lauantai 30. marraskuuta 2013

Kaari Utrio: Oppinut neiti

Siitä onkin pitkä aika, kun viimeksi olen lukenut Kaari Utrion kirjoja. Yhteen aikaan luin niitä paljonkin. Nyt oli aika kokeilla vieläkö Utrion kirjat kiinnostavat minua.

Sofia Malm toimii kotiopettajattarena Pietarissa ja paroni Christian Hackfelt seikkailee ympäri maailmaa setänsä majuri Hackfeltin kanssa. Pietarissa Sofia ja Christian tapaavat ensimmäisen kerran, mutta paroni tuskin huomaa eri säätyyn kuuluvaa Sofiaa. Sitten majuri Hackfelt haluaa kokea Lapin kaamoksen ja yöttömän yön. Christian lähtee setänsä mukaan. Myös Sofia palaa kotiinsa Lappiin äitinsä kuolinvuoteen äärelle. Jälleen Sofian ja Christianin tiet risteävät. Christian on kuitenkin haluttu mies. Häntä tavoittelee miehekseen paitsi Sofian serkku Charlotta, myös kaunis maakreivitär Isabella von Tallinger. Mitä mahdollisuuksia eri säätyyn kuuluvalla, ei kovin kauniilla Sofialla on?

Oppineen neidin juoni oli ihan mielenkiintoinen, vaikka siinäkin tapahtui se tuttu kuvio, missä pääpari rakastaa toisiaan, mutta eivät usko toisen rakastavan itseään. Ja kaikki muut tietenkin huomaavat kuinka rakastuneita he ovat toisiinsa. Tämä juonikuvio aina vähän ärsyttää minua, vaikka ilman sitä tämäkin kirja olisi loppunut aika lyhyeen. Mielenkiintoista oli kuitenkin seurata lukuisten sivuhenkilöiden edesottamuksia, vaikka loppu kaikkien osalta oli aika ennalta-arvattava. Pääparin osalta se oli kuitenkin liian töksähtävä. Olisi kaivattu hiukan enemmän kehittelyä, että loppu olisi ollut luonteva. Nyt tuntui, että vaadittu sivumäärä oli saatu täyteen ja kirja piti vain lopettaa mahdollisimman nopeasti.

En pitänyt yhdestäkään kirjan henkilöstä. Sofia kuvattiin liian täydellisenä. Hän oli koko ajan aivan liian järkevä ja osasi pärjätä niin täydellisesti sekä Pietarin palatseissa kuin Lapin erämaassa. Christian taas oli varsinkin alussa liian ylimielinen. Hän kyllä muuttui kirjan edetessä miellyttävämpään suuntaan. Kaikista ärsyttävin henkilö oli ruustinna Anna Pihlman, joka haluaa pitää kaikki langat käsissään ja manipuloi ihmisiä tottelemaan itseään.

Joka tapauksessa Oppinut neiti oli ihan viihdyttävä kirja, jos romantiikasta ja 1800-luvun ajankuvauksesta tykkää. Ja minä tykkään. Täytyy varmaan kokeilla jotain muutakin Utrion kirjaa.
Arvosana: 3 / 5

Kaari Utrio: Oppinut neiti
Amanita 2011
431 s.

30Koetus tilanne: 29 927 / 30 000

lauantai 23. marraskuuta 2013

Terry Pratchett: Talventakoja

Jatkoin taas keskeneräisten sarjojen lukemista. Nyt vuorossa oli Kiekkomaailmaan sijoittuvan Tiffany-sarjan kolmas osa.

Tiffany on kirjan alussa vanhan neiti Kuusisen luona opiskelemassa noidan taitoja. Eräänä iltana neiti Kuusinen vie Tiffanyn katsomaan mustaa Morris-tanssia, jota tanssitaan, että talvi alkaisi. Tiffany ei voi vastustaa kiusausta ja liittyy tanssiin Kesänaisen paikalle. Se saa Talventakojan rakastumaan Tiffanyyn. Pian lumihiutaleet ja jäävuoret muistuttavat Tiffanya ja ikkunoihin muodostuneessa kuurassa lukee Tiffany.

Tiffanysta sarja on muodostunut suosikikseni Kiekkomaailma sarjasta. Nokkela Tiffany on ehdottomasti mielenkiintoisin hahmo, jonka Pratchett luonut. Lisäksi tässä sarjassa esiintyy myös muita suosikkejani, kuten muori Säävirkku ja Nanny Auvomieli. Muutenkin Kiekkomaailman noidat miellyttävät minua. Kiekkomaailmassa noituus ei ole taikuutta, vaikka jotkut noidat sitäkin harrastavat. Enimmäkseen noituus on vain maalaisjärkeä ja sitä, että huomaa asioita joita muut eivät huomaa. Kaikki tämä on vain kuorrutettu padassa kuplivalla vihreällä mönjällä, pääkalloilla, syylillä ja muilla asioilla, joita ihmiset noidilta odottavat.

Jokaisessa Tiffany sarjan kirjassa esiintyy myös Nac Mac Feeglejä, vapaita pikkumiehiä, joille ei vain voi olla nauramatta. Taistelua ja juopottelua rakastavat pikkumiehet eivät pelkää mitään (paitsi kirjojen lukemista). Rosmo Kukavaan, Pöljä-Wullie ja muut Feeglet ovat aina valmiita auttamaan Tiffanya ja ilman heitä tämä sarja ei olisi puoliksikaan yhtä hauska.

Talventakoja ei tuottanut pettymystä kahteen edelliseen Tiffany kirjaan verrattuna. Se ehkä oli jopa hieman parempi. Juoni oli mielenkiintoinen ja viimeinkin päästiin tutustumaan hieman paremmin Rolandiin, jonka kanssa Tiffany on kirjeenvaihdossa ja josta vanhemmat noidat ovat hyvin kiinnostuneita. Talventakoja oli hyytävä, mutta kiinnostava hahmo. Pidin myös siitä kuinka suureen osaan vanhemmat noidat muori Säävirkku ja Nanny Auvomieli oli nostettu. Ja nauraahan tämän kirjan kanssa sai paljon. Mielenkiinnolla odotan, että pääsen lukemaan viimeisimmän Tiffanysta kertovan kirjan Keskiyö ylläni.
Arvosana: 4 / 5

Terry Pratchett: Talventakoja
Englanninkielinen alkuteos: Wintersmith (2006)
Karisto 2007
447 s.

Tiffany -sarja (kuuluu yläsarjaan Kiekkomaailma):
Vapaat pikkumiehet
Tähtihattu
Talventakoja
Keskiyö ylläni

30Koetus tilanne: 29 496 / 30 000

lauantai 16. marraskuuta 2013

Markus Zusak: Kirjavaras

Tämä kirja on ollut lukulistallani jo monta vuotta, mutta en vain ole saanut aloitettua sitä. Se ei vain kiinnostanut tarpeeksi vaikka olenkin kuullut siitä paljon kehuja. Nyt se viimeinkin päätyi luettavien kirjojeni pinoon. Onneksi.

Kirjan kertojana toimii Kuolema, joka kiinnostuu Liesel Memengeristä hakiessaan tämän veljeä, joka kuolee junamatkalla uuden perheen luo. Kuolema alkaa seurata Lieselin elämää. Liesel joutuu pian veljensä jälkeen hyvästelemään myös äitinsä. Hän saa uudet vanhemmat Rosa ja Hans Hubermannista ja joutuu muuttamaan aivan uuteen ympäristöön. Lieselistä tulee kirjavaras. Ensimmäisen kirjansa hän löytää veljensä hautajaisissa ja opittuaan lukemaan, hän hakee kirjoja ihan mistä vain löytää. Elämä natsisaksassa 1940-luvun alkupuolella ei ole kuitenkaan helppoa, varsinkin kun Lieselin kasvatusvanhempien kotiin ilmestyy juutalainen pyytämään turvapaikkaa.

Aluksi kirjan lukeminen hiukan kangerteli. Kirjan kerronta tyyli ei oikein ollut minun mieleeni. Siitä en oppinut missään vaiheessa tykkäämään, mutta pian mielenkiintoinen tarina sai unohtamaan sen. Lieselin elämää oli mielenkiintoista seurata ja häneen kiintyi nopeasti. Jollain tavalla Liesel ja varsinkin hänen suhteensa kasvatusvanhempiinsa toi mieleen L.M. Montgomeryn Annan. Heissä oli paljon samaa vaikka miljöönä natsisaksa on tietenkin aivan erilainen kuin idyllinen Prinssi Edwardin saari. Joka tapauksessa juuri Lieselin suhde kasvatusvanhempiinsa sekä parhaaseen ystäväänsä Rudyyn ja juutalaiseen Maxiin oli kirjan parasta antia.

