Cassandra Clare: Tuhkakaupunki

Varjojen kaupungit sarjan toisessa osassa Clary Fraylla ei mene hyvin. Hänen äitinsä makaa koomassa sairaalassa, paras ystävä Simon on rakastunut Claryyn, mutta Clary huomaa tuntevansa enemmän vetoa vasta löydettyyn veljeensä Jaceen. Varjometsästäjien johto, Klaavi, aiheuttaa ongelmia, kun sen Inkvisiittori uskoo, että Jace on oikeasti isänsä Valentinen puolella ja Jace muka vakoilee Klaavin toimia. Sitten kaupungilta löytyy verestä kuiviin imetyt velho- ja haltialapsi. Klaavi epäilee vampyyreja, mutta Clary, Jace ja heidän ystävänsä uskovat, että Valentinella on sormensa pelissä.

Tuhkakaupunki oli hyvin samantyylinen kirja kuin ensimmäinenkin osa, Luukaupunki. Sen lopussa uskoin, että Clary-Simon-Jace kolmiodraama olisi lopussa, mutta mitä vielä. Tässä kirjassa se oli jopa enemmän esillä kuin aiemmin. Kolmiodraaman lisäksi kirjassa oli myös paljon jännittäviä juonenkäänteitä ja vauhti vain kiihtyi loppua kohti. Simonin ja Jacen sanailu toi myös mukavasti huumoria kirjaan ja hiukan kevensi kirjan tunnelmaa.

"Ajattele asian valoisia puolia", Simon sanoi. "Jos he tarvitsevat ihmisuhria, voit aina tarjota minua. Tuskinpa kukaan teistä edes kelpaisi siihen tarkoitukseen. "

Jace piristyi. "On aina mukavaa, kun joku tarjoutuu vapaaehtoisesti uhraamaan henkensä ensimmäisenä."

(Tuhkakaupunki s.142)

Kirjan takakannessa oli häiritsevää, kun siellä kerrottiin eräs tapahtuma, joka tapahtui vasta kirjan puolessavälissä. Tilanne olisi ollut paljon jännittävämpi, jos siitä ei olisi tiennyt etukäteen. Jos siis ei halua spoilautua, niin kannattaisi näköjään vältellä takakansien lukemistakin.

Tuhkakaupunki oli viihdyttävää luettavaa ja usein oli sellainen tilanne, ettei olisi malttanut jättää lukemista kesken. Kirjan loppu oli myös mielenkiintoinen ja nosti kiinnostusta seuraavaan osaan. 

Arvosana: 4/5

Cassandra Clare: Tuhkakaupunki (City of Ashes)

Varjojen kaupungit 2

Oava 2010

s.399