lauantai 29. kesäkuuta 2013

Iain M. Banks: Pelaaja

Kulttuuri sarjaan tutustuminen jatkui heti ensimmäisen osan perään. Tämä kirja vaikutti heti takakannen perusteella mielenkiintoisemmalta kuin ensimmäinen osa.

Jernau Morat Gurgeh on mestari pelaaja. Hänet kiristetään matkustamaan kaukaiselle planeetalle, jonka Imperiumia pitää koossa peli nimeltä azad. Ihmisten asema Imperiumissa riippuu menestymisestä pelissä ja pelin voittajasta tulee tietenkin keisari. Gurgeh saa erityisluvan osallistua peliin Kulttuurin edustajana.

Pelaaja oli aivan erilainen kirja kuin ensimmäinen osa Muista Flebasta. Siinä missä edellisessä osassa riitti toimintaa ja tuntui, että koko ajan oltiin jossain heilumassa pyssyjen kanssa, Pelaajassa meno oli paljon rauhallisempaa ja keskityttiin enemmän peliin ja mitä tuntemuksia Gurgehilla oli pelin edetessä. Se teki kirjasta kuitenkin minun mielestäni mielenkiintoisemman.

Pelaajassa pääsi myös paremmin tutustumaan Kulttuuriin, missä esimerkiksi sukupuolen vaihdosta verrataan kampaajalla käyntiin, robotit ovat samanarvoisia ihmisten kanssa ja kunnon lakeja ei tunnu olevan. Myös Imperiumi, jonne Gurgeh meni pelaamaan, vaikutti mielenkiintoiselta paikalta, vaikkakin täysin Kulttuurin vastakohdalta. Esimerkiksi siellä asuvat ihmiset jakaantuivat kolmeen sukupuoleen, joista miestä ja naista vastaavat olivat kolmannen alistamia. Myös Imperiumia koossa pitävä peli vaikutti hyvin kiinnostavalta ja sen pelaamisesta olisin halunnut lukea enemmän.

Pelaaja oli mielestäni parempi kuin edellinen osa Muista Flebasta. Se keskittyi vahvasti pelaamisen kuvaamiseen ja siksi sitä oli helppo lukea, vaikka ei olisi paljon scifiä lukenutkaan, niin kuin minä. Kahden ensimmäisen osan perusteella taidan kyllä jatkaa tämän sarjan lukemista.
Arvosana: 4/5

Iain M. Banks: Pelaaja
Englannin kielinen alkuteos: The Player of Games
Loki-Kirjat 1994
355 s.

Kulttuuri:
Muista Flebasta
Pelaaja
Aseiden käyttö
The State of the Art
Excession
Inversions
Tähystä tuulen puolta
Matter
Pintakuvio
The Hydrogen Sonata

30Koetus tilanne: 17 274 / 30 000

maanantai 24. kesäkuuta 2013

Iain M. Banks: Muista Flebasta

Olen jo pitkään ajatellut tutustua kunnolla scifiin, mutta en ole vain saanut innostuttua siitä. Ihan vasta kuitenkin luin, jostain netistä, että Iain Banksin scifi.kirjat ovat hyviä. Päätin siis kokeilla lukea niitä. Muista Flebasta aloittaa Banksin Kulttuuri sarjan.

Muuttuja Bora Horza Gobuchul on Kulttuurin ja idiriläisten välisessä sodassa idiriläisten puolella. Hän saa tehtäväkseen etsiä paenneen Kulttuurin Mielen, joka piileskelee kuolleessa Scharin maailmassa. Ennen sinne pääsyä, Horza kuitenkin joutuu avaruuskaappareiden alukselle. Horza liittyy näiden kaappareiden joukkoon ja kokee heidän kanssaan monia seikkailuja ennen kuin pääsee todellisen tehtävänsä pariin.

Aluksi kirjan lukeminen oli melko hidasta, kun tälliaseen tyyliin ei ole tottunut. Varsinkin kaikki varppaamiset ja useat muut termit menivät yli ymmärryksen. Myös lyhenteiden käyttö hiukan sekoittu. Vähitellen kirjaan kuitenkin alkoi päästä sisälle ja loppujen lopuksi se oli ihan mukava lukukokemus.

Muista Flebasta lähtee käyntiin melko hitaasti ja se olikin aluksi hiukan tylsä. Vähitellen kuitenkin kiinnostus tapahtumiin nousi vaikka monien tapahtumien kertomiseen meni turhankin monta sivua. Kuitenkin pidin tästä kirjasta yllättävän paljon. Tulen kyllä jatkamaan tämän sarjan parissa ja seuraava osa onkin jo seuraavana lukulistalla.
Arvosana: 3/5

Iain Banks: Muista Flebasta
Englannin kielinen alkuteos: Consider Phlebas (1987)
Loki-Kirjat 1993
479 s.

Kulttuuri:
Muista Flebasta
Pelaaja
Aseiden käyttö
The State of the Art
Excession
Inversions
Tähystä tuulen puolta
Matter
Pintakuvio
The Hydrogen Sonata

30Koetus tilanne: 16 919 / 30 000

perjantai 21. kesäkuuta 2013

Erin Hunter: Aamunkoi

Edellinen Soturikissat kirja jäi todella kutkuttavaan tilanteeseen ja siksi tämä piti saada käsiinsä mahdollisimman pian.

Oravatassu ja muut valitut kissat ovat palanneet kotimetsäänsä huomatakseen, että kaksjalat (ihmiset) ovat jo aloittaneet metsän tuhoamisen. Luulisi siis, että heidän olisi helppo saada muut kissat lähtemään etsimään uutta kotia. Mutta kaikki klaanit eivät halua lähteä. Lisäksi osa kissoista muun muassa Oravatassun sisar Lehtitassu on jäänyt kaksjalkojen vangiksi. Löydetäänkö heidät ajoissa vai pääsevätkö klaanit yhteisymmärrykseen lähtemisestä ennen sitä?

Aluksi Aamunkoi oli ihan mielenkiintoinen, kun valitut kissat palasivat ja alkoivat tajuta missä tilanteessa metsä oli. Myös Lehtitassun tilanteesta oli ihan mielenkiintoista lukea. Nämä tilanteet alkoivat kuitenkin selvitä melko aikaisessa vaiheessa ja sen jälkeen juoni muuttui aika tylsäksi. Jotenkin tuntui, että loppujen lopuksi kaikki järjestyi helpommin kuin olisin odottanut.

Pari edellistä Soturikissa kirjaa on ollut mielestäni virkistäviä poikkeuksia. Varsinkin edellinen oli mielenkiintoinen, kun kirjaa kerrottiin vaihteeksi Jokiklaanin soturin näkökulmasta. Aiemmin äänessä on ollut vain Myrskyklaanin kissat. Nyt palattiin takaisin entiseen, kun näkökulmina toimi Tulitähden tyttäret Oravatassu ja Lehtitassu. Se on minusta hiukan tylsä ratkaisu. Olisi ollut mielenkiintoista saada näkökulma esimerkiksi Varjoklaanista ja Jokiklaanista, jotka olivat eniten yhteistä lähtöä vastaan.

Aamunkoi ei yltänyt aivan aiempien osien tasolle. Mielenkiintoisen alun jälkeen kaikki vähän lässähti. Kirjan loppukaan ei kovin suuria tunteita herättänyt. Saapa  nähdä onko seuraava osa parempi?
Arvosana: 2½ / 5

Erin Hunter: Aamunkoi
Englannin kielinen alkuteos: Dawn (2003)
Art House 2013
320 s.

Soturikissat:
Villiin luontoon
Tuli ja jää
Salaisuuksien metsä
Myrsky nousee
Vaarallinen polku
Pimeyden hetki

Soturikissat erikoisseikkailu:
Tulitähden tehtävä
Taivasklaanin kohtalo (tulossa marraskuussa)

Uusi Profetia:
Keskiyö
Kuunnousu
Aamunkoi
Tähtiyö (tulossa lokakuussa)
Twilight
Sunset

30Koetus tilanne: 16 440 / 30 000

perjantai 14. kesäkuuta 2013

Terry Pratchett: Tähtihattu

Vaikka pidin edellisestä Tiffany Särkkysestä kertovasta kirjasta, tämän aloittaminen kesti. En varmaan vain uskonut, että tämä voisi olla yhtä hyvä ja siksi valitsin mielenkiintoisempia kirjoja ensin luettavaksi. Nyt oli kuitenkin tämäkin tarttunut mukaan kirjastosta.

Tiffany pääse opiskelemaan noidaksi neiti Tasasen luokse, jolla on kaksi ruumista. Kaikki ei kuitenkaan mene suunnitelmien mukaan sillä Tiffany herättää oudon kekomuksen huomion, joka ottaa valtaansa sellaisia ihmisiä (ja eläimiä ), joilla on jonkinlaista voimaa. Nac Mac Feeglet saavat selville kekomuksen aikeet ja lähtevät pelastamaan Tiffanya. Mutta ehtivätkö he ajoissa?

Tämä toinen Tiffany Särkkysestä kertova kirja oli mielestäni vielä parempi kuin edellinen Edellisessä kirjassa tuntui, että Tiffany oli liiankin nokkela ja oikein mistään ei ole vastusta hänelle. Nyt Tiffanyn imagoon tulee pieni särö, kun kaikki noita temput eivät sujukaan häneltä aivan yhtä helposti kuin muilta noita oppilailta. Uusia henkilöitä riitti, joista mielenkiintoisimpia oli noita oppilas Petulia, joka on kaikessa samaa mieltä muiden kanssa ja aloittaa jokaisen lauseensa sanalla "tuota". Sen sijaan noita oppilaiden johtaja Annagramma oli vähän tylsä toisten pomottaja.Vanhoista tutuista Nac Mac Feeglejen ja Muori Säävirkun mukana olo piristi kirjaa kummasti.

Muukalainen näet puhui itsekseen. Se tarkoitti sitä, että osat hänestä puhuivat toisille osille. Koko ajan.
"Hoo täällä alahalla on aika tymäkkä lemu, sen saatte uskoa! Musta tuntuu, että olis mun huki nousta päähän!"
"Hah, mukavat paikat teillä pojilla on mahassa, me jalaat sitä saadaan tehdä kaikki oikiat työt!"
Siihen totesi oikea käsi: "Vai jalaat? Te ette kennaa mitä 'oikia työ' edes on! Kokeilisit miltä tuntuu olla hanskaan tungettuna! Hoo, tää touhu on ihan hiiripillistä! Meikäpoika meinaa nyt oikoa koipiaan!"
Matkustajat seurasivat kauhistuneen hiljaisuuden vallassa, kuinka toinen miehen hansikkaan verhoamista käsistä putosi paikaltaan ja lähti vaeltelemaan pitkin istuinta. 
"Hoo joo, eipä ole elo ihanaista täällä pöksyissäkään. Mä taidankin laskea tänne vähän raitista ilmaa heti paikalla!"
"Pöljä-Wullie, uskallapas tehdä -"
(Tähtihattu s. 145)

Itse kirjan juoni oli tavallista Kiekkomaailma kirjaa mielenkiintoisempi. Se vei ihan täysin mukanaan, eikä kirja nojannut pelkästään sen huumoriin, vaikka kyllä se sai nauramaan useampaan kertaan. Silti kirjassa oli myös vakavampia puolia. Tähtihattu oli kyllä yllättävän monipuolinen kirja.
Arvosana: 4/5

Terry Pratchett: Tähtihattu
Englanninkielinen alkuteos: A Hat Full of Sky (2003)
Karisto 2004
408 s.

Tiffany -sarja (kuuluu yläsarjaan Kiekkomaailma):
Vapaat pikkumiehet
Tähtihattu
Talventakoja
Keskiyö ylläni

30Koetus tilanne: 15 899 / 30 000

lauantai 8. kesäkuuta 2013

Siiri Enoranta: Gisellen kuolema

Tätä kirjaa en olisi luultavasti muuten lukenut, jollen olisi lukenut siitä jostain blogista. Se ei ole sellainen kirja millaisia yleensä luen, mutta se vaikutti mielenkiintoiselta.

Linnea on asunut 7-vuotiaasta Tukholmassa tätinsä luona ja tanssinut balettia tädin tanssikoulussa. Mutta sitten Linnea loukkaa polvensa ja tanssi ura on mennyttä. Linnea palaa kotiinsa Suomeen, missä Linneasta vieraantunut perhe yrittää auttaa Linneaa pääsemään yli unelmansa murskaantumisesta.

Gisellen kuolema on aika surullinen kirja. Unelman murskaantumisen lisäksi siinä käsitellään kiellettyä rakkautta, kun Linnean isoveli Joel huomaa rakastuneensa Linneaan. Perheen vanhemmatkin tuntuvat olevan ihan hukassa. Mitenkään piristävää tämän lukeminen ei todellakaan ollut. Se oli kuitenkin mielenkiintoinen kirja ja kirjan kieli oli mielestäni hyvin kaunista.

Minä menin Linnean huoneeseen jonakin aamupäivänä ja kun kukaan muu ei ollut kotona. Huoneessa tuoksui keinotekoisilta villivadelmilta, mutta myös joltakin villimmältä joka oli Linnea itse. Lattia oli vuorattu vaatteilla, nurkassa oli vieläkin yksi purkamaton matkalaukku. Vetoketju ei ollut kiinni, raotin kantta. Päällimmäisenä oli kolmet nuhjaantuneet balettitossut, niiden alla tylliä tylliä tylliä. Linnea piti menneisyyttään matkalaukussa.
(Gisellen kuolema s.40)

Gisellen kuolema oli mielenkiintoinen, mutta hyvin surullinen kirja. Se oli myös hyvin lyhyt, mikä oli ihan hyvä. Ei tuollaista synkistelyä olisi kuitenkaan jaksanut kovin paljon kauemmin lukea. Gisellen kuolema oli ensimmäinen lukemani Siiri Enorannan kirja, mutta tämän jälkeen taidan tutustua hänen muuhunkin tuotantoonsa. 
Arvosana: 4 / 5

Siiri Enoranta: Gisellen kuolema
Robustos 2011
151 s.

30Koetus tilanne: 15 491 / 30 000

perjantai 7. kesäkuuta 2013

Jennifer Worth: Hakekaa kätilö!

Nyt keväällä olen seurannut innokkaasti brittiläistä tv-sarjaa Hakekaa kätilö! Heti ensimmäisen jakson jälkeen olin siihen koukussa. Siksi päätin myös kokeilla lukea kirjan, johon sarja perustuu.

Hakekaa Kätilö! kertoo kirjoittajan, Jennyn, kokemuksista kätilönä Lontoon slummeissa 1950-luvulla. Kirjassa Jenny kertoo kuinka saapuu Nonnatus Houseen ja järkyttyy huomatessaan sen olevan luostari. Jenny kertoo luostarin sisarista, mm. vanhasta sisar Monica Joanista ja ulkopuolisesta sisar Evangelinasta. Jenny tutustuu myös omanikäisiin kätilöihin, joista mielenkiintoisin oli kömpelö ja isokokoinen Chummy. Kirjan parasta antia oli kuitenkin Jennyn potilaiden tarinat.

Suurin osa kirjan tapahtumista oli tuttuja jo tv-sarjasta, mitä nyt muutamaa tarinaa oli vähän muokattu paremmin tv-sarjaan sopivaksi. Tapahtumien tuttuus ehkä vähän haittasi lukukokemusta, mutta kyllä kaikkein koskettavimmat tarinat koki mielellään uudelleen kirjankin kautta. Varsinkin espanjalaisen Conchita Warrenin 25. lapsen syntymä oli kirjassa aivan yhtä mielenkiintoinen kuin sarjassakin. Mukavaa vastapainoa synnytys jutuille toi se, että Jenny kertoi itsensä ja muiden luostarin asukkaiden elämästä. Erityisen hauskoja juttuja oli Chummyn polkupyörällä ajamaan opettelu ja talonmies Fredin yritys kasvattaa possuja yhdessä sisar Juliennen kanssa.

Hakekaa kätilö! kirja keskittyi enemmän synnytyksistä kertomiseen, kun taas sarjassa ihmisten tarinat pääsivät paremmin esille. Kirjassa myös kuvailtiin paljon millaista elämä oli Lontoon East Endissä 1950-luvulla ja erityisesti miten kätilöntyö silloin eroaa nykypäivän tilanteesta. Ajoittain kirjan kerronta oli hyvin luentomaista ja siksi hieman tylsää, mutta löytyi sieltä muutama ihan mielenkiintoinenkin tieto. Kirja ei kuitenkaan ollut aivan yhtä hyvä kuin tv-sarja. Mutta jos kätilöntyö yhtään kiinnostaa niin kannattaa ehdottomasti lukea tämä kirja.
Arvosana: 3½ / 5

Jennifer Worth: Hakekaa kätilö!
Englanninkielinen alkuteos: Call the Midwife: A True Story of the East End in the 1950s
Otava 2012
391 s. + liitteet

30Koetus tilanne: 15 340 / 30 000

The Midwife Trilogy
Hakekaa kätilö! (Call the midwife)
Shadows Of The Workhouse
Farewell To The East End: The Last Days Of The East End 

sunnuntai 2. kesäkuuta 2013

Jonathan Carroll: Naurujen maa

Tämä kirja päätyi lukulistalleni, koska luin jostain netistä, että kaikkien fantasiasta tykkäävien kannattaisi lukea tämä. Ja kyllä kirjan takakansikin lupaili ihan mielenkiintoista tarinaa.

Kuuluisan filmitähden poika Thomas Abbey ei ole koskaan oikein tiennyt mitä tekisi elämällään. Sitten hän keksii kirjoittaa elämänkerran rakastamansa kirjan kirjoittajasta Marshall Francesta. Vähän ennen lähtöään Francen kotikaupunkiin Galeniin, Thomas tapaa oudon naisen Saxony Gardenin, joka myös rakastaa Francen kirjoja ja haluaa auttaa Thomasta. Galenissa Thomas ja Saxony otetaan ennakko-odotuksiin nähden hyvin vastaan ja varsinkin Francen tytär Anna tekee Thomasiin suuren vaikutuksen. Mutta Galenissa kaikki ei ole sitä miltä näyttää ja pian Thomas huomaa outoja asioita tapahtuvan kaupungissa.

Naurujen maa oli melko erikoinen kirja, eikä se ollut sellainen millaisia yleensä luen. Aluksi se vaikutti ihan mielenkiintoiselta, mutta juonen hidas eteneminen teki siitä vähän tylsän. Myöskään kirjan henkilöistä en pitänyt. Thomas ja Saxony tuntuivat vain riitelevän koko ajan ja sitten saadankin hiukan kolmiodraamaa, kun kirjailija Marshallin tytär Anna liittyy mukaan tarinaan. Kuitenkin tuntui, että kunnon tunnetta henkilöiden välillä ei kuitenkaan ollut. Mielenkiintoisinta kirjassa olikin kaikki oudot tapahtumat ja ainoa syy miksi kirjaa jaksoi lukea oli, että halusi saada selityksen kaikille tapahtumille. Kirjan loppu oli mukavan yllättävä ja erilainen.

Mieleenpainuvin asia Naurujen maasta oli sen mysteerinen tunnelma ja halu saada selville, mikä Galenissa oikein tapahtuu. Kirja jätti minut kuitenkin vähän kylmäksi. Välillä täytyi ihan pakottaa itsensä lukemaan sitä. Loppua kohti kirja kyllä meni kiinnostavammaksi ja se vähän nostaa arvosanaa. Jos mysteereistä tykkää niin kannattaa lukea.
Arvosana: 3 / 5

Jonathan Carroll: Naurujen maa
Englanninkielinen alkuteos: The Land of Laughs (1980)
Loki-Kirjat 2005
279 s.

30Koetus tilanne: 14 949 / 30 000