Terry Pratchett: Muks!

Vaihteeksi taas matkasin Kiekkomaailmaan.

Ankh-Morporkissa on viime aikoina ollut melko levotonta, kun kuuluisan peikkojen ja kääpiöiden välisen taistelun, Koomin laakson taistelun, vuosipäivä lähestyy. Peikot ja kääpiöt tuntuvat koko ajan olevan toistensa kimpussa. Sitten eräs vanhoillisten kääpiöiden, gragien, johtaja löydetään kuolleena vieressään peikon nuija. Sam Vimes ja muu vartiosto alkaa tietysti kääpiöiden vastustuksesta huolimatta tutkia murhaa.

Muks! käsittelee vakavia teemoja joista suurimpana esiin nousee kahden rodun välinen vihanpito, jolle ei kunnollista syytä ole. Kirjassa viitataan mm. myös naisten alistamiseen, kun vanhoillisten kääpiöiden mielestä naispuoliset kääpiöt eivät saa näyttää olevansa naisia. Jo kääpiö käyttämässä hametta on suuri kauhistus heille. Tämä olikin varsin mielenkiintoista luettavaa varsinkin kun näitä teemoja käsiteltiin Pratchettille ominaiseen tyyliin huumorilla.

Uusin tulokas vartiostoon oli vampyyri Salli ja se aiheuttaa ongelmia ihmissusi Angualle. Ihmissudet ja vampyyrit kun eivät tule kovin hyvin toimeen keskenään. Siispä Anguan ja Sallin seuraaminen olikin minusta kirjan mielenkiintoisinta antia. Hauska oli myös seurata kuinka Sam Vimes kiiruhti aina kello kuusi kotiin lukemaan pojalleen pikku Samille kirjaa "Missä minun lehmäni?". Nämä olivatkin ehkä kirjan parhaita hetkiä.

Niin kuin varmaan on jo käynyt selväksi, vartiostosta kertovat kirjat eivät kuulu suosikkeihini ja en tykkää Sam Vimesista. Mutta, kun olen näin pitkälle päässyt, niin pakkohan se on kaikki Kiekkomaailma kirjat lukea. Muksin suhteen odotukset eivät siis olleet kovin korkealla ja siihen nähden tämä kirja oli yllättävänä viihdyttävä. Sam Vimesista en vieläkään oppinut pitämään, mutta ajoittain tätä kirjaa oli vaikea päästää käsistään. Ei tämä paras Kiekkomaailma kirja ole, mutta ei kyllä huonoinkaan.
Arvosana: 3 / 5

Terry Pratchett: Muks!
Englannin kielinen alkuteos: Thud!
Karisto 2012
368 s.

Kiekkomaailma-sarja:
Magian väri
Valon tanssi
Johan riitti!
Mort
Velhous verissä
Noitasiskokset
Pyramidit
Vartijat hoi!
Eric
Elävät kuvat
Viikatemies
Noitia maisemissa
Pienet jumalat
Herraskaista väkeä
Vartiosto valmiina palvelukseen
Elävää musiikkia
Kiintoisia aikoja
Naamiohuvit
Savijaloilla
Valkoparta Karjupukki
Pojat urhokkaat
Viimeinen manner
Carpe jugulum
Maanalainen elefantti
Totuuden torvi
Aikavaras
The Last Hero
Yövartiosto
Hirmurykmentti
Posti kulkee
Muks!
Lyödään rahoiksi
Unseen Academicals
Snuff
Raising Steam (tulossa syksyllä)

30Koetus tilanne: 23 423 / 30 000

Mauri Paasilinna: Rovaniemi -sarja

Enni Mustosen Lapinvuokko kirja herätti kiinnostukseni Lapin sotaa kohtaan. Vanhempieni kirjahyllystä bongasin silloin tämän Rovaniemi sarjan, jonka ensimmäinen osa vaikutti saman tyyliseltä kuin Mustosen kirja. Nyt sain viimein aloitettua ja koko sarja tuli luettua saman tien.

Rovaniemi sarjan ensimmäisessa osassa Sotamorsian alkaa jatkosota. Kaunis nuori ylioppilas Eila on juuri mennyt kihloihin Veikkonsa kanssa. Kielitaitoisena Eila pääsee töihin saksalaisille, joita on saapunut Rovaniemelle paljon. Pian Eila huomaa rakastuneensa esimieheensä Hans Schreiberiin. Eilan kihlattu Veikko taas pääsee kaukopartioon. Partioiminen vihollisen puolella on vaarallista, kun koko ajan uhkaa paitsi kuolema myös vielä pahempi kohtalo: vangiksi jääminen. Onneksi kaukopartiosta saa usein lomia ja Veikko pääsee käymään morsiammensa luona.


Toisessa osassa Korpivaellus Eila lähtee Helsinkiin opiskelemaan kauppakorkeakouluun. Hans Schreiber kiertelee edelleen Eilan kimpussa. Myös Eilan lapsuuden ystävä Ilmari on päättänyt saada Eilan vaimokseen. Veikon uskotaan kuolleen, mutta oikeasti tämä on sotavankina Venäjällä. Veikko ja pari muuta vankia suunnittelevat pakoa takaisin Suomeen. Helppoa se ei kuitenkaan tule olemaan.

Kolmannessa osassa Vihkiloma Veikko toipuu vankeudesta Karhumäen sotasairaalassa. Siellä hän rakastuu reippaaseen ylihoitajaan Verna Välimäkeen. Pian sen jälkeen, kun Veikko on päässyt toipumislomalle kotiin Rovaniemelle, myös Verna kutsutaan sinne ja pian suunnitellaan jo häitä. Kauan Veikko ei kuitenkaan voi nauttia Vernan seurasta, kun rintama taas kutsuu. Eila taas keskittyy opiskeluun, mutta koko ajan kaihertaa huoli Hans Schreiberista, joka on kadonnut. Elämä sota-ajan Helsingissä ei kuitenkaan ole helppoa, kun kaikesta on pulaa ja ihan milloin vain voi tulla pommitus, joka muuttaa elämän täysin.

Jäämeren tie päättää Rovaniemi sarjan. Eilaa syytetään karanneen saksalaisen piilottelusta ja pakoon auttamisesta. Neuvostoliiton kanssa saadaan solmittua rauha, mutta sitten syttyy Lapin sota, kun saksalaiset pitää ajaa Suomesta pois. Samalla koko Lappi evakuoidaan. Siispä Veikon äiti ja nuoremmat veljet viedään Ruotsiin, kun taas Eila pääsee työpaikkansa mukana Ouluun, minne suuntaa myös liikemies Ilmari Ranta. Veikon sota ei ole vielä ohi vaan hän joutuu koluamaan vielä Lapinkin erämaita saksalaisten perässä.

Rovaniemi sarjan taso vaihteli minusta paljon. Ensimmäinen kirja Sotamorsian oli melko mitäänsanomaton, mutta se loppui niin jännittävään kohtaan, että myös seuraava osa piti lukea. Toinen osa Korpivaellus olikin sitten hyvin mielenkiintoinen. Oli jännittävää seurata pääseekö Veikko pois sotavankeudesta. Eilan osuudet kirjasta olivat edelleen vähän tylsiä, mutta onneksi hänestä ei kerrottu toisessa osassa kovin paljon, vaan keskityttiin Veikkoon. Kolmas osa Vihkiloma ei ollut ollenkaan minun mieleeni. Sarjan juoni alkoi menemään sellaiseen suuntaan mistä en pitänyt ja varsinkin erään henkilön kuolema järkytti paljon. Kolmas osa oli muutenkin melko synkkä. Neljäs ja viimeinen osa Jäämeren tie oli taas keskikastia. Juoni ei paljon edellisestä osasta parantunut, mutta Lapin sodasta ja varsinkin evakoiden kokemuksista oli mielenkiintoista lukea.

Kirjan henkilöistä en oikein pitänyt. Varsinkin Eilan isä Eino oli ensimmäisen kirjan ajan todella inhottava ja vaikka välillä häntä säälikin hänen vastoinkäymistensä vuoksi, ei hän kuitenkaan muuttunut yhtään pidettävämmäksi. Yllättäen eniten tässä sarjassa pidinkin sankarillisesta Veikosta, joka kohtaa vastoinkäymisen toisensa jälkeen, mutta silti ei anna sodan sekoittaa täysin päätään ja hänellä riittää myös hiukan myötätuntoa viholliselle. Vain mustasukkaisuus saa Veikon pään välillä sekoamaan.

Miinusta sarja saa minulta melkein jokaisen luvun aloittavasta historian luennosta kyseisen ajanhetken tilanteesta maailmalla. Vaikka ne tietyssä mielessä ovatkin ihan mielenkiintoista tietoa, ne kuitenkin jäivät minusta hiukan irrallisiksi. Olisi ollut parempi jos nämä tiedot olisi kerrottu vaikka henkilöiden puheiden yhteydessä. Muutenkin kirjan kerronta oli mielestäni jotenkin tönkköä.

Ensimmäisen kirjan perusteella olisi voinut luulla lukevansa jonkinlaista rakkaus romaania, mutta seuraavat osat painottuivat enemmän sotakirjallisuuden puolelle. Ja koska paljon oli pelkkien taisteluiden kuvausta ja tarpomista erämaassa vihollista paeten, eikä ne minua paljon kiinnostaneet. Myöskään sarjan loppu ei ollut oikein minun mieleen. Sarjaa ei voi suositella kovin herkille ihmisille. Varsinkin rintamalta kuvaillaan kammottavia kuolemia. Esimerkiksi useamman sotilaan murskaantuminen panssarivaunun alle kuvaillaan melko tarkkaan. Mutta jos Jatko- ja Lapin sota ja niiden aikainen elämä kiinnostaa, niin kannattaa tutustua tähän sarjaan.
Arvosana: 3 / 5

Rovaniemi -sarja:

Mauri Paasilinna: Sotamorsian
Gummerus 2004
384 s.

Mauri Paasilinna: Korpivaellus
Gummerus 2005
381 s.

Mauri Paasilinna: Vihkiloma
Gummerus  2006
381 s.

 Mauri Paasilinna: Jäämeren tie
Gummerus 2007
387 s.

30Koetus tilanne: 23 055 / 30 000

Andrzej Sapkowski: Viimeinen toivomus

 Noituri sarjasta olen kuullut paljon kehuja ja siksi sen ensimmäinen osa Viimeinen toivomus on ollut jo kauan lukulistallani. Mutta vasta nyt se tarttui mukaan kirjastosta.

Viimeinen toivomus kertoo Geralt Rivialaisesta, joka on noituri. Noiturin tehtävä on auttaa ihmisiä pääsemään eroon kaiken maailman hirviöistä. Kirja koostuu novelleista, joissa jokaisessa Geralt saa vastaansa erilaisen olion. Novelleja sitoo löyhästi yhteen Järjen ääni -tarina, jota kerrottiin eteenpäin aina novellien välissä.

Viimeinen toivomus oli hiukan ristiriitainen kirja. Toisaalta novellimainen kerronta oli minusta hieman hankala ja kirja jäi sen takia hiukan sekavaksi. Toisaalta taas kirjan novellit olivat yksittäisinä tarinoina ihan hyviä. Pidin erityisesti siitä kuinka tarinoissa oli väännelty tuttuja satuja hiukan eri muotoon. Oli myös mukava päästä lukemaan vaihteen vuoksi ihan perinteistä fantasiaa. Ainoaksi ongelmaksi kirjassa muodostuikin sen rakenne. Tällainen novellikokoelma ilman kunnon juonta ei vaan oikein ole minun juttuni. Mutta kyllä minä silti tästä niin paljon pidin, että seuraaviinkin osiin on pakko tutustua.
Arvosana: 4 / 5

Andrzej Sapkowski: Viimeinen toivomus
Puolan kielinen alkuteos: Ostatnie zyczenie (1993)
WSOY 2010
333 s.

The Witcher -Noituri:
Viimeinen toivomus
Kohtalon miekka
Haltiain verta
Halveksunnan aika

30Koetus tilanne: 21 522 / 30 000

Diana Wynne Jones: Leijuva linna

Liikkuva linna ei aivan napakymppi ollut, mutta päätin silti antaa Leijuvalle linnalle mahdollisuuden.

Abdul on mattokauppias, joka on aina haaveillut olevansa prinssi, joka vielä jonain päivänä nai kauniin prinsessan. Sitten Abdul ostaa taikamaton, joka vie hänet yöllä prinsessa Kuunsirpinkukan luo. Kun džinni sieppaa Kuunsirpinkukan päättää Abdul lähteä pelastamaan prinsessaansa. Samalla hän joutuu pakenemaan Kuunsirpinkukan isää, joka syyttää katoamisesta Abdullia.

Yllättäen pidin tästä kirjasta enemmän kuin Liikkuvasta linnasta, vaikka monesta muusta blogista olen lukenut mielipiteitä, joiden mukaan Liikkuva linna olisi parempi. Mietin olisiko syynä ollut, että Liikkuvaa linnaa luin pienissä pätkissä aina silloin, kun ehdin. Leijuvan linnan taas luin melkein yhdeltä istumalta. Sen vuoksi varmaan Leijuva linna ei ollut niin sekavan tuntuinen kuin Liikkuva linna. Joka tapauksessa kirjan alku oli hiukan tylsänpuoleinen, mutta loppua kohti juoni muuttui mielenkiintoisemmaksi. Varsinkin lopun paljastuksia oli mukava lukea, kun tuttuja henkilöitäkin putkahti vastoin odotuksiani mukaan tarinaan. Abdul oli ehkä hiukan tylsä sankari, vaikka hänen mielistelevä puhetapansa saikin nauramaan pariin kertaan. Sotilas oli myös vähän tylsä ja parasta hänessä olikin hänen suhtautumisensa kissoihin. Mutta ihan hauska kirja tämä oli.
Arvosana: 3½ / 5

Diana Wynne Jones: Leijuva linna
Englannin kielinen alkuteos: Castle in the Air (1990)
WSOY 2006
277 s.

Liikkuva linna -sarja:
Liikkuva linna
Leijuva linna
Rönsyilevä talo

Annukka Salama: Piraijakuiskaaja

Käärmeenlumooja teki alkuvuodesta niin suuren vaikutuksen, että jatkoa sille odotti aivan innoissaan. Siis kun Piraijakuiskaaja ilmestyi kirjastoon oli se heti haettava sieltä.

Unna ja Rufus lähtevät Kaliforniaan selvittelemään Unnan vanhempien kohtaloa. Mukaan lähtee tietenkin koko faunoidijengi, joten myös hauskanpitoa on luvassa. Kaliforniassa jengi tutustuu sisaruksiin Nemoon ja Edeniin, jotka ovat joutuneet hankaluuksiin tapettuaan metsästäjän ihmisten nähden.

Pelkäsin hiukan etukäteen, että tulen pettymään tähän, kun Käärmeenlumooja oli niin hyvä, mutta onneksi olin väärässä. Piraijakuiskaaja oli aivan yhtä ihana kuin Käärmeenlumooja. Faunoidijengin jutuille sai taas nauraa ja Unnan ja Rufuksen suhteen kehittymisestä oli mukava lukea. Uusista hahmoista varsinkin Eden oli mielenkiintoinen, kun taas Nemo jäi hiukan etäiseksi. Kaiken kaikkiaan Piraijakuiskaaja oli hyvin viihdyttävä kirja, jonka parissa aika lensi kuin siivillä. Kirjan loppu jäi pitkäksi aikaa kaihertamaan mieltä. Saapa nähdä miten tässä jaksaa odotella jatkoa.
Arvosana: 5 / 5

Annukka Salama: Piraijakuiskaaja
WSOY 2013
377 s.

Faunoidit:
Käärmeenlumooja
Piraijakuiskaaja
Harakanloukku (ilmestyy 2014)

William Nicholson: Tuulen laulu

Toisena kirjana mökillä lukuun päätyi Tuulen laulu. Se aloittaa Tuuli tulessa trilogian, jonka olen joskus monta vuotta sitten lukenut, mutta ainoa muistikuva siitä oli, että pidin kovasti. Nyt teki mieli lukea uudestaan tämä trilogia.

Aramanthian kaupunki on jaettu eri osiin värin mukaan ja kunkin perheen asuinalue riippuu siitä miten hyvin perheen jäsenet pärjäävät vuosittaisissa arvioinneissa. Hathin perheen nuorimman Pinpinin ensimmäinen arviointi menee täysin penkin alle ja pian sen jälkeen myös toinen kaksosista Kestrel alkaa kapinoimaan. Eräällä pakomatkalla Kestrel saa sitten tehtäväkseen lähteä etsimään Tuulen laulua, joka voisi romuttaa koko yhteiskunnan järjestyksen. Niinpä Kestrel lähtee yhdessä kaksoisveljensä Bowmanin kanssa etsimään Tuulen laulua. Mukaan tuppaa myös hyljeksitty ja vähän yksinkertainen Mumpo, joka haluaa Kestrelistä ystävänsä.

Tuulen laulu oli ihan O.K. kirja. Kirja oli täynnä mielikuvituksellisia henkilöitä, kuten kiltit lieju-ihmiset, pelottavat lapsivanhukset, jotka muuttivat kosketuksella ihmisiä itsensä kaltaisiksi, sekä toisiaan vastaan taistelevat tuulitaistelijat. Kestrelin, Bowmanin ja Mumpon matka oli kuitenkin aika tylsä loppua lukuun ottamatta. Mielenkiintoisinta olikin lukea, mitä hankaluuksia Kestrelin ja Bowmanin vanhemmat kehittelivät kapinoidessaan yhteiskuntaa vastaan. Ei tämä ensimmäinen osa niin hyvä ollut kuin muistelin, mutta enköhän silti lue seuraavankin osan.
Arvosana: 3 ½ / 5

William Nicholson: Tuulen laulu
Englannin kielinen alkuteos: The Wind Singer (2000)
Tammi 2002
330 s.

Tuuli tulessa trilogia:
Tuulen laulu
Ylivaltiaan orjat
Tulilaulu

Elina Rouhiainen: Uhanalainen

Viime viikon vietin mökillä ja siksi luettuja kirjoja on kertynyt aika iso pino. Eli nyt on luvassa aika usein päivityksiä, kun yritän kirjoittaa lyhyitä arvioita lukemistani kirjoista.

Uhanalainen jatkaa Kesytön -kirjasta tutun Raisan tarinaa. Raisa ja Niko ovat muuttaneet Helsinkiin ja kummallakin tuntuu kaikki olevan hyvin. Sitten Raisan ex-poikaystävä Mikael ilmestyy heidän kotitalonsa portaille. Mikaelin tuomat uutiset Hukkavaarasta ovat niin huolestuttavia, että Raisa ja Niko huomaavat palaavansa Mikaelin mukana Hukkavaaraan, vaikka kummallakaan ei ollut mitään aikomusta palata.

Uhanalainen oli mielestäni parempi kuin ensimmäinen osa. Kesytön muistutti aivan liikaa muita kyseisen tyylilajin edustajia, mutta tässä toisessa osassa on sentään vähän omaperäisempää meininkiä. Päähenkilöt Raisa ja Mikael eivät vieläkään mitään suosikkejani ole, mutta kirjan juoni veti mukaansa. Olisin odottanut, että Raisan kyvyistä olisi saatu uutta tietoa, mutta niistä ei puhuttu paljon mitään. Uhanalainen on kuitenkin oikein viihdyttävä nuorten kirja. Ja loppu sai jälleen odottamaan jatkoa.
Arvosana: 4 / 5

Elina Rouhiainen: Uhanalainen
Tammi 2013
446 s.

Susiraja -sarja:
Kesytön
Uhanalainen