Jäljellä kertoo tulevaisuuden Suomesta, jossa lapset jaetaan jo nuorena oman lahjakkuutensa mukaan eri ryhmiin. Emmi on jo 15-vuotias, mutta hän on edelleen pelkkä Potentiaali, jolle ei ole löytynyt omaa lahjakkuusaluetta. Emmi kaipaa kipeästi huomiota ja päättää siksi karata. Palatessaan takaisin Emmi huomaa, että hänen perheensä ja kaikki muutkin ihmiset tuntuvat kadonneen.
Aurinko paistoi taas. Emmi ei kyennyt muistamaan, milloin olisi viimeksi ollut näin kauniita kesäpäiviä näin monta peräkkäin. Se tuntui tuhlaukselta. Kaikki tuoksut ja väriloisto menivät ikään kuin hukkaan, kun kukaan muu ei ollut niitä näkemässä. Vain Emmi, joka ei jaksanut välittää niistä.
Hän ei ollut koskaan saanut pyöräillä niin rauhassa. Ei tarvinnut varoa autoja eikä kiitopyöriä, ei koiranulkoiluttajia, ei kävelyteillä poukkoilevia pikkulapsia. Kaikkialla oli yhtä aavemaisen tyhjää. Emmi toivoi koko ajan, että seuraavan kulman takana hän näkisi liikkuvan auton tai kävelevän ihmisen. Tulisipa joku vastaan.
Tulisipa joku.
Tulisipa.
(Jäljellä s. 43)
Jäljellä kirjan idea vaikuttaa todella mielenkiintoiselta. Tilanne herättää paljon kysymyksiä, joihin haluaa vastauksia. Kuitenkin kirja on aika tylsä. Enimmäkseen vain haahuillaan tyhjässä kaupungissa ja kaivataan perhettä. Kunnon vastauksia ei ensimmäisen kirjan aikana saada oikein mihinkään, vain enemmän kysymyksiä. Kirjan salaperäisyys on kyllä toisaalta myös suurin syy miksi lukemista jatkaa.
Toisaalla on kirja, joka antaa vastauksen kaikkiin Jäljellä kirjan aikana nousseisiin kysymyksiin. Paljon muuta kirja ei oikein annakaan. Samanlaista salaperäisyyttä ei ollut enää tässä kirjassa. Kaiken lisäksi osasin odottaa jotain tämän suuntaista ratkaisua Jäljellä kirjan perusteella.
Kokonaisuutena tämä kirjaparin idea on ihan kiva, mutta mitenkään kovin hienoa lukuelämystä se ei kuitenkaan tarjoa.
Arvosana: 3 / 5
Salla Simukka: Jäljellä
Tammi 2012
221 s.
Salla Simukka: Toisaalla
Tammi 2012
233 s.
30Koetus tilanne: 19 398 / 30 000