Kirjavaras oli hyvin koskettava kirja. Ainoa ärsytystä aiheuttava asia oli se kuinka kertojana Kuolema välillä spoilasi mitä lopussa tulee tapahtumaan. Se sai hiukan pelkäämään loppua ja harkitsemaan kirjan lopettamista kesken. Toisaalta ennakkovaroituksen ansiosta loppu ei kuitenkaan tullut niin suurena järkytyksenä. Joka tapauksessa tykkäsin kirjasta paljon. Kannatti lukea.
Arvosana: 4 ½ / 5

Markus Zusak: Kirjavaras
Englanninkielinen alkuteos: The Book Thief (2005)
Otava 2008
s. 558

Kirjaan perustuva elokuva on tulossa ensi vuonna. Tässä traileri.


30Koetus tilanne: 29 049 / 30 000

lauantai 9. marraskuuta 2013

Andrzej Sapkowski: Haltiain verta

Pidin paljon edellisistä Noituri -sarjan osista. Ainoa vika niissä on ollut se, että ne ovat olleet novelli muotoisia, joten minun on ollut vähän vaikea päästä niihin sisälle. Nyt vuorossa on sarjan kolmas osa, joka on sarjan ensimmäinen romaani muotoinen osa.

Haltiain verta jatkaa edellisen kirjan kahdesta viimeisestä novellista tutun prinsessa Cirillan tarinaa. Prinsessa Ciri, Cintran leijonanpentu, on ihmeen kaupalla päässyt pakenemaan tuhotusta Cintrasta ja noituri Geralt on ottanut hänet suojelukseensa. Ciri pääsee opettelemaan noiturin taitoja Noiturien linnoitukseen. Paikalle kutsutaan myös velho Triss Merigold auttamaan Cirin koulutuksessa. Cirin olinpaikka kiinnostaa monia ja varsinkin salaperäinen Rience herättää Geraltin kiinnostuksen.

Täytyy sanoa heti alussa, että olen hyvin ihastunut tähän sarjaan. Vaikka edelliset osatkin olivat hyviä, vasta tämä sai minut kunnolla innostumaan. Yllätyksekseni suurimmassa osassa tässä kirjassa ei ollutkaan Geralt, vaan Ciri. Hänestä lukikin mielellään, sillä minusta Ciri on hyvin mielenkiintoinen hahmo. Geralt oli edelleen sopivan mystinen, mutta hänen roolinsa kirjassa oli yllättävän pieni verrattuna siihen, että aiemmissa osissa Geralt oli selkeästi pääosassa. Myös vanhat tutut Yennefer ja Valvatti esiintyivät kirjassa, vaikka heidänkään osuutensa ei ollut kovin suuri.

Kirjan tunnelma oli selkeästi erilainen kuin aiemmissa osissa. Nyt kirja oli enemmän jatkuvajuoninen. Haltia ryhmä Scoia'taelit eli oravat hyökkäilevät matkamiesten kimppuun ja puhutaan, että tulossa on sota haltioita vastaan. Lisäksi kerrotaan kuninkaiden juonittelusta ja puhutaan ennustuksesta, jonka mukaan maailma on muuttumassa. Kirjan loppukin oli sellainen, että jatkoa on selkeästi tulossa. Mitään kunnollista loppua, kun ei ollut. Kirja vain loppui jättäen melkein kaiken kesken. Se sai janoamaan lisää.

Tykkäsin tästä kirjasta valtavasti ja innolla odotan,että pääsen seuraavan osan kimppuun. Pidän sarjan huumorista ja tämän kirjan tarina vei mukanaan, muutamaa hiukan tylsää hetkeä lukuunottamatta. Ainoa mitä jäin kaipaamaan oli edellisistä osista tutut satuviittaukset, joita en tässä osassa huomannut ainuttakaan. Se ei kuitenkaan vaivannut paljon, kun kirja muuten oli niin hyvä.
Arvosana: 5 / 5

Andrzej Sapkowski: Haltiain verta
Puolankielinen alkuteos: Krew elfów (1994)
WSOY 2012
358 s.

The Witcher -Noituri:
Viimeinen toivomus
Kohtalon miekka
Haltiain verta
Halveksunnan aika
Tulikaste (ilmestyy suomeksi Risingshadown mukaan 30.5.2014)

30Koetus tilanne: 28 491 / 30 000

sunnuntai 3. marraskuuta 2013

Charlaine Harris: Samaa verta

Sookie Stackhouse kirjat eivät kuulu suosikkeihini, mutta ne ovat yleensä aika viihdyttäviä ja nopealukuisia kirjoja. Siksi varmaan jaksoin tämän sarjan kymmenennenkin kirjan lukea.

Sookie on toipumassa keijusodasta ja suhde Ericin kanssa kukoistaa. Mutta kyllä ongelmiakin ilmenee. Sookien tontilla havaitaan liikkuvan keijuja, joiden aikeista Sookie ei tiedä mitään. Sitten hänen mailtaan löydetään ruumis. Ja ettei elämä olisi liian helppoa ilmestyy vierailulle Ericin luoja Appius Livius Ocella uuden suojattinsa kanssa.

Aiemmat Sookie Stackhouse kirjat ovat olleet hyvin vauhdikkaita ja niiden parissa ei ole juuri tylsiä hetkiä tullut. Tämä kirja kuitenkin lähti liikkeelle aika hitaasti ja alussa ehdin vähän tylsistyä. Muutenkin tämän juoni oli vähän hajanainen. Kirjassa oli paljon pieniä tapahtumia joilla ei tuntunut olevan paljon yhteyttä toisiinsa. Mielenkiintoisinta tässä kirjassa mielestäni oli Appius Liviuksen suojatti Aleksei. Hänen mukaan tuomisena kirjaan oli ihan kiva oivallus, mutta ei hän kuitenkaan tätä kirjaa pelasta. Vähän turha kirja.
Arvosana: 2½ / 5

Charlaine Harris: Samaa verta
Englannin kielinen alkuteos:Dead in the Family (2010)
Gummerus 2013
353 s.

Sookie Stackhouse sarja:
Veren voima
Veren janoa Dallasissa
Kylmäveristen klubi
Veren imussa
Verta sakeampaa
Veren perintö
Pahan veren valtakunta
Veren sitomat
Pedon veri
Samaa verta
Veren muisti
Veri kielellä

30Koetus tilanne: 28 133 / 30 000

lauantai 26. lokakuuta 2013

Ally Condie: Perillä

Tämän trilogian ensimmäinen osa Tarkoitettu ei oikein ollut minun mieleeni. Kokeilin kuitenkin lukea myös toisen osan Rajalla ja mielestäni se oli hiukan parempi. Siksi myös trilogian päätösosa täytyi lukea.

Cassia ja Ky ovat liittyneet Kansannousuun. Cassia on lähetetty soluttautumaan Yhteiskuntaan ja Kyta koulutetaan lentäjäksi. Xander taas toimii Kansannousun hyväksi viranomaisena. Sitten rutto alkaa riehua Yhteiskunnan sisällä. Silloin Kansannousu Luotsi eturintamassa astuu esiin ja kertoo heillä olevan lääke ruttoa vastaan. He kuvittelevat sen olevan täydellinen vallankaappaus, jossa kukaan ei menetä henkeään. Mutta sitten rutto muuntuu niin ettei Kansannousun lääkkeet enää tehoa. Onnistuuko Kansannousu siitä huolimatta pitämään vallan itsellään? Entä ovatko Cassia, Ky ja Xander turvassa rutolta?

Tämä trilogia tuntui paranevan loppua kohti. Alkuosa tästäkin kirjasta oli vähän tylsä, mutta puolen välin paikkeilla päästiin vauhtiin. Lopussa huomasin jo käänteleväni sivuja yhä kiihtyvällä tahdilla halutessani tietää mitä seuraavaksi tapahtuu. Tämän trilogian rakkaustarina ei missään vaiheessa ollut kovin tunteita herättävä ja sen takia tätä trilogiaa ei kannata lukea. Mutta varsinkin tässä osassa, kun Kansannousu tulee esiin ja suorittaa vallankumouksen, päästään kunnolla pohtimaan Yhteiskuntaa ja sitä onko Kansannousu sittenkään hyvä vaihtoehto sille. Tämä oli mielestäni kirjan mielenkiintoisinta antia. Kiinnostavaa oli myös seurata varsinkin Xanderin ponnistelua ruttoa vastaan. Muutenkin pidin tässä osassa Xanderista enemmän kuin aiemmin. Ehkä siksi, että nyt Xander pääsi enemmän esille.  Myös tämä lisäsi mielenkiintoa kirjaa kohtaan, kun piti jännittää saako Xander onnellisen lopun. Cassiaa en vieläkään oppinut ymmärtämään ja Kykin jäi hiukan etäiseksi hahmoksi. Ehkä se vaikutti siihen ettei trilogian kolmiodraama oikein iskenyt. 

Kirjan loppu oli hieno. Se solmi mukavasti yhteen juonikudelman kaikki langat, mutta jätti tulevaisuuden avoimeksi. Muutenkin tykkäsin tästä kirjasta yllättävän paljon, siihen nähden etten aiemmista osista kovin paljon välittänyt. Perillä oli oikein hyvä lopetus tälle trilogialle.
Arvosana: 4 / 5

Ally Condie: Perillä
Englannin kielinen alkuteos: Reached (2012)
Tammi 2013
449 s.

Tarkoitettu trilogia: 
Tarkoitettu
Rajalla
Perillä

30Koetus tilanne: 27 586 / 30 000

sunnuntai 20. lokakuuta 2013

Cassandra Clare: Kadotettujen sielujen kaupunki

Viimeinkin sain tämän Varjojen kaupungit sarjan viidennen osan käsiini. Olen sarjan aiemmista osista pitänyt aika paljon, vaikka se ei aivan suosikikseni ylläkään. Siksi odotukset tämän kirjan suhteen oli aika kovat.

Kirja jatkuu siitä mihin edellinen osa Langenneiden enkelten kaupunki jäi. Jace ja kuolleeksi luultu Sebastian ovat kadonneet. Klaavi on etsinyt heitä jo pari viikkoa, mutta vähitellen muut asiat alkavat mennä tärkeysjärjestyksessä ohi. Clary, Isabelle, Alec ja Simon eivät ole kuitenkaan valmiita vielä luovuttamaan. Löydetäänkö Jacea ja jos löydetään onko hän enää oma itsensä?

 Kadotettujen sielujen kaupungin lähtökohta on mielenkiintoinen. Pian kuitenkin alkaa tuntua, että kirja junnaa vähän paikallaan. Pidän siitä, että tässä sarjassa ei seurata vain yhtä paria, vaan heitä ja samalla näkökulmia on useita. Erityisesti tässä osassa ilahdutti Jordanin ja Maian suhteen seuraaminen. Kirjan henkilöistä suurin osa on myös sellaisia, joista pidän ja joiden elämää on ihan mukava seurata. Oli myös ilahduttavaa huomata, ettei kirjan pahista, Sebastiania, kuvata aivan täysin pahana ja hetkittäin jopa pidin hänestä, vaikka yleensä on pahiksista välitä.

Vaikka tätä kirjaa enimmäkseen oli ihan mukava lukea, se ei kuitenkaan aivan täysi napakymppi ollut. Tuntui, että jotakin jäi puuttumaan. Oli ihan mielenkiintoista seurata saadaanko Jace takaisin, mutta loppuratkaisu oli aika helppo arvata etukäteen. Kaikesta huolimatta oli tämä ihan koukuttava kirja ja seuraavaa osaa odottaa jo.
Arvosana: 4 / 5

Cassandra Clare: Kadotettujen sielujen kaupunki
Englanninkielinen alkuteos:City of Lost Souls (2012)
Otava 2013
488 s.

Varjojen kaupungit:
Luukaupunki
Tuhkakaupunki
Lasikaupunki
Langenneiden enkelten kaupunki
Kadotettujen sielujen kaupunki
City of Heavenly Fire (ilmestyy englanniksi 27.4.2014)

30Koetus tilanne: 27 137 / 30 000

lauantai 12. lokakuuta 2013

David Nicholls: Sinä päivänä

Sinä päivänä on ollut jo pitkään lukulistallani. En kuitenkaan ole uskaltanut aiemmin tarttua siihen, koska pelkäsin ettei se kuitenkaan ole minun juttuni. Kirjasta tehtyä elokuvaa en ole nähnyt, enkä kirjailijan käsikirjoittamaa sarjaa Rimakauhua ja rakkautta, joten en oikein tiennyt mitä tältä kirjalta odottaa. Sen idea vaikutti kuitenkin niin mielenkiintoiselta, että lopulta se päätyi lukupinooni.

Kirja kertoo Dexteristä ja Emmasta, jotka tutustuvat 15. heinäkuuta 1988 valmistujaisjuhlissaan ja viettävät sen jälkeisen yön yhdessä. Siitä alkaa pitkä ystävyys, jota kirjassa seurataan joka vuosi 15. heinäkuuta melkein kahdenkymmenen vuoden ajan. Niihin vuosiin mahtuu mm. yhteisiä matkoja, mustasukkaisuutta ja välirikkoja.

Kirjan rakenne, joka sai minut alunperin kiinnostumaan kirjasta toimi hyvin. Ilman sitä kirja ei ehkä olisi ollut niin hyvä. Kirjan juoni  ei kovin omaperäinen ollut, mutta pidin siitä silti. Oli mielenkiintoista seurata Emman ja Dexterin kasvamista aikuisuuteen ja kuinka heidän suhteensa kehittyy siinä matkalla. Itse henkilöistä en kuitenkaan pitänyt. Varsinkin Dexter oli kamalan ärsyttävä hahmo alussa. Tuntui, että kaikki kävi hänelle liian helposti. Valmistumisen jälkeen Dexter lähtee matkustelemaan ja kyllästyttyään siihen hän pääsee noin vain televisioon. Dexter tuntui myös liian itsekeskeiseltä. Emma oli hiukan helpommin samaistuttava hahmo, mutta ei hänkään minun suosikikseni noussut.

Nautin enimmäkseen tästä kirjasta. Mutta sitten pääsin viimeisen sataan sivuun. Kirjan loppu ei ollut sellainen mistä pidän. Ja vielä pahemmaksi sen teki, että minusta kirjan loppua pitkitettiin liikaa. Kirjan viimeisen viidennen osan olisi voinut jättää ihan hyvin pois, niin loppu olisi toiminut paremmin. Tuo viimeinen osa ei vain tuonut kirjaan enää mitään uutta. Ilman tuota viidettä osaa olisin ehkä antanut arvosanaksi 4, mutta nyt se tippuu.
Arvosana: 3 / 5

David Nicholls: Sinä päivänä
Englannin kielinen alkuteos: One Day (2009)
Otava 2011
s. 505

30Koetus tilanne: 26 649 / 30 000

sunnuntai 6. lokakuuta 2013

Diana Wynne Jones: Rnsyilevä talo

Seuraavaksi lukuvuoroon pääsi Liikkuva linna sarjan viimeinen osa. Samalla myös keskeneräisten sarjojen joukko vähenee jälleen yhdellä.

Charmain Baker rakastaa lukemista. Mutta sitten hänen Sempronia-tätinsä pakottaa Charmainin ylisuojelevan äidin päästämään Charmainin vahtimaan isosetänsä Williamin, kuuluisan velhon taloa, siksi aikaa kun tämä menee toipumaan salaperäisestä sairaudesta keijujen luokse. Charmain ottaa mahdollisuuden itsenäistyä innolla vastaan, mutta se ei ole helppoa, varsinkin kun häntä ei ole opetettu tekemään mitään kotitöitä. Jo tiskaaminen ja ruoan laitto vaikuttavat ylivoimaisilta tehtäviltä. Onneksi paikalle saapuu velho Williamille oppipojaksi Peter, jonka loitsut tuntuvat aina menevän pieleen. Charmain hankkiutuu myös töihin kuninkaan kirjastoon ja pääsee pian selvittämään minne kuninkaan verorahat katoavat. Samaa tulevat tutkimaan myös Sophie Pendragon suloisen Tuikku pojan kanssa.

Hiukan erilaisen Leijuvan linnan jälkeen Rönsyilevä talo oli hyvin samantyylinen kuin Liikkuva linna. On outo velhon talo, jota nuori tyttö pääsee tutkimaan. Charmain oli samaistuttava hahmo lukuintoineen, eivätkä muutkaan hahmot ärsyttäneet liikaa. Juonikin oli ihan mielenkiintoinen. Se ei kuitenkaan herättänyt kovin suuria tunteita. Eikä se missään vaiheessa pakottanut lukemaan vielä yhtä lukua. Tästä kirjasta, samoin kuin koko sarjasta, jäi sellainen olo, että oli se ihan kiva lukea, mutta ei se mikään suuri elämys ollut.
Arvosana: 3½ / 5

Diana Wynne Jones: Rönsyilevä talo
Englannin kielinen alkuteos:House of Many Ways (2008)
WSOY 2008
270 s.

Liikkuva linna -sarja:
Liikkuva linna
Leijuva linna
Rönsyilevä talo


30Koetus tilanne: 26 144 / 30 000

sunnuntai 29. syyskuuta 2013

William Nicholson: Tulilaulu

Ylivaltiaan orjat kirjan jälkeen oli pakko aloittaa Tuuli tulessa trilogian viimeinen osa nopeasti. Samalla myös sain yhden sarjan ainakin 14 keskeneräisestä luettua loppuun.

Tulilaulu jatkaa siitä mihin Ylivaltiaan orjissa jäätiin. Profeetta Ira Hath on johdattamassa Manthien kansaa kohti uutta kotimaata. Mutta profetoiminen kuluttaa hänen voimiaan ja hän tietää, että ei itse tule koskaan pääsemään perille. Matkalla Manthien kansa kohtaa monia ongelmia. Esimerkiksi hyttysiä joiden pisto saa käyttäytymään vasten luontoaan tai laakson, josta kukaan ei tahdo koskaan lähteä pois. Suurin ongelma on kuitenkin lähestyvä talvi ja ruuan puute. Selviääkö kukaan Manthien kansasta perille?

Minä en oikein pidä kirjoista, jotka ovat kovin surullisia. Siksi tämäkään kirja ei suosikkeihini lukeudu, koska sen tunnelma on koko ajan niin surullinen.  Koko ajan jaksetaan muistuttaa, että Ira Hath tulee kuolemaan ennen uuteen kotimaahan pääsyä. Eikä siinä kaikki vaan toinen kaksosista, Bowman Hath, tietää, että hänkin joutuu pian jättämään perheensä ja kansansa lopullisesti. Siispä tämä kirja oli aivan liian surullinen minun makuuni. 

Toki joukkoon mahtui muutama hyvin nautittava hetki, kuten kohtaaminen morsiamia ryöstelevän heimon kanssa tai Hathien perheen nuorimman Pinton kehityksen seuraaminen. Se ei kuitenkaan muuta sitä tosiasiaa, että kirjan tunnelma karkotti minut usein pois sen parista. Siksi edellisen osan jälkeen tämä oli vähän pettymys.

Arvosana: 3 ½ / 5

William Nicholson: Tulilaulu
Englannin kielinen alkuteos: Firesong (2001)
Tammi 2004
362 s.

Tuuli tulessa trilogia:
Tuulen laulu
Ylivaltiaan orjat
Tulilaulu

30Koetus tilanne: 25 874 / 30 000

sunnuntai 22. syyskuuta 2013

Andrzej Sapkowski: Kohtalon miekka

Kesken eräisten sarjojen lukeminen loppuun jatkui. Tällä kertaa vuorossa oli Noituri sarjan toinen osa, jonka ensimmäisestä osasta, Viimeisestä toivomuksesta, pidin, vaikka sen novelli-rakenne ei oikein miellyttänyt.

Kohtalon miekka koostuu jälleen novelleista, jotka kukin ovat oma tarinansa. Novelleissa metsästetään mm kultaista lohikäärmettä ja toisten identiteettejä varastavaa miimikkoa. Lisäksi Geralt saa tehtäväkseen selvittää mikä tappaa kauemmas merelle lähteneitä helmenkalastajia. Kirjassa matkataan myös Brokiloniin, dryadien maahan, minne ihmiset eivät saa mennä. Mukana seikkailee välillä bardi Valvatti jahtaamassa uusia laulujen aiheita ja velhotar Yennefer, jolle on aina paikka Geraltin sydämessä. Mutta saa Yennefer kirjan aikana kilpailijankin.

Edellisen osan aikana en oikein lämmennyt novelli-rakenteelle, mutta tätä lukiessa se ei enää häirinnyt. En tiedä vaikuttiko siihen se, että Viimeisen toivomuksen ahmin muutamassa päivässä, kun taas tätä luin vähitellen novelli kerrallaan. Toisaalta Kohtalon miekassa novellit olivat lähemmin sidottu toisiinsa ja tarina tuntui etenevän myös novellien välillä jonkin verran.

Edelleen pidän tässä sarjassa erityisesti siitä, kuinka siinä käytetään tuttuja satuja hiukan eri muodossa. Tässä kirjassa selitettiin myös, että satujen meidän tuntema muoto on syntynyt siitä kuinka bardit ja muut runoilijat ovat hiukan romantisoineet juttuja siitä mitä oikeasti sattui. Esimerkkinä voisi olla se satu, missä 12 veljestä muuttuu joutseniksi ja heidän siskonsa täytyy tehdä heille nokkosesta paidat purkaakseen lumouksen. Tämän kirjan mukaan veljeksiä oli vain yksi ja hänkin muuttui merimetsoksi eikä joutseneksi.

Kohtalon miekka oli mielestäni parempi kuin Viimeinen toivomus. Se on hiukan synkempi, mutta siinä on useita hauskoja hetkiä. Geraltin tuntemuksiinkin pääsi tässä osassa ehkä vielä paremmin sisälle. Ennen kahta viimeistä novellia kirjan arvosana keikkui 4 tienoilla, mutta novellit Kohtalon miekka ja varsinkin Jotain enemmän olivat niin mahtavia, että ne nostavat arvosanaa. Vaikuttaa siltä, että Noituri-sarja on kovaa vauhtia kohoamassa suosikkieni joukkoon.
Arvosana: 5 / 5

Andrzej Sapkowski: Kohtalon miekka
Puolan kielinen alkuteis: Miecz Przeznaczenia (1993)
WSOY  2011
404 s.

The Witcher -Noituri:
Viimeinen toivomus
Kohtalon miekka
Haltiain verta
Halveksunnan aika

30Koetus tilanne: 25 512 / 30 000

maanantai 16. syyskuuta 2013

William Nicholson: Ylivaltiaan orjat

Tämän Tuuli tulessa sarjan olen lukenut kerran aikaisemmin monta vuotta sitten ja silloin pidin siitä valtavasti. Siksi päätin kesällä kokeilla lukea sen uudestaan. Vaikka sarjan ensimmäinen osa ei vakuuttanut enää, niin päätin silti kokeilla vielä tätä toista osaa.

On kulunut neljä vuotta edellisen kirja tapahtumista. Kun kaksoset Kestrel ja Bowman ovat 15-vuotiaita, Aramanthiaan hyökätään ja melkein koko Aramanthian kansa viedään orjuuteen Valtiasmaahan. Vain Krestel pääsee pakoon. Niinpä hän lähtee seuraamaan perhettään vannoen kostoa. Matkalla hän törmää Gangin valtakunnan karavaaniin, joka on matkalla naittamaan maan prinsessa Johdillaa Valtiasmaan Ylivaltiaan pojalle.

Tämän sarjan uusinta luvussa ensimmäisen osan jälkeen oli hiukan pettynyt olo. Se ei ollut yhtä hyvä kuin muistin. Mutta tätä lukiessa palautui mieleen miksi silloin aikoinaan pidin tästä sarjasta niin paljon. Oli kiinnostavaa lukea kaksosten, Kestrelin ja Bowmanin, suhteesta ja kuinka he kaipasivat toisiaan joutuessaan eroon toisistaan. Mutta kaikista mielenkiintoisin hahmo oli kuitenkin prinsessa Johdila eli Sisi, joka kehittyy kirjan aikana valtavasti. Alussa hän on vain turhamainen ja yksinkertainen tyttö, joka kirjan kuluessa nousee yhdeksi sen sankareista. 

Tämä kirja yllätti minut synkkyydellään. Tunnelma oli tässä osassa aivan erilainen kuin edellisessä. Ihmisiä tapettiin paljon esimerkiksi polttamalla heidät elävältä. Lisäksi edellisessä osassa hiukan yksinkertaisena, mutta hyväntahtoisena hahmona esitetty Mumpo innostuu manaxasta, julkisesta taistelusta, missä saatetaan taistella jopa kuolemaan asti. Onneksi vastapainona näille julmuuksille oli myös hiukan huumoria. 

Tämä oli kirja, jota ei malttanut laskea käsistään, kun koko ajan halusi tietää mitä seuraavaksi tapahtuu. Sitä ei muuttanut edes se, että välillä oli vähän tylsempiäkin kohtia. 
Arvosana: 4½ / 5

William Nicholson: Ylivaltiaan orjat
Englanninkielinen alkuteos: Slaves of the Mastery (2001)
Tammi 2003
382 s.

Tuuli tulessa trilogia:
Tuulen laulu
Ylivaltiaan orjat
Tulilaulu

30Koetus tilanne: 25 108 / 30 000

lauantai 14. syyskuuta 2013

Ally Condie: Rajalla

Luin reilu vuosi sitten Ally Condien Tarkoitettu -kirjan. En pitänyt siitä kovinkaan paljon, mutta jatko kiinnosti kuitenkin sen verran, että päätin lukea seuraavan osan, jos se tulee joskus kirjastossa vastaan. Nyt se sitten viimeinkin tuli.

Cassia on järjestänyt itsensä  työleirille löytääkseen Kyn, joka on lähetetty ulkoprovinsseihin syötiksi kansannousuun liittyneille, että nämä pommittaisivat Kyta ja muita Yhteiskunnan silmissä poikkeavia. Myös Cassia livahtaa ulkoprovinsseihin, missä hän saa kuulla, että Ky on karannut parin muun pojan kanssa Louhikkoon. Viimeistään silloin Cassia jättää taakseen kaiken minkä tuntee ja lähtee seuraamaan Kyta. Hänellä on myös toinen tavoite. Hän haluaa etsiä kansannousun ja liittyä siihen.

Tarkoitetussa minua eniten häiritsi se, että päähenkilö Cassialla ei tuntunut olevan mitään kovin suuria ongelmia, mutta silti hän alkaa kapinoimaan. En pystynyt ymmärtämään hänen toimintaansa. Toki Yhteiskunta oli kamala siinä mielessä, että kaikki valinnat tehdään sen jäsenten puolesta. Esimerkiksi Yhteiskunta valitsee jokaiselle sopivan työn ja elämänkumppanin eikä yksilöllä ole siihen mitään sananvaltaa. Toisaalta vastapainoksi tästä vapaudenrajoituksesta saadaan terve 80-vuotinen elämä. Melkein kaikki henkilöt tuntuivat myös olevan tyytyväisiä elämäänsä. Tässä osassa päästään näkemään enemmän Yhteiskuntaa niiden silmin, jotka ovat joutuneet sen ulkopuolelle joko omien tai vanhempiensa tekojen tähden. Sen perusteella onkin helpompi ymmärtää miksi esimerkiksi Cassia ja hänen ystävänsä Indie haluavat liittyä Kansannousuun ja alkaa taistella Yhteiskuntaa vastaan.

Tässä osassa tapahtumia kerrottiin myös Kyn näkökulmasta mikä toi mukavan vastapainon Cassialle. Kyn toimintaa ja mielipiteitä oli näin helpompi ymmärtää. Toisaalta minulla meni välillä sekaisin kumpi oli äänessä, Cassia vai Ky. Heidän kerronnassaan olisi ollut hyvä olla jonkinlainen sävyero.

Rajalla oli mielestäni paljon parempi kuin Tarkoitettu. Toimintaa oli hiukan enemmän, vaikka ei tässäkään osassa paljon mitään oikeastaan tapahtunut. En edelleenkään pidä kovin paljon Cassiasta henkilönä. Eniten ehkä ärsytti kuinka hän alussa vakuuttaa rakastavansa Xanderia, mutta ryntää sitten heti etsimään Kyta. Kaikesta tästä huolimatta Rajalla oli ihan mielenkiintoista luettavaa, vaikka ei pärjää vieläkään esimerkiksi samantyylisille Lauren Oliverin Delirium ja Pandemonium kirjoille. Mutta kyllä tämän osan perusteella myös sarjan päätösosa täytyy lukea.
Arvosana: 3½ / 5

Ally Condie: Rajalla
Englannin kielinen alkuteos: Crossed (2011)
Tammi 2012
340 s.

Tarkoitettu trilogia: 
Tarkoitettu
Rajalla
Perillä

30Koetus tilanne: 24 726 / 30 000

sunnuntai 8. syyskuuta 2013

Rick Riordan: Athenen merkki

Athenen merkin suomennosta olen odottanut jo kauan. Siksi ostin sen siskolle synttärilahjaksi heti sen ilmestyttyä, että pääsisin itsekin mahdollisimman pian lukemaan sitä. Oli hiukan tuskastuttavaa odottaa, että sisko saisi tämän ensin luettua, mutta lopulta koitti minun vuoroni.

Athenen merkki jatkaa siitä, mihin edellinen osa Merenjumalan poika jäi. Annabeth, Leo, Jason ja Piper ovat laskeutumassa roomalaisten puolijumalien leiriin, missä Percy odottaa heitä. Kauan eivät roomalaiset ja kreikkalaiset eivät ehdi tutustua toisiinsa, kun Annabeth, Percy, Jason, Piper, Leo, Hazel ja Frank jo joutuvat pakenemaan roomalaisten vihaa. Seitsikon ensimmäiseksi tehtäväksi muodostuu pelastaa Hazelin velipuoli Nico de Angelo, joka on jäänyt maanjumala Gaian kätyreiden vangiksi. Ja aikaa on tietenkin vain muutama päivä ennen kuin Nico kuolee ja Rooma tuhoutuu. Annabeth on saanut äidiltään Athenelta toisen tehtävän. Hänen täytyy seurata Athenen merkkiä ja etsiä eräs roomalaisten ryöstämä esine. Onnistuuko Annabeth tässä, vaikka kukaan hänen monista sisaruksistaan ei ole siinä onnistunut?

Athenen merkki on samaa muotoa kuin muutkin Riordanin kirjat. Aikaa on vain muutama päivä suorittaa jokin tehtävä. Tehtävää suoritettaessa tavataan tietenkin joukko kreikkalaisia ja roomalaisia jumalia ja hirviöitä, joista suurin osa on sankareita vastaan. Mielenkiintoiseksi tämän kirjan tekee se, kuinka roomalaisten ja kreikkalaisten puolijumalien muodostama seitsemän ryhmä saa suhteensa toimimaan. Sekä Percylle että Jasonille tuottaa hankaluuksi olla tasa-arvoisena osana puolijumalien muodostamaa ryhmää. He kun ovat molemmat tottuneet olemaan aina johdossa. Mielenkiintoinen kolmiodraama on myös Frankin, Hazelin ja Leon suhde. Frank ja Hazel ovat vasta alkaneet seurustelemaan, kun he tutustuvat Leoon, joka muistuttaa Hazelin entistä poikaystävää Sammya.

Pidin tästä kirjasta paljon. Alku oli hiukan tylsähkö, mutta vauhtiin päästyään kirjaa oli vaikea laskea käsistään. Riordanin huumori uppoaa minuun edelleen hyvin ja useammalle kohdalle hekottelin ääneen. Muutama kirjoitusvirhe pisti silmään, mutta ei silti häiritsevissä määrin. Ainoa ärsyttävä asia oli se, miten kirja loppui. Miten sitä jaksaa odottaa seuraavaa osaa? Vai pitäisikö siirtyä lukemaan näitä englanniksi?
Arvosana: 4½ / 5

Rick Riordan: Athenen merkki
Englanninkielinen alkuteos: The Mark of Athena (2012)
Otava 2013
560 s.

Olympoksen sankarit: 
Eksynyt sankari
Merenjumalan poika
Athenen merkki

30Koetus tilanne: 24 386 / 30 000

sunnuntai 1. syyskuuta 2013

Iain M. Banks: Aseiden käyttö

Miettiessäni mitä lukisin seuraavaksi huomasin, että minulla on paljon kesken monia sarjoja, joihin on jo ilmestynyt jatkoa, mutta en ole saanut luettua jatko-osia. Siispä päätin, että minun pitää lukea nyt muutamasta sarjasta kaikki ilmestyneet osat ennen kuin saan aloittaa uutta sarjaa. Ensimmäisenä jatkoin Kulttuuri sarjan lukemista.

Sota uhkaa ja vain Tsoldrin Beyache niminen mies voi ehkä estää sen. Mutta Beyache on antautunut tutkimukselle ja mietiskelylle. Diziet Sma niminen nainen ja Skaffen-Amtiskaw niminen robotti lähtevät etsimään Beyachen ystävää Cheradenine Zakalwe nimistä miestä, jonka tehtäväksi annettaisiin puhua Beyache ympäri auttamaan Kulttuuria estämään sota.

Aseiden käyttö -kirjan joka toinen luku on otsikoitu järjestysluvulla, joka koko ajan kasvaa. Näissä luvuissa kerrotaan ensin Smasta ja Skaffen-Amtiskawista etsimässä Zakalwea ja sitten Zakalwesta suorittamassa tehtäväänsä. Loput luvut on otsikoitu roomalaisella luvulla, joka laskee kolmestatoista alaspäin. Nämä luvut kertovat välähdyksiä Zakalwen aiemmasta elämästä ja samalla aukeaa Zakalwen tarina lopusta alkuun. Tämä rakenne tekee kirjasta ehkä hiukan hankalan, mutta kuitenkin pidin tästä ratkaisusta. Tämän rakenteen ansiosta Zakalwen menneisyys pysyy arvoituksena melkein loppuun  asti ja se saa jatkamaan lukemista.

Varsinkin Zakalwe oli mielenkiintoinen hahmo. Sma oli värvännyt hänet Kulttuurin hommiin, mutta Zakalwe kuitenkin pohti usein tekeekö hän oikein totellessaan Kulttuuria. Myös Zakalwen vähitellen paljastuva menneisyys saa kiinnostumaan hahmosta enemmän. Muut hahmot jäivät kuitenkin hiukan etäisiksi.

Aseiden käyttö ei ollut missään nimessä kovin helppo kirja. Usein sai keskittyä kunnolla, että ymmärsi mitä oikein tapahtui. Ilman kirjan loppua kirja olisikin ollut ehkä vain kolmosen arvoinen. Mutta loppu oli mukavan yllätyksellinen ja se nostaa arvosanaa.
Arvosana: 4 / 5

Iain M. Banks: Aseiden käyttö
Englannin kielinen alkuteos: Use of Weapons (1990)
Loki-Kirjat 1997
403 s. 

Kulttuuri:
Muista Flebasta
Pelaaja
Aseiden käyttö
The State of the Art
Excession
Inversions
Tähystä tuulen puolta
Matter
Pintakuvio
The Hydrogen Sonata

30Koetus tilanne: 23 826 / 30 000

sunnuntai 25. elokuuta 2013

Terry Pratchett: Muks!

Vaihteeksi taas matkasin Kiekkomaailmaan.

Ankh-Morporkissa on viime aikoina ollut melko levotonta, kun kuuluisan peikkojen ja kääpiöiden välisen taistelun, Koomin laakson taistelun, vuosipäivä lähestyy. Peikot ja kääpiöt tuntuvat koko ajan olevan toistensa kimpussa. Sitten eräs vanhoillisten kääpiöiden, gragien, johtaja löydetään kuolleena vieressään peikon nuija. Sam Vimes ja muu vartiosto alkaa tietysti kääpiöiden vastustuksesta huolimatta tutkia murhaa.

Muks! käsittelee vakavia teemoja joista suurimpana esiin nousee kahden rodun välinen vihanpito, jolle ei kunnollista syytä ole. Kirjassa viitataan mm. myös naisten alistamiseen, kun vanhoillisten kääpiöiden mielestä naispuoliset kääpiöt eivät saa näyttää olevansa naisia. Jo kääpiö käyttämässä hametta on suuri kauhistus heille. Tämä olikin varsin mielenkiintoista luettavaa varsinkin kun näitä teemoja käsiteltiin Pratchettille ominaiseen tyyliin huumorilla.

Uusin tulokas vartiostoon oli vampyyri Salli ja se aiheuttaa ongelmia ihmissusi Angualle. Ihmissudet ja vampyyrit kun eivät tule kovin hyvin toimeen keskenään. Siispä Anguan ja Sallin seuraaminen olikin minusta kirjan mielenkiintoisinta antia. Hauska oli myös seurata kuinka Sam Vimes kiiruhti aina kello kuusi kotiin lukemaan pojalleen pikku Samille kirjaa "Missä minun lehmäni?". Nämä olivatkin ehkä kirjan parhaita hetkiä.

Niin kuin varmaan on jo käynyt selväksi, vartiostosta kertovat kirjat eivät kuulu suosikkeihini ja en tykkää Sam Vimesista. Mutta, kun olen näin pitkälle päässyt, niin pakkohan se on kaikki Kiekkomaailma kirjat lukea. Muksin suhteen odotukset eivät siis olleet kovin korkealla ja siihen nähden tämä kirja oli yllättävänä viihdyttävä. Sam Vimesista en vieläkään oppinut pitämään, mutta ajoittain tätä kirjaa oli vaikea päästää käsistään. Ei tämä paras Kiekkomaailma kirja ole, mutta ei kyllä huonoinkaan.
Arvosana: 3 / 5

Terry Pratchett: Muks!
Englannin kielinen alkuteos: Thud!
Karisto 2012
368 s.

Kiekkomaailma-sarja:
Magian väri
Valon tanssi
Johan riitti!
Mort
Velhous verissä
Noitasiskokset
Pyramidit
Vartijat hoi!
Eric
Elävät kuvat
Viikatemies
Noitia maisemissa
Pienet jumalat
Herraskaista väkeä
Vartiosto valmiina palvelukseen
Elävää musiikkia
Kiintoisia aikoja
Naamiohuvit
Savijaloilla
Valkoparta Karjupukki
Pojat urhokkaat
Viimeinen manner
Carpe jugulum
Maanalainen elefantti
Totuuden torvi
Aikavaras
The Last Hero
Yövartiosto
Hirmurykmentti
Posti kulkee
Muks!
Lyödään rahoiksi
Unseen Academicals
Snuff
Raising Steam (tulossa syksyllä)

30Koetus tilanne: 23 423 / 30 000

tiistai 20. elokuuta 2013

Mauri Paasilinna: Rovaniemi -sarja

Enni Mustosen Lapinvuokko kirja herätti kiinnostukseni Lapin sotaa kohtaan. Vanhempieni kirjahyllystä bongasin silloin tämän Rovaniemi sarjan, jonka ensimmäinen osa vaikutti saman tyyliseltä kuin Mustosen kirja. Nyt sain viimein aloitettua ja koko sarja tuli luettua saman tien.

Rovaniemi sarjan ensimmäisessa osassa Sotamorsian alkaa jatkosota. Kaunis nuori ylioppilas Eila on juuri mennyt kihloihin Veikkonsa kanssa. Kielitaitoisena Eila pääsee töihin saksalaisille, joita on saapunut Rovaniemelle paljon. Pian Eila huomaa rakastuneensa esimieheensä Hans Schreiberiin. Eilan kihlattu Veikko taas pääsee kaukopartioon. Partioiminen vihollisen puolella on vaarallista, kun koko ajan uhkaa paitsi kuolema myös vielä pahempi kohtalo: vangiksi jääminen. Onneksi kaukopartiosta saa usein lomia ja Veikko pääsee käymään morsiammensa luona.


Toisessa osassa Korpivaellus Eila lähtee Helsinkiin opiskelemaan kauppakorkeakouluun. Hans Schreiber kiertelee edelleen Eilan kimpussa. Myös Eilan lapsuuden ystävä Ilmari on päättänyt saada Eilan vaimokseen. Veikon uskotaan kuolleen, mutta oikeasti tämä on sotavankina Venäjällä. Veikko ja pari muuta vankia suunnittelevat pakoa takaisin Suomeen. Helppoa se ei kuitenkaan tule olemaan.

Kolmannessa osassa Vihkiloma Veikko toipuu vankeudesta Karhumäen sotasairaalassa. Siellä hän rakastuu reippaaseen ylihoitajaan Verna Välimäkeen. Pian sen jälkeen, kun Veikko on päässyt toipumislomalle kotiin Rovaniemelle, myös Verna kutsutaan sinne ja pian suunnitellaan jo häitä. Kauan Veikko ei kuitenkaan voi nauttia Vernan seurasta, kun rintama taas kutsuu. Eila taas keskittyy opiskeluun, mutta koko ajan kaihertaa huoli Hans Schreiberista, joka on kadonnut. Elämä sota-ajan Helsingissä ei kuitenkaan ole helppoa, kun kaikesta on pulaa ja ihan milloin vain voi tulla pommitus, joka muuttaa elämän täysin.

Jäämeren tie päättää Rovaniemi sarjan. Eilaa syytetään karanneen saksalaisen piilottelusta ja pakoon auttamisesta. Neuvostoliiton kanssa saadaan solmittua rauha, mutta sitten syttyy Lapin sota, kun saksalaiset pitää ajaa Suomesta pois. Samalla koko Lappi evakuoidaan. Siispä Veikon äiti ja nuoremmat veljet viedään Ruotsiin, kun taas Eila pääsee työpaikkansa mukana Ouluun, minne suuntaa myös liikemies Ilmari Ranta. Veikon sota ei ole vielä ohi vaan hän joutuu koluamaan vielä Lapinkin erämaita saksalaisten perässä.

Rovaniemi sarjan taso vaihteli minusta paljon. Ensimmäinen kirja Sotamorsian oli melko mitäänsanomaton, mutta se loppui niin jännittävään kohtaan, että myös seuraava osa piti lukea. Toinen osa Korpivaellus olikin sitten hyvin mielenkiintoinen. Oli jännittävää seurata pääseekö Veikko pois sotavankeudesta. Eilan osuudet kirjasta olivat edelleen vähän tylsiä, mutta onneksi hänestä ei kerrottu toisessa osassa kovin paljon, vaan keskityttiin Veikkoon. Kolmas osa Vihkiloma ei ollut ollenkaan minun mieleeni. Sarjan juoni alkoi menemään sellaiseen suuntaan mistä en pitänyt ja varsinkin erään henkilön kuolema järkytti paljon. Kolmas osa oli muutenkin melko synkkä. Neljäs ja viimeinen osa Jäämeren tie oli taas keskikastia. Juoni ei paljon edellisestä osasta parantunut, mutta Lapin sodasta ja varsinkin evakoiden kokemuksista oli mielenkiintoista lukea.

Kirjan henkilöistä en oikein pitänyt. Varsinkin Eilan isä Eino oli ensimmäisen kirjan ajan todella inhottava ja vaikka välillä häntä säälikin hänen vastoinkäymistensä vuoksi, ei hän kuitenkaan muuttunut yhtään pidettävämmäksi. Yllättäen eniten tässä sarjassa pidinkin sankarillisesta Veikosta, joka kohtaa vastoinkäymisen toisensa jälkeen, mutta silti ei anna sodan sekoittaa täysin päätään ja hänellä riittää myös hiukan myötätuntoa viholliselle. Vain mustasukkaisuus saa Veikon pään välillä sekoamaan.

Miinusta sarja saa minulta melkein jokaisen luvun aloittavasta historian luennosta kyseisen ajanhetken tilanteesta maailmalla. Vaikka ne tietyssä mielessä ovatkin ihan mielenkiintoista tietoa, ne kuitenkin jäivät minusta hiukan irrallisiksi. Olisi ollut parempi jos nämä tiedot olisi kerrottu vaikka henkilöiden puheiden yhteydessä. Muutenkin kirjan kerronta oli mielestäni jotenkin tönkköä.

Ensimmäisen kirjan perusteella olisi voinut luulla lukevansa jonkinlaista rakkaus romaania, mutta seuraavat osat painottuivat enemmän sotakirjallisuuden puolelle. Ja koska paljon oli pelkkien taisteluiden kuvausta ja tarpomista erämaassa vihollista paeten, eikä ne minua paljon kiinnostaneet. Myöskään sarjan loppu ei ollut oikein minun mieleen. Sarjaa ei voi suositella kovin herkille ihmisille. Varsinkin rintamalta kuvaillaan kammottavia kuolemia. Esimerkiksi useamman sotilaan murskaantuminen panssarivaunun alle kuvaillaan melko tarkkaan. Mutta jos Jatko- ja Lapin sota ja niiden aikainen elämä kiinnostaa, niin kannattaa tutustua tähän sarjaan.
Arvosana: 3 / 5

Rovaniemi -sarja:

Mauri Paasilinna: Sotamorsian
Gummerus 2004
384 s.

Mauri Paasilinna: Korpivaellus
Gummerus 2005
381 s.

Mauri Paasilinna: Vihkiloma
Gummerus  2006
381 s.

 Mauri Paasilinna: Jäämeren tie
Gummerus 2007
387 s.

30Koetus tilanne: 23 055 / 30 000

keskiviikko 7. elokuuta 2013

Andrzej Sapkowski: Viimeinen toivomus

 Noituri sarjasta olen kuullut paljon kehuja ja siksi sen ensimmäinen osa Viimeinen toivomus on ollut jo kauan lukulistallani. Mutta vasta nyt se tarttui mukaan kirjastosta.

Viimeinen toivomus kertoo Geralt Rivialaisesta, joka on noituri. Noiturin tehtävä on auttaa ihmisiä pääsemään eroon kaiken maailman hirviöistä. Kirja koostuu novelleista, joissa jokaisessa Geralt saa vastaansa erilaisen olion. Novelleja sitoo löyhästi yhteen Järjen ääni -tarina, jota kerrottiin eteenpäin aina novellien välissä.

Viimeinen toivomus oli hiukan ristiriitainen kirja. Toisaalta novellimainen kerronta oli minusta hieman hankala ja kirja jäi sen takia hiukan sekavaksi. Toisaalta taas kirjan novellit olivat yksittäisinä tarinoina ihan hyviä. Pidin erityisesti siitä kuinka tarinoissa oli väännelty tuttuja satuja hiukan eri muotoon. Oli myös mukava päästä lukemaan vaihteen vuoksi ihan perinteistä fantasiaa. Ainoaksi ongelmaksi kirjassa muodostuikin sen rakenne. Tällainen novellikokoelma ilman kunnon juonta ei vaan oikein ole minun juttuni. Mutta kyllä minä silti tästä niin paljon pidin, että seuraaviinkin osiin on pakko tutustua.
Arvosana: 4 / 5

Andrzej Sapkowski: Viimeinen toivomus
Puolan kielinen alkuteos: Ostatnie zyczenie (1993)
WSOY 2010
333 s.

The Witcher -Noituri:
Viimeinen toivomus
Kohtalon miekka
Haltiain verta
Halveksunnan aika

30Koetus tilanne: 21 522 / 30 000

tiistai 6. elokuuta 2013

Diana Wynne Jones: Leijuva linna

Liikkuva linna ei aivan napakymppi ollut, mutta päätin silti antaa Leijuvalle linnalle mahdollisuuden.

Abdul on mattokauppias, joka on aina haaveillut olevansa prinssi, joka vielä jonain päivänä nai kauniin prinsessan. Sitten Abdul ostaa taikamaton, joka vie hänet yöllä prinsessa Kuunsirpinkukan luo. Kun džinni sieppaa Kuunsirpinkukan päättää Abdul lähteä pelastamaan prinsessaansa. Samalla hän joutuu pakenemaan Kuunsirpinkukan isää, joka syyttää katoamisesta Abdullia.

Yllättäen pidin tästä kirjasta enemmän kuin Liikkuvasta linnasta, vaikka monesta muusta blogista olen lukenut mielipiteitä, joiden mukaan Liikkuva linna olisi parempi. Mietin olisiko syynä ollut, että Liikkuvaa linnaa luin pienissä pätkissä aina silloin, kun ehdin. Leijuvan linnan taas luin melkein yhdeltä istumalta. Sen vuoksi varmaan Leijuva linna ei ollut niin sekavan tuntuinen kuin Liikkuva linna. Joka tapauksessa kirjan alku oli hiukan tylsänpuoleinen, mutta loppua kohti juoni muuttui mielenkiintoisemmaksi. Varsinkin lopun paljastuksia oli mukava lukea, kun tuttuja henkilöitäkin putkahti vastoin odotuksiani mukaan tarinaan. Abdul oli ehkä hiukan tylsä sankari, vaikka hänen mielistelevä puhetapansa saikin nauramaan pariin kertaan. Sotilas oli myös vähän tylsä ja parasta hänessä olikin hänen suhtautumisensa kissoihin. Mutta ihan hauska kirja tämä oli.
Arvosana: 3½ / 5

Diana Wynne Jones: Leijuva linna
Englannin kielinen alkuteos: Castle in the Air (1990)
WSOY 2006
277 s.

Liikkuva linna -sarja:
Liikkuva linna
Leijuva linna
Rönsyilevä talo

maanantai 5. elokuuta 2013

Annukka Salama: Piraijakuiskaaja

Käärmeenlumooja teki alkuvuodesta niin suuren vaikutuksen, että jatkoa sille odotti aivan innoissaan. Siis kun Piraijakuiskaaja ilmestyi kirjastoon oli se heti haettava sieltä.

Unna ja Rufus lähtevät Kaliforniaan selvittelemään Unnan vanhempien kohtaloa. Mukaan lähtee tietenkin koko faunoidijengi, joten myös hauskanpitoa on luvassa. Kaliforniassa jengi tutustuu sisaruksiin Nemoon ja Edeniin, jotka ovat joutuneet hankaluuksiin tapettuaan metsästäjän ihmisten nähden.

Pelkäsin hiukan etukäteen, että tulen pettymään tähän, kun Käärmeenlumooja oli niin hyvä, mutta onneksi olin väärässä. Piraijakuiskaaja oli aivan yhtä ihana kuin Käärmeenlumooja. Faunoidijengin jutuille sai taas nauraa ja Unnan ja Rufuksen suhteen kehittymisestä oli mukava lukea. Uusista hahmoista varsinkin Eden oli mielenkiintoinen, kun taas Nemo jäi hiukan etäiseksi. Kaiken kaikkiaan Piraijakuiskaaja oli hyvin viihdyttävä kirja, jonka parissa aika lensi kuin siivillä. Kirjan loppu jäi pitkäksi aikaa kaihertamaan mieltä. Saapa nähdä miten tässä jaksaa odotella jatkoa.
Arvosana: 5 / 5

Annukka Salama: Piraijakuiskaaja
WSOY 2013
377 s.

Faunoidit:
Käärmeenlumooja
Piraijakuiskaaja
Harakanloukku (ilmestyy 2014)

sunnuntai 4. elokuuta 2013

William Nicholson: Tuulen laulu

Toisena kirjana mökillä lukuun päätyi Tuulen laulu. Se aloittaa Tuuli tulessa trilogian, jonka olen joskus monta vuotta sitten lukenut, mutta ainoa muistikuva siitä oli, että pidin kovasti. Nyt teki mieli lukea uudestaan tämä trilogia.

Aramanthian kaupunki on jaettu eri osiin värin mukaan ja kunkin perheen asuinalue riippuu siitä miten hyvin perheen jäsenet pärjäävät vuosittaisissa arvioinneissa. Hathin perheen nuorimman Pinpinin ensimmäinen arviointi menee täysin penkin alle ja pian sen jälkeen myös toinen kaksosista Kestrel alkaa kapinoimaan. Eräällä pakomatkalla Kestrel saa sitten tehtäväkseen lähteä etsimään Tuulen laulua, joka voisi romuttaa koko yhteiskunnan järjestyksen. Niinpä Kestrel lähtee yhdessä kaksoisveljensä Bowmanin kanssa etsimään Tuulen laulua. Mukaan tuppaa myös hyljeksitty ja vähän yksinkertainen Mumpo, joka haluaa Kestrelistä ystävänsä.

Tuulen laulu oli ihan O.K. kirja. Kirja oli täynnä mielikuvituksellisia henkilöitä, kuten kiltit lieju-ihmiset, pelottavat lapsivanhukset, jotka muuttivat kosketuksella ihmisiä itsensä kaltaisiksi, sekä toisiaan vastaan taistelevat tuulitaistelijat. Kestrelin, Bowmanin ja Mumpon matka oli kuitenkin aika tylsä loppua lukuun ottamatta. Mielenkiintoisinta olikin lukea, mitä hankaluuksia Kestrelin ja Bowmanin vanhemmat kehittelivät kapinoidessaan yhteiskuntaa vastaan. Ei tämä ensimmäinen osa niin hyvä ollut kuin muistelin, mutta enköhän silti lue seuraavankin osan.
Arvosana: 3 ½ / 5

William Nicholson: Tuulen laulu
Englannin kielinen alkuteos: The Wind Singer (2000)
Tammi 2002
330 s.

Tuuli tulessa trilogia:
Tuulen laulu
Ylivaltiaan orjat
Tulilaulu

lauantai 3. elokuuta 2013

Elina Rouhiainen: Uhanalainen

Viime viikon vietin mökillä ja siksi luettuja kirjoja on kertynyt aika iso pino. Eli nyt on luvassa aika usein päivityksiä, kun yritän kirjoittaa lyhyitä arvioita lukemistani kirjoista.

Uhanalainen jatkaa Kesytön -kirjasta tutun Raisan tarinaa. Raisa ja Niko ovat muuttaneet Helsinkiin ja kummallakin tuntuu kaikki olevan hyvin. Sitten Raisan ex-poikaystävä Mikael ilmestyy heidän kotitalonsa portaille. Mikaelin tuomat uutiset Hukkavaarasta ovat niin huolestuttavia, että Raisa ja Niko huomaavat palaavansa Mikaelin mukana Hukkavaaraan, vaikka kummallakaan ei ollut mitään aikomusta palata.

Uhanalainen oli mielestäni parempi kuin ensimmäinen osa. Kesytön muistutti aivan liikaa muita kyseisen tyylilajin edustajia, mutta tässä toisessa osassa on sentään vähän omaperäisempää meininkiä. Päähenkilöt Raisa ja Mikael eivät vieläkään mitään suosikkejani ole, mutta kirjan juoni veti mukaansa. Olisin odottanut, että Raisan kyvyistä olisi saatu uutta tietoa, mutta niistä ei puhuttu paljon mitään. Uhanalainen on kuitenkin oikein viihdyttävä nuorten kirja. Ja loppu sai jälleen odottamaan jatkoa.
Arvosana: 4 / 5

Elina Rouhiainen: Uhanalainen
Tammi 2013
446 s.

Susiraja -sarja:
Kesytön
Uhanalainen

maanantai 22. heinäkuuta 2013

Salla Simukka: Jäljellä ja Toisaalla

Salla Simukan Jäljellä päätyi lukulistalleni lähinnä sen takia, että se takakannen perusteella vaikutti mielenkiintoiselta.

Jäljellä kertoo tulevaisuuden Suomesta, jossa lapset jaetaan jo nuorena oman lahjakkuutensa mukaan eri ryhmiin. Emmi on jo 15-vuotias, mutta hän on edelleen pelkkä Potentiaali, jolle ei ole löytynyt omaa lahjakkuusaluetta. Emmi kaipaa kipeästi huomiota ja päättää siksi karata. Palatessaan takaisin Emmi huomaa, että hänen perheensä ja kaikki muutkin ihmiset tuntuvat kadonneen.

Aurinko paistoi taas. Emmi ei kyennyt muistamaan, milloin olisi viimeksi ollut näin kauniita kesäpäiviä näin monta peräkkäin. Se tuntui tuhlaukselta. Kaikki tuoksut ja väriloisto menivät ikään kuin hukkaan, kun kukaan muu ei ollut niitä näkemässä. Vain Emmi, joka ei jaksanut välittää niistä. 
Hän ei ollut koskaan saanut pyöräillä niin rauhassa. Ei tarvinnut varoa autoja eikä kiitopyöriä, ei koiranulkoiluttajia, ei kävelyteillä poukkoilevia pikkulapsia. Kaikkialla oli yhtä aavemaisen tyhjää. Emmi toivoi koko ajan, että seuraavan kulman takana hän näkisi liikkuvan auton tai kävelevän ihmisen. Tulisipa joku vastaan.
Tulisipa joku.
Tulisipa.
(Jäljellä s. 43)

Jäljellä kirjan idea vaikuttaa todella mielenkiintoiselta. Tilanne herättää paljon kysymyksiä, joihin haluaa vastauksia. Kuitenkin kirja on aika tylsä. Enimmäkseen vain haahuillaan tyhjässä kaupungissa ja kaivataan perhettä. Kunnon vastauksia ei ensimmäisen kirjan aikana saada oikein mihinkään, vain enemmän kysymyksiä. Kirjan salaperäisyys on kyllä toisaalta myös suurin syy miksi lukemista jatkaa.

Kirjaparin toinen osa Toisaalla kertoo Samulista, joka saa yllättäen salaperäisen työtarjouksen. Vaikka oikein mitään työstä ei kerrota etukäteen, saa hyvä palkka Samulin lopulta tarttumaan tilaisuuteen. Paljon muuta kirjasta ei kannata kertoa, ettei spoilaa liikaa.

Toisaalla on kirja, joka antaa vastauksen kaikkiin Jäljellä kirjan aikana nousseisiin kysymyksiin. Paljon muuta kirja ei oikein annakaan. Samanlaista salaperäisyyttä ei ollut enää tässä kirjassa. Kaiken lisäksi osasin odottaa jotain tämän suuntaista ratkaisua Jäljellä kirjan perusteella.

Kokonaisuutena tämä kirjaparin idea on ihan kiva, mutta mitenkään kovin hienoa lukuelämystä se ei kuitenkaan tarjoa.
Arvosana: 3 / 5

Salla Simukka: Jäljellä 
Tammi 2012
221 s.

Salla Simukka: Toisaalla 
Tammi 2012
233 s.

30Koetus tilanne: 19 398 / 30 000

sunnuntai 21. heinäkuuta 2013

Douglas Adams: Linnunrata -viisiosainen trilogia

Jo pitkään minusta on tuntunut, että minulla on aukko sivistyksessä, kun en ole tutustunut Linnunradan käsikirjaan. Jopa muutamassa neulomista käsittelevässä blogissa olen törmännyt viittauksiin siihen. Ainoa kosketus minulla tähän kirjaan aiemmin oli lukion englannin tunnilta, jossa luettiin pätkä tästä kirjasta.

Linnunrata alkaa siitä, kun Arthur Dentille selviää, että hänen talonsa ollaan purkamassa ohikulkutien tieltä. Pian tämä kuitenkin vaikuttaa pikku ongelmalta sillä koko maapallo tuhotaan aurinkokunnan läpi rakennettavan hyperavaruuspikareitin tieltä. Arthur joutuu seikkailemaan pitkin Linnunrataa avaruusolioksi paljastuneen ystävänsä Ford Prefektin kanssa. Arthur pääsee mm. piipahtamaan maailmanlopun ravintolassa, kuulemaan vastauksen elämästä, maailmankaikkeudesta ja kaikesta sekä pelastamaan maailmankeikkeutta krikittiläisiltä. Mukana pyörivät myös Linnunradan presidentti kaksipäinen Zaphod ja masentunut robotti Marvin.

Etukäteen olin kuullut paljon hehkutusta tästä kirjasta ja siksi odotukset oli aika korkealla. Ne eivät kuitenkaan täyttyneet. Kirja oli kyllä todella hauska ja sai nauramaan melkein koko ajan. Minulle kuitenkin kirjassa tärkeintä on tarina ja tämä tarina ei oikein auennut minulle. Koko ajan tapahtui jotain ja loppujen lopuksi kirjasta jäi vähän sekava kuva.

Kirjan huumori kyllä upposi minuun täysillä. Varsinkin matemaatikkona löysin kirjasta muutamia hauskoja oivalluksia. Seuraava pätkä oli yksi suosikkini.

4. Väestö
Tiedetään, että on olemassa ääretön määrä maailmoita, yksinkertaisesti siksi, että on olemassa ääretön määrä tilaa. Eivät kaikki paikat kuitenkaan ole asuttuja. Siispä on oltava rajattu määrä asuttuja planeettoja. Kun mikä tahansa määrätty luku jaetaan äärettömällä, on osamäärä niin lähellä nollaa, ettei erosta juuri kannata puhua, joten kaikkien maailmankaikkeuden asuttujen planeettojen keskimääräisen asukasluvun voidaan sanoa olevan nolla. Tästä seuraa, että koko maailmankaikkeuden asukasluku on myös nolla, ja että kaikki satunnaisesti tapaamamme ihmiset ovat vilkkaan mielikuvituksen tuotetta.
(Linnunrata -viisiosainen trilogia s. 256)

Linnunrata -viisiosainen trilogia oli kirja, josta olisin halunnut pitää enemmän. Kirjan huumoria lukuun ottamatta se ei kuitenkaan herättänyt suuri tunteita. Se oli ihan kiva lukea, mutta siinä se. Tyyliltään kirja toi mieleen Terry Pratchettin kirjat ja hänen kirjoistaan tykkääville suosittelen tätä kirjaa ehdottomasti.
Arvosana: 3 / 5

Douglas Adams: Linnunrata -viisiosainen trilogia
WSOY 2000
s. 798

Sisältää teokset:
Linnunradan käsikirja liftareille (The Hitch-Hiker's Guide to the Glaxy, 1979)
Maailmanlopun ravintola (The Restaurant at the End of the Universe, 1980)
Elämä, maailmankaikkeus - ja kaikki (Life, the Universe and Everything, 1982)
Terve, ja kiitos kaloista (So Long, and Thanks for All the Fish, 1984)
Enimmäkseen harmiton (Mostly Harmless, 1992)

30Koetus tilanne: 19 165 / 30 000