllä auttoi. Odotukset kirjan suhteen eivät olleet kovin korkealla ja yllätyin iloisesti, kun kirja oli paljon viihdyttävämpi kuin etukäteen heruneiden tietojen perusteella uskalsin odottaa.
Arvosana: 3/5

J. K. Rowling: Paikka vapaana (The Casual Vacancy)
Otava 2012
543 s.