sunnuntai 27. toukokuuta 2012

J.R. Ward: Herätetty rakastaja

Aluksi pieni varoitus. Jos et ole vielä lukenut Mustan tikarin veljeskunta sarjan toista osaa Ikuinen rakastaja ja et halua spoilaantua, niin lopeta lukeminen tähän. Tästä kirjasta on vaikea kertoa mitään, jos ei vähän kerro edellisen osan lopusta.
Ikuinen rakastaja kirjan lopussa lesser herra O kidnappasi vampyyri naaras Bellan. Herra O on rakastunut Bellaan ja pitää tätä siksi hengissä vaikka lessereiden elämän tehtävä on tappaa vampyyreja. Zsadist on hiukan kiinnostunut Bellasta ennen tämän sieppausta ja siksi hän etsii Bellaa uupumatta. sitten veljeskunta saa selville Bellan olinpaikan ja ryntää pelastamaan hänet Zsadist etunenässä.

Myös Bella on kiinnostunut Zsadistista, mutta heidän suhteensa tiellä on Zsadistin menneisyys veriorjana. Sen takia Zsadistin on vaikea kestää toisten kosketusta eikä hän pidä itseään tarpeeksi hyvänä hyvästä suvusta olevalle Bellalle. Herra O taas alkaa epätoivoisesti selvittämään minne Bella, hänen "vaimonsa" on joutunut. Onko tämä enää edes hengissä. Herra O:lle Bella on pakkomielle, joka haittaa jo hänen toimintaansa lesserinä.

Tästä kirjasta minulla oli ennen lukemista suuret odotukset, koska edellinen osa oli niin hyvä ja Zsadistia olen pitänyt koko sarjan mielenkiintoisimpana hahmona. Siksi pettymys oli suuri, kun varsinkin alussa tuntui, ettei tarina edennyt mihinkään. Sen jälkeen, kun Bella oli saatu pelastettua tuntui, ettei muuta tapahtunut kuin Zsadist velloi itsesäälissään kuinka hän ei ole tarpeeksi hyvä.

Kun Bella varovasti kuivasi Zsadistin rikki raastamaa ihoa hän sanoi: "Sinä olet puhdas."
    "Ehei, en ole. Ne todellakaan ole." Uroksen ääni kohosi, ja sen voima kasvoi pelottavalla tavalla. "Olen saastainen. Olen niin kovin, kovin likainen. Olen likainen, likainen..." Zsadistin puhe oli enää käsittämätöntä höpinää, sanat sekoittuivat toisiinsa, äänenvoimakkuus nousi, kunnes hysteria kimpoili kaakeleista ja täytti kylpyhuoneen.(Herätetty rakastaja s. 168 )


Hieman lisää jännitystä kirjaan toi se, että ilmassa oli pientä kolmiodraamaa Zsadistin, Bellan ja Zsadistin kaksoisveljen Phuryn välillä. Aika pian käy kuitenkin selväksi ettei Phurylla ole mitään mahdollisuuksia. Mielenkiintoista oli myös lukea Zsadistin ja Phuryn menneisyydestä. Se on kiinnostanut minua jo ensimmäisestä kirjasta lähtien.

Vaikka yli puolet kirjasta tuntui junnaavan enemmän tai vähemmän paikoillaan on viimeisellä sadalla sivulla tapahtumia niidenkin edestä. Jälleen kirjan lopussa jäi sen verran avoimia kysymyksiä, että kiinnostus seuraavaa kirjaa kohtaan kasvoi.
Arvosana: 4/5


J.R Ward: Herätetty rakastaja
Mustan tikarin veljeskunta #3
 Basam Books 2010
s. 486

sunnuntai 20. toukokuuta 2012

J.R. Ward: Ikuinen rakastaja

Mustan tikarin veljeskunta sarjan toinen osa kertoo Rhagesta, jonka salaperäinen kirjurineitsyt on kironnut. Jos Rhage menettää malttinsa muuttuu hän pedoksi ja silloin ovat vaarassa niin ystävät kuin vihollisetkin. Mary on tavallinen ihminen, joka pelkää, että hänen leukemiansa on uusiutunut. Mary tutustuu salaperäiseen mykkään poikaan John Matthewiin. Maryn naapuri Bella, joka sattuu olemaan vampyyri, tajuaa heti pojan muuttuvan parin vuoden sisällä vampyyriksi. Bella vie Johnin tapaamaan Veljeskuntaa ja Mary lähtee mukaan tulkiksi. Siellä Mary ja Rhage kohtaavat ja rakastuvat.

Pidin tästä kirjasta valtavasti. Rhage on mielestäni yksi kiinnostavimmista hahmoista Veljeskunnassa heti Zsadistin jälkeen. Kirja keskittyi melkein täysin Rhagen ja Maryn suhteeseen ja lessereistä ja muista veljeskunnan jäsenistä kerrottiin vähemmän, joka sopi minulle täysin. Ja ihan viimeisiin sivuihin asti oli tunne ettei tämä kirja voi mitenkään loppua onnellisesti. Maryn sairaus antoi mukavan säväyksen tarinaan. Juuri tälläisistä kirjoista tykkään, joissa pääasiassa ei ole taistelut vaan enemmän erilaiset ihmisten väliset suhteet ja tunteet. Toisaalta alussa ärsytti Maryn vaatimattomuus, joka tuli hyvin esiin ainakin tässä lainauksessa.


Mary kokosi tahdonvoimansa ja pakottautui tuijottamaan vesilasiaan. Hän ei halunnut olla kuten kaikki nuo muut toljottavat hölmöt.
   Voi helvetti, hänen täytyi katsoa uudelleen.
Mies oli ohittanut blondin ja seisoi käytävän toisella puolella istuvan ruskeaverikön edessä. Nainen hymyili leveästi. Mikä tuntui hyvin ymmärrettävältä.
   "Hei", mies sanoi.
   No jopas jotakin. Myös miehen ääni oli suurenmoinen. Syvä, sointuva, venyttelevä.
   "Hei itsellesi."
   Miehen äänensävy terävöityi. "Sinä et ole Mary."
   Mary jäykistyi. Voi ei.
   "Minä olen ihan kuka sinä vain haluat."
   "Minä etsin Mary Lucea."
   Voi... paska.
Mary rykäisi ja toivoi, että olisi ollut missä tahansa muualla, kuka tahansa toinen. "Minä olen... tuota, minä olen Mary."
Mies kääntyi ympäri. Kun nuo kirkkaat, sinivihreät silmät porautuivat Maryyn, miehen iso ruumis jäykistyi.
  Mary katsoi nopeasti alas ja työnsi pillin vesilasiinsa. 
  En taida olla ihan sitä mitä odotit, hän ajatteli. (Ikuinen rakastaja s. 91)

Kirjan loppu kertoi jo hiukan mitä on odotettavissa seuraavassa kirjassa. Kirja jäikin sellaiseen kohtaan, että olen tosi iloinen, että voin heti aloittaa seuraavaa. Toivon, että se imaisee yhtä hyvin mukaansa kuin tämä.
Arvosana: 5/5


J.R. Ward: Ikuinen rakastaja.
Mustan tikarin veljeskunta #2
Basam Books 2010
s.447



keskiviikko 9. toukokuuta 2012

Brian Jacques: Pahan jälkeläinen

Pikku siilit tallustelivat esiin, nykivät otsapiikkejään kunnioittavasti ja ryhtyivät lausumaan:
"Kiitos paljon, herra Haukka ja herra Mäyrä..."
"Siitä, että pelastitte kaikki tämän luolan asukkaat..."
"Niiltä ilkeiltä ketuilta..."
"Joo, tuhmilta, tuhmilta ketuilta!"
"Pahoilta kirppuisilta ketuilta!"
"Inhottavilta, rähmäkäpäläisiltä, haisuliketuilta!"
(Pahan jälkeläinen s.38)

Pahan jälkeläinen on kahdeksas osa Redwallin taru sarjassa. Redwallin taru kertoo hiiri luostari Redwallista, jossa asuu kilttejä eläimiä kuten hiiriä, myyriä, mäyriä, oravia, saukkoja ja siilejä. Joka kirjassa Redwallin väki joutuu taistelemaan jotain pahaa eläintä kuten rottaa, kärppää, kettua tai hilleriä vastaan, joka kaiken lisäksi johtaa näistä pahoista eläimistä koostuvaa armeijaa.

Pahan jälkeläinen kirjassa päähenkilönä on mäyrä Päivänsäde Nuijamäyrä. Ilkeä hilleri Swart Kuusikynsi armeijoineen pitää tätä vankinaan. Sitten lumimyrsky jäädyttää tornihaukka Tuulisiiven puuhun kiinni lähelle Swartin leiriä. Päivänsäde sulattaa Tuulisiiven irti ja Tuulisiipi vapauttaa Päivänsäteen Swartin orjuudesta. Kostoa vannoen Swart lähtee jahtaamaan Päivänsädettä ja Tuulisiipeä. Tämä takaa-ajo jatkuu monta vuotta, kun Päivänsäde alkaa vaeltaa kohti Salamandastronia, jonka mäyrävaltiaaksi Päivänsäde on syntynyt.

Jahdatessaan Päivänsädettä Swart kulkee Redwallin luostarin läheltä ja siellä hänen armeijastaan jää jälkeen Swartin poika. Hiirineito Muratti Redwallin luostarista alkaa huolehtimaan tästä pienestä hillerinpoikasesta Verhosta. Mutta voiko hilleristä kasvattaa kunnon eläimen vai tuleeko hänestä isänsä tapaan paha?

Tässä kirjassa on oikeastaan kaksi erillistä tarinaa, jotka yhdistyvät vasta aivan lopussa. Ensimmäinen kertoo Swartin ja Päivänsäteen sodasta ja toinen Verhosta ja tästä huolehtivasta Muratista. Päivänsäteen tarina on tuttua Redwall tarinaa eli hyvät eläimet nokkelasti keksivät eri tapoja voittaa tyhmät ja pahat eläimet. Mutta Verhon tarina kiehtoi paljon enemmän, kun siinä pohdittiin voiko pahaksi eläimeksi syntyneestä kasvattaa hyvän.

Pahan jälkeläinen on jälleen suhteellisen ennalta arvattava kirja. Juoni kuitenkin poikkesi hiukan tavanomaisesta Redwall kaavasta, jossa hyvät eläimet löytävät arvoituksen, jota ratkoen osa eläimistä lähtee matkalle, jolta he löytävät ratkaisun kaikkiin ongelmiinsa. Kuitenkin tutut hahmot, kuten Pomomyyrä ja Log-a-log esiintyivät kirjassa. Hauska uutuus hahmo oli jänis Josse, joka halusi olla orava. Harmi vain ettei hänen roolinsa kirjansa ollut kovin suuri. Kaiken kaikkiaan kirja ei ollut kovin suuri lukuelämys, mutta kyllä sitä luki paremman puutteessa.
Arvosana 2/5


Jacques Brian: Pahan jälkeläinen
Redwallin taru # 8
Otava 2002
365 sivua.

lauantai 5. toukokuuta 2012

J.R. Ward: Pimeyden rakastaja

Mitä minulle tapahtuu?" Beth mumisi. Epätoivo Bethin äänessä sai Wrathin ajattelemaan, että tämä puhui Jumalalle eikä hänelle. Mutta hän vastasi joka tapauksessa. "Sinun muutoksesi tulee pian. Se tapahtuu meille kaikille kahdennenkymmenennenviidennen syntymäpäivän aikoihin. Minä opetan sinulle, miten voit huolehtia itsestäsi. Minä näytän sinulle, mitä sinun pitää tehdä." "Hyvä Jumala..." "Kun olet käynyt muutoksen, sinun tarvitsee juoda." Beth korahti ja ponnahti pystyyn. "Minä en suostu tappamaan ketään!" "Ei se niin mene. Sinä tarvitset urosvampyyrin verta. Siinä kaikki." (Pimeyden rakastaja s.169)                                                                  

Pimeyden rakastaja alkaa siitä, kun vampyyri Darius pyytää ystävältään ja kuninkaaltaan Wrathilta apua. Hänellä on puoliverinen tytär, Beth, jonka muutos vampyyriksi on lähellä. Todennäköisimmin Beth selviäisi muutoksesta jos hän saisi juoda muutosvaiheessaan Wrathin verta. Aluksi Wrath kieltäytyy auttamasta, mutta sitten Darius kuolee äkillisesti. Wrath tuntee, että hänen on tehtävä viimeinen palvelus ystävälleen. Mutta samantien, kun Wrath ja vampyyreistä tietämätön Beth tapaavat ensimmäisen kerran, he tuntevat vetoa toisiaan kohtaan.

Olen pitkään miettinyt haluanko lukea tätä Mustan tikarin veljeskunta -sarjaa. Pimeyden rakastajan takakannen perusteella en kauheasti innostunut. Mutta sitten innostuin lukemaan kirjablogeja ja joissain blogeissa tätä sarjaa kehuttiin niin, että piti minunkin kokeilla sitä. Kirjan alusta en innostunut. Kirja muistutti liika dekkareita, kun Beth paljastui toimittajaksi, jonka Bethin poliisi kaverit kutsuvat paikalle, kun jokin murha tapahtuu. Ja kaikista pahin oli henkirikosetsivä Butch. Vaikutti oikein tyypilliseltä dekkarien henkilöltä.

Mutta kirjan maailma oli mielenkiintoinen. Pidin siitä, että vampyyreiksi synnyttiin, eikä vamppyri voinut muuttaa ihmistä vampyyriksi. Mukavan erilaista aiemmin lukemiini vampyyri kirjoihin verrattuna. Myöskin sielustaan luopuneet ihmiset lesserit, jotka jahtaavat vampyyreita tappaakseen, oli mielenkiintoinen lisä tarinaan. Silti lessereiden johtajasta herra X:stä lukeminen oli hiukan tylsää, kun kiinnosti vain Bethin ja Warthin suhteen kehittyminen. Aluksi veljeskunta johon Warth kuuluu ja jotka suojelevat siviili vampyyreitä lessereiltä ei kiinnostanut. Ärsytti vain kun ne kaikki tuntui olevan niin isoja ja pukeutuivat koko ajan nahkaan. Vähitellen kun näiden veljeskunnan jäsenten erilaiset luonteet ja ongelmat alkoivat paljastua tuli heistä suosikki henkilöitäni koko kirjassa. Ainoa ongelma oli, että oli vaikea päästä selville kuka heistä oli kuka kun heistä puhuttiin vain nimen ensimmäisellä kirjaimella.  Se oli ehkä ärsyttävin asia koko kirjassa. Jatkuva kiroileminen tulee heti perässä.

Bethin ja Warthin suhde nopean alun jälkeen lähti käyntiin vähän turhan hitaasti. Pitkän aikaa tuntui, että ei päästä eteenpäin ollenkaan. Mutta sitten, kun alkoi tapahtua oli kirja luettava nopeasti loppuun. Loppusta jäi siis niin hyvä maku suuhun, että seuraava osa Ikuinen rakastaja on haettava kirjastosta mahdollisimman pian. 
Arvosana: 4/5

J.R. Ward: Pimeyden rakastaja 
Mustan tikarin veljeskunta #1
Basam Books 2009
s.442

tiistai 1. toukokuuta 2012

Rick Riordan: Liekehtivä valtaistuin

 Kyllä Carter, se vesidemonihomma oli varmaan hirveä. Mutta minulta ei heru sinulle myötätuntoa, koska 1) lähdit sinne ominpäin ja 2) koska sillä aikaa kun olit pelastamassa Ziaa, minä jouduin tekemisiin kamelien kanssa. 
  Kamelit ovat inhottavia.(Liekehtivä valtaistuin s.253)

Liekehtivä valtaistuin on toinen osa Kanen aikakirjat sarjassa. Carter ja Sadie Kane ovat sisaruksia ja kaiken lisäksi faaraoiden sukua. Nyt kaaoksen valtias Apep-käärme on vapautumassa vankilastaan. Sadien ja Carterin pitää herättää auringon jumala Ra pelastaakseen maailman kaaokselta. Sitä varten heidän täytyy etsiä ja yhdistää Ran kirjan kolme osaa. Ja jos se onnistuu edessä on vielä vaarallinen matka Duatiin etsimään Rata. Eikä aikaa ole kuin viisi päivää!

Kanen aikakirjat-sarja käsittelee egyptin jumalia samalla tavalla kuin Percy Jackson kirjoissa käsitellään kreikkalaisia jumalia. Nyt vain jumalat eivät ole vanhempia, vaan jumalat voivat asettua ihmisten kehoihin, joka luo yhteyden päähenkilöiden ja jumalien välille alunperin. Sadie ja Carter uskovat, että heidän pitää tehdä yhteistyötä jumalien kanssa, mutta suurin osa muista Elämän talon taikureista eli faaraoiden sukulaisista on sitä mieltä, ettei jumalien kanssa kannata olla missään tekemisissä. Siis Elämän talon taikurit aiheuttavat  myös ongelmia Sadielle ja Carterille. Sitä vastoin Sadie ja Carter ovat alkaneet opettaa omaa näkemystään joillekin nuorille setänsä Amosin kanssa.

Tykkään tavasta, jolla Riordan kirjoittaa. Hänen kirjoissaan on huumoria niin paljon, että koko ajan hymyilyttää. Näissä Kanen aikakirja kirjoissa Sadie ja Carter muka kertovat tarinaa kasetille, jonka kirjailija on muka löytänyt ja kirjoittanut kirjaksi. Tämä tulee hyvin esille aina kertojavuoron vaihtuessa niin kuin esimerkiksi tuossa lainauksessa, jonka kirjoitin alkuun. Välillä kesken tekstiäkin kertoja kommentoi toiselle jotain, jolloin tulee todella sellainen fiilis, että tämä on tosiaan on kerrottu jollekin kasetille.

Kirjassa oli pari uutta hahmoa ja varsinkin kääpiö jumala Bessistä pidin valtavasti. Toivon, että hänestä kuullaan vielä seuraavassakin kirjassa. Myös Sadien uusi ihastus Walt kiinnosti lähinnä siksi, että heti alussa kävi selväksi, että hänellä on jokin salaisuus. Kirjan alun luki siis nopeasti, että saisi tietää mikä se salaisuus on. Muutenkin Sadien rakkauselämä kiinnosti. Carterin ja Zian suhde taas ei pahemmin saanut tulta alleen. Ainoa ärsyttävä asia kirjassa oli loppu puolella oleva kohtaus, joka oli häiritsevän samankaltainen kuin shakkipeli jättiläisnappuloilla Harry Potter ja viisasten kivi -kirjassa.

Liekehtivä valtaistuin oli taas yhtä vauhdikas niin kuin Riordanin kirjat yleensä ovatkin. Lähinnä tuntuu, että kirjassa syöksytään tapahtumasta toiseen ja hengähdystaukoja ei pahemmin ole. Uskon, että tämä kirja siksi kiehtoo varsinkin nuorempia lukijoita. Mutta on tämä mukavan kevyttä lukemista myös vähän vanhemmille.
Arvosana: 5/5

Kanen Aikakirjat:
1.Punainen pyramidi (2011)
2.Liekehtivä valtaistuin (2012)
3.The Serpent's Shadow (ilmestynyt juuri englanniksi)