Diana Wynne Jones: Liikkuva linna

Joulun aikaan tuli katsottua elokuva Liikkuva linna melkein kokonaan. Elokuva oli ihan mielenkiintoinen ja se sai kiinnostumaan myös kirjasta, johon elokuva perustuu. Diana Wynne Jonesin kirjoja olen jonkin verran nuorempana lukenut, mutta tämä on jäänyt lukematta.

Sophie on vanhin kolmesta lapsesta ja siksi tuomittu epäonnistumaan kaikessa mihin ryhtyy. Eräänä päivänä hattukauppaan, jossa Sophie on töissä ilmestyy Erämaan noita, joka muuttaa Sophien vanhaksi. Sophie lähtee kotoaan ja muuttaa velho Howlin liikkuvaan linnaan. Velho Howlin sanotaan syövän nuorten tyttöjen sydämiä, mutta vanhana naisena Sophie uskoo olevansa turvassa. Linnassa on myös tulidemoni Calcifer, jolta Howl saa voimansa. Sophie lupaa vapauttaa Claciferin sopimuksesta Howlin kanssa ja vastapalvelukseksi Clacifer purkaa Erämaan noidan lumouksen. Siispä Sophie jää liikkuvaan linnaan selvittämään miten voi auttaa Calciferia.

Liikkuvan linnan alku oli hyvin mielenkiintoinen. Maailma vaikutti kiinnostavalta ja Sophien muutos vanhaksi vaikutti lupaavalta juonen suhteen. Mutta noin puolivälistä lähtien kirja alkoi mielestäni junnata paikallaan. En tiedä miksi, mutta jotenkin kirja ei enää tuntunut niin hyvältä kuin aluksi vaikutti. Kirjan juoni oli melko monimutkainen ja kun luki kirjaa pätkissä aina, kun vain oli aikaa, oli välillä vähän ulalla mitä oikein tapahtui. Kaikista henkilöistäkin oli välillä vaikeaa olla selvillä kuka oikein oli kuka.

Pelkäsin etukäteen, että elokuvan nähtyäni kirjalla ei ole mitään uutta annettavaa minulle. Väärässä olin. Elokuvan ja kirjan juoni eroavat malko paljon toisistaan. Siinä mielessä kirja oli mielenkiintoisempi kuin osasin odottaakaan.

Liikkuva linna oli ihan mielenkiintoinen, mutta myös vähän sekava lukukokemus. Ehkä kirjasta saisi toisella lukukerralla enemmän irti, mutta nyt se ei suosikkieni joukkoon yllä. Se oli kuitenkin ihan kiva lukea ja varmaan tutustun myös sen jatko-osiin.
Arvosana: 3 / 5

Diana Wynne Jones: Liikkuva linna
Englanninkielinen alkuteos: Howl's Moving Castle (1986)
WSOY 2005
323 s.

Liikkuva linna -sarja:
Liikkuva linna
Leijuva linna
Rönsyilevä talo

30Koetus tilanne: 18 367 / 30 000

Pasi Ilmari Jääskeläinen: Harjukaupungin salakäytävät

Joskus lukiossa ollessani luin Pasi Ilmari Jääskeläisen Lumikko ja yhdeksän muuta. Ikävä kyllä minulle ei ole kuitenkaan jäänyt minkäänlaista muistikuvaa kirjasta. En edes muista mitä minä siitä pidin. Joka tapauksessa Oi maamme Suomi haaste sai tarttumaan Jääskeläisen kirjaan Harjukaupungin salakäytävät, joka sijoittuu Jyväskylään.

Olli Suominen on jyväskyläläinen kustantaja ja kirkkovaltuutettu, jolla tuntuu olevan kaikki kunnossa. On vaimo ja poika sekä hyvä työ. Sitten Olli tutustuu Facebookissa uudestaan nuoruuden rakkauteensa menestyskirjailija Kerttu Karaan. Pian sen jälkeen Ollin lapsuuden seikkailut salakäytävissä palaavat kummittelemaan Ollin elämään.

Harjukaupungin salakäytävät lähti liikkeelle hiukan hitaasti ja tylsästi. Alku kului vain Ollin tylsän elämän kuvailemiseen. Vähitellen kuitenkin alkoi paljastua kaikkea outoa mitä tapahtui Ollin lapsuudessa hänen seikkaillessaan Tourulan Viisikon jäsenenä. Mysteeri mysteerin perään ilmestyy kutkuttamaan lukijan mieltä ja ne vähitellen saavat kiinnostumaan kirjan tapahtumista.

Kirjalle on kirjoitettu kaksi eri loppua ja etukäteen lukija ei voi aavistaa kumman lopun sai. Minun kirjastosta lainaamani versio oli Blanc. Toisen versio, Rouge, löytyy netistä ja uteliaana ihmisenä piti minun sekin käydä lukemassa, vaikka totesin, että kirjasta lukemani loppu oli minusta parempi. Kuitenkin tämä kaksi vaihtoehtoista loppua oli hauska idea.

Kun vauhtiin pääsi, niin Harjukaupungin salakäytävät oli ihan mielenkiintoinen kirja, jota luki mielellään. Tarina oli mukavan salaperäinen ja oli vaikea ennustaa mitä seuraavaksi tulee tapahtumaan. Tämä sai kyllä kiinnostumaan Jääskeläisen muustakin tuotannosta. Ehkä pitäisi kokeilla lukea tuo Lumikko ja yhdeksän muuta uudelleen.
Arvosana: 4 / 5

Pasi Ilmari Jääskeläinen: Harjukaupungin salakäytävät
Atena  2010
372 s.

30Koetus tilanne: 18 044 / 30 000

Oi maamme Suomi -haasteeseen valtasin Keski-Suomen.

Terry Pratchett: Posti kulkee

Kiekkomaailma kirjojen lukeminen jatkui taas. Nyt oli vuorossa jo sarjan 29. osa. Kovin suuri odotuksia minulla ei tästä kirjasta ollut, mutta takakannen perusteella se vaikutti ihan luettavalta.

Tahmee von Lipwig on ammattihuijari. Sitten hän jää kiinni ja hänet hirtetään. Hämmästyksekseen Tahmee ei kuolekaan vaan hän kohtaa enkeliksi itseään kutsuvan lordi Vetinarin, joka tekee Tahmeesta uuden postimestarin. Hänen tehtävänsä on saada kirjeiden täyttämä postitoimisto uudelleen toimimaan. Avukseen Tahmee saa iältään vanhan nuoremman postinkantaja Vellin ja nuppineuloja keräilevän Stanleyn. Välkkytorneja ylläpitävä Kahmija Kullattu ei kuitenkaan ilahdu kilpailusta, jota posti aiheuttaa nopeille, mutta epäluotettaville välkkytorneille.

Aivan ensimmäiseksi huomion tässä kirjassa vei se, että se on jaettu lukuihin! Aiemmissa Pratchettin aikuisten kirjoissa lukuja ei ole ollut, vaan kaikki on kirjoitettu yhteen pötköön. En ole oikein pitänyt siitä ja siksi tämä kirja vaikutti jo sen puolesta mukavammalta. Itse kirjan juoni oli ihan mielenkiintoinen ja uusi tuttavuus Tahmee von Lipwig ihan kiinnostava hahmo. Ja huumori tietenkin kukki Pratchettille ominaiseen tapaan. Kirja ei kuitenkaan vienyt aivan täysin mukanaan.

Posti kulkee oli ihan mukava