 |
| Linkki sivulle, jolta lainasin kuvan |
Darkit ja Penhallowit ovat saman suvun kaksi eri haaraa, jotka mieluiten menevät naimisiin toistensa kanssa, koska heidän sukunsa on parempi kuin muut. Kun suvun matriarkka Becky-täti saa kuulla kuolevansa pian, on aika jakaa perintöä viimeisellä Becky-tädin järjestämällä vastaanotolla. Melkein kaikki suvun jäsenet ovat paikalla, koska he kaikki himoitsevat suvun ylpeyttä, perintökannua. Becky-täti määrää Dandy Darkin säilyttämään kannua vuoden, jonka jälkeen kannun saa ehkä se, joka parhaiten on noudattanut Becky-tädin antamia ehtoja.
Becky-tädin vastaanotto ja kannu vaikuttaa monen suvun jäsenen kohtaloon. Donna ja Peter näkevät toisensa ensimmäisen kerran kunnolla lapsuutensa jälkeen ja rakastuvat päätä pahkaa, vaikka ennen vihasivat toisiaan. Donnan perhe ja ystävät kuitenkin vastustavat heidän suhdettaan. 18-vuotias neito Gay on kihloissa sukuun kuulumattoman. Noelin kanssa, vaikka suku haluaisi hänen naivan lääkäri Rogerin, joka on täysin rakastunut Gayhin. Sitten Nan-serkku suuttuu Gaylle ja päättää viedä Noelin Gaylta. Sukua myös askarruttaa miksi Joscelyn jätti aviomiehensä Hughin hääpäivänsä iltana 10 vuotta sitten eikä ole sen jälkeen puhunut Hughille sanakaan. Ja saavatko Iso-Sam ja Pikku-Sam sovittua riitansa? Entä millainen kohtalo odottaa äiditöntä ja yksinäistä pikku Briania?
Perinnönjakajat hämmästytti minua sillä kuinka hauska se oli. Yleensä Montgomeryn kirjat ovat mielestäni hyviä sen takia, kuinka ne kuvaavat ihmisten suhteita ja tunteita. Perinnönjakajissa huomasin kuitenkin useamman kerran nauravani sille kuinka intohimoisesti kirjan henkilöt yrittävät saada vanhan rikkinäisen kannun itselleen (vaikkakin kannun tarina vähän auttaa ymmärtämään heitä). Kannun takia vanha merimies Hukkunut-John lopettaa kiroilun. Naimattomana pysynyt Penny, alkaa etsimään itselleen vaimoa, koska Becky-täti sanoi, ettei kannua voisi saada naimaton. Kirkossa saarnan aikana hän arvostelee suvun vanhojapiikoja ja leskiä itselleen sopivaa morsianta.
Huumorin lisäksi kirjasta löytyy myös sitä tunteiden kuvailua, mitä yleensä Montgomeryn kirjoista odotan löytäväni. Gayn nuori kiihkeä rakkaus ja sen särkyminen olivat hyvin mielenkiintoista luettavaa. Myös Joscelynin ja Hughin tarina oli mielenkiintoinen, vaikka siinä ehkä jahkattiin vähän liikaakin. Mutta kaikista koskettavin henkilö oli pikku Brian, jonka äiti on kuollut ja jonka setä ja täti eivät kohtele häntä kovin hyvin. Hän uskoo, että ainoa, joka rakastaa häntä, on Viiru-kissa.
Kaiken kaikkiaan Perinnönjakajat oli hauska ja samalla koskettava kirja. Ainoa miinus, tulee henkilöiden suuresta määrästä, joita kaikkia ei todellakaan pystynyt pitämään muistissa. Suomentajan Sisko Ylimartimon jälkipuheessa kerrotaan, että jopa Montgomery itse oli mennyt sekaisin kaikkien hahmojensa kanssa ja että joku Dark saattoi välillä muuttua Penhallowiksi ja päinvastoin. Siitä huolimatta kirja oli hauska, vaikka aika ennalta arvattava. Melko aikaisessa vaiheessa arvasin kuka päätyy yhteen kenenkin kanssa.
Arvonsana: 4/5
L.M. Montgomery: Perinnönjakajat (A Tangled Web)
Minerva 2012
s. 361
30Koetus tilanne: 7 860 / 30 000
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti