Katsoin tuossa jokin aika sitten, että minulla ei ole suomennetuista Redwallintaru kirjoista lukematta enää kuin kaksi kirjaa. Vaikka vähän olen miettinyt sarjan jättämistä kesken päätin, että kyllä minä vielä nämä kaksi maltan lukea. Tässä on nyt niistä toinen.Jalokivien jäljillä kirjassa kaukaisella Sampetran saarella hallitsee näätä Ublaz, jota myös Kiilusilmäksi kutsutaan. Ublaz on käskenyt eräitä merirosvo rottia rystämään Lutran saukkopesueelta heidän aarteensa, valtameren helmet. Kaapparit onnistuvat tässä suunnitelmissa, mutta sitten pari heistä varastaa helmet ja katoaa omille teilleen. Sillä tavalla helmet kulkeutuvat Redwallin luostariin, missä vanha orava Fermald saa helmet käsiinsä. Hän piilottaa helmet jokaisen eri paikkaan ja jättää helmien olinpaikoista vihjeeksi vain arvoituksia. Tämä kaikki on tapahtunut jo ennen kirjan alkua.
Kirja alkaa siitä, kun Ublaz saa kuulla, että helmet ovat Redwallin luostarissa. Hän lähettää Rosmo nimisen hillerin laivansa kanssa sekä joukon liskoja hakemaan helmet Redwallista. Siellä Ublazin joukot ottavat panttivangeiksi apotti Durralin ja vesimyyrätyttö Violan. Heidät saataisiin takaisin, jos rosvoille annettaisiin Lutran helmet. Villakko niminen siilineito, kronikoitsija munkki Rollo, oravatyttö Cracklyn ja hiirityttö Piknim alkavat ratkaista arvoituksia löytääkseen helmet. Samaan aikaan soturi hiiri Martin ja aina nälkäinen jänis Rantti lähtevät kaappareiden perään pelastaakseen Violan ja Durralin. Heidän mukaansa liittyy myös ainoana Lutran ryöstöstä hengissä selvinnyt saukkotyttö Grath, joka haluaa kostaa perheensä kuoleman, sekä päästäiset Polku ja Velko.
Kirjassa siis seurataan toisaalta kuinka Villakko ystävineen selvittää aina yhtä arvoitusta kerrallaan ja aina helmen löytyessä löytyy myös uusi arvoitus seuraavan helmen kätköpaikasta. Toisaalta taas seurataan Martinin ja muiden pelastusmatkaa. Kolmas juonilinja seuraa Sampetran tapahtumia, missä muut kaapparit nousevat kapinaan Ublazia vastaan kettu Rasconzan johdolla. Varsinkin tuota viimeistä juonilinjaa oli vähän tylsää lukea vaikka ne tapahtumat oli lopulta tärkeitä loppuratkaisun takia. Arvoitusten ratkaisu jäi taas hiukan irralliseksi muusta kirjasta ja tuntui, että se oli otettu mukaan vain siksi, että Redwall kirjoissa pitää olla arvoitusten ratkaisua. Toisaalta se oli ehkä kirjan mielenkiintoisinta antia, vaikka ratkaisu kulki aina samaa kaavaa: Ensin voivoteltiin sitä kuinka hankala arvoitus onkaan ja sitten joku luostarilaisista tönäisee etsijät oikeaan suuntaan.
Minulla ei ollut kovin suuria odotuksia tämän kirjan suhteen, mutta Jalokivien jäljillä oli vaihteeksi ihan viihdyttävä Redwall kirja. Vaikka kirjan juoni noudatti aiemmista sarjan kirjoista tuttua kaavaa ei se tällä kertaa haitannut. Kirjassa oli myös paljon sympaattisia hahmoja, joista suosikeikseni nousi jänis Rantti ja tämän ystävä pöllö Untuvasiipi, joka toistelee aina äitinsä sanontoja. Redwall sarjan kirjat ovat jokainen aika lailla itsenäinen tarina. Siksi suosittelen tätä kirjaa, jos joku haluaa jonkin Redwall sarjan kirjan lukea. Tämä on ehdottomasti niistä yksi viihdyttävimmistä. Jos kuitenkaan paljot laulamiset ja juhlimiset sekä ruuan kuvailut ei kiinnosta, niin ei kannata vaivautua sarjaa lukemaan.
Arvosana: 3/5
Jacques Brian: Jalokivien jäljillä (The Pearls of Lutra)
Redwallin taru 9
Otava 2003
s.424
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti