Johan Richard Stephens ja Kim Smith (toim.): Mystisiä kissatarinoita

Tämä kirja hyppäsi lukulistalleni ihan puskista. Kauheasti en ole novelleja aiemmin lukenut, joten tämä oli ihan mielenkiintoinen kokeilu.

Kirja sisätää 19 kissa-aiheista novellia. Osa novelleista on kerrottu kissan näkökulmasta (Suuri Mau-jumala, Ison lätäkön viikonloppu), osassa esiintyy kissakummitus (Seedleyn kissakummitus) tai kissa vainoaa muuten vain (Ultharin kissat, Kissan minttu, Muinaiset jumalat). Myös ihmisten muuttuminen kissaksi oli suosittu aihe (Balu, Tonyn viimeinen kiusaus, Mies joka muuttui kissaksi). Mukaan mahtui myös novellit kuningas Arthurista ja Don Quijotesta.

Novellien taso vaihteli aika laajasti. Inhokki novellikseni tässä kokoelmassa nousi Mustan kissan klubi, jossa joukko mustaa kissaa palvovia ihmisiä kertoo tarinoita mustan kissan kohtaamisesta, jotka olivat kyllä aika mielikuvituksellisia. Toinen inhokki oli Keltainen kissa, joka kertoi mereltä löytyneestä tyhjästä laivasta, josta löytyi vain keltainen kissa. Se oli minusta hiukan sekava novelli ja putosin useaan otteeseen kärryiltä mitä oikein tapahtui. Toista ääripäätä taas edusti Lasikissa, joka kertoo naisesta, joka uskoo isänsä lasikissan tappavan lapsia. Se oli mielenkiintoinen novelli, joka jäi pitkäksi aikaa mieleen pyörimään.

Muistan kuinka kohotin hitaasti päätäni - olin varmasti shokissa jo silloin - ja kohtasin takanreunuksella istuvan lasikissan pohjattoman tuijotuksen. Isä oli taidehistorian professori, ja hän oli hyvin ylpeä tuosta veistoksesta. Syyn siihen ymmärsin vasta vuosia myöhemmin. Tiesin vain, että se oli arvokas ja että me emme saaneet koskea siihen. Se oli kaoottinen kissan irvikuva, eikä sitä tehnyt edes mieli koskettaa. Vaikka muoto pohjimmiltaan oli kissan, siinä törrötti pystyssä läpinäkyviä rihmoja ja siruja. Sen naamassa oli jotain kerrassaan hurjaa, epämääräisen ihmismäistä. En ollut koskaan pitänyt siitä paljon, ja Deliaa se oli suorastaan pelottanut. Tuona päivänä, kun kohotin katseeni pikkusiskoni jäännöksistä, kissa näytti tuijottavan minua kauhistuttavan, säteilevän tyytyväisenä.

(Lasikissa, Mystisiä kissatarinoita s. 191-192)

Etukäteen odotin, että kirjan tarinat olisivat enemmän kummitusjuttuja. Kyllähän sieltä pari semmoista löytyikin, mutta mikään novelleista ei ollut mielestäni ertityisen pelottava. Kirjaa pystyi hyvin lukemaan myös juuri ennen nukkumaanmenoa. Alun novellit tuntuivat aluksi vähän tyksiltä, mutta loppua kohti novellien taso parani. Tästä jäi kyllä sellainen olo, että ehkä novelleja voisi lukea vähän enemmänkin.
Arvosana: 3/5

Kirjan novellit:
William Baldwin ja J.R. Stephens: Varokaa kissaa (1553)
Algernon Blackwood: Tyhjä hiha (1911)
Lady Jane Wilde: Kunigas Arthur ja suuri kissa (1200-luku)
Cervantes: Don Quijote ja kissapaholaiset (1605)
August Derleth:  Balu (1949)
Elliott O'Donnell: Seedleyn kissakummitus (1913)
James D. Corrothers: Mustan kissan klubi (1902)
Christopher Fahy: Tonyn viimeinen kiusaus (1992)
 J. Wentworth Day: Mies joka muuttui kissaksi (1900-luvulta)
Stella Whitelaw: Suuri Mau-jumala (1983)
San Francisco Examiner: Kartanossa kummittelee (1891)
Lilian Jackson Braun: Ison lätäkön viikonloppu (1988)
H. P. Lovecraft: Ultharin kissat (1920)
Shanghai North-China Herald: Kissan riivaama (1881)
Robert Bloch: Kissan minttu (1948)
Nancy Etchmendy: Lasikissa (1989)
Wilbur Daniel Steele: Keltainen kissa (1915)
Kim Smith: Muinaiset jumalat (1992)
Saki: Tobermory (1911)

John Richard Stephens ja Kim Smith (toim.): Mystisiä kissatarinoita
Englannin kielinen alkuteos: Mysterious Cat Stories
Book Studio 1995
s. 259

30Koetus tilanne: 11 382 / 30 000