Mitä minulle tapahtuu?" Beth mumisi. Epätoivo Bethin äänessä sai Wrathin ajattelemaan, että tämä puhui Jumalalle eikä hänelle. Mutta hän vastasi joka tapauksessa. "Sinun muutoksesi tulee pian. Se tapahtuu meille kaikille kahdennenkymmenennenviidennen syntymäpäivän aikoihin. Minä opetan sinulle, miten voit huolehtia itsestäsi. Minä näytän sinulle, mitä sinun pitää tehdä." "Hyvä Jumala..." "Kun olet käynyt muutoksen, sinun tarvitsee juoda." Beth korahti ja ponnahti pystyyn. "Minä en suostu tappamaan ketään!" "Ei se niin mene. Sinä tarvitset urosvampyyrin verta. Siinä kaikki." (Pimeyden rakastaja s.169)
Pimeyden rakastaja alkaa siitä, kun vampyyri Darius pyytää ystävältään ja kuninkaaltaan Wrathilta apua. Hänellä on puoliverinen tytär, Beth, jonka muutos vampyyriksi on lähellä. Todennäköisimmin Beth selviäisi muutoksesta jos hän saisi juoda muutosvaiheessaan Wrathin verta. Aluksi Wrath kieltäytyy auttamasta, mutta sitten Darius kuolee äkillisesti. Wrath tuntee, että hänen on tehtävä viimeinen palvelus ystävälleen. Mutta samantien, kun Wrath ja vampyyreistä tietämätön Beth tapaavat ensimmäisen kerran, he tuntevat vetoa toisiaan kohtaan.
Olen pitkään miettinyt haluanko lukea tätä Mustan tikarin veljeskunta -sarjaa. Pimeyden rakastajan takakannen perusteella en kauheasti innostunut. Mutta sitten innostuin lukemaan kirjablogeja ja joissain blogeissa tätä sarjaa kehuttiin niin, että piti minunkin kokeilla sitä. Kirjan alusta en innostunut. Kirja muistutti liika dekkareita, kun Beth paljastui toimittajaksi, jonka Bethin poliisi kaverit kutsuvat paikalle, kun jokin murha tapahtuu. Ja kaikista pahin oli henkirikosetsivä Butch. Vaikutti oikein tyypilliseltä dekkarien henkilöltä.
Mutta kirjan maailma oli mielenkiintoinen. Pidin siitä, että vampyyreiksi synnyttiin, eikä vamppyri voinut muuttaa ihmistä vampyyriksi. Mukavan erilaista aiemmin lukemiini vampyyri kirjoihin verrattuna. Myöskin sielustaan luopuneet ihmiset lesserit, jotka jahtaavat vampyyreita tappaakseen, oli mielenkiintoinen lisä tarinaan. Silti lessereiden johtajasta herra X:stä lukeminen oli hiukan tylsää, kun kiinnosti vain Bethin ja Warthin suhteen kehittyminen. Aluksi veljeskunta johon Warth kuuluu ja jotka suojelevat siviili vampyyreitä lessereiltä ei kiinnostanut. Ärsytti vain kun ne kaikki tuntui olevan niin isoja ja pukeutuivat koko ajan nahkaan. Vähitellen kun näiden veljeskunnan jäsenten erilaiset luonteet ja ongelmat alkoivat paljastua tuli heistä suosikki henkilöitäni koko kirjassa. Ainoa ongelma oli, että oli vaikea päästä selville kuka heistä oli kuka kun heistä puhuttiin vain nimen ensimmäisellä kirjaimella. Se oli ehkä ärsyttävin asia koko kirjassa. Jatkuva kiroileminen tulee heti perässä.
Bethin ja Warthin suhde nopean alun jälkeen lähti käyntiin vähän turhan hitaasti. Pitkän aikaa tuntui, että ei päästä eteenpäin ollenkaan. Mutta sitten, kun alkoi tapahtua oli kirja luettava nopeasti loppuun. Loppusta jäi siis niin hyvä maku suuhun, että seuraava osa Ikuinen rakastaja on haettava kirjastosta mahdollisimman pian.
Arvosana: 4/5
J.R. Ward: Pimeyden rakastaja
Mustan tikarin veljeskunta #1
Basam Books 2009
s.442
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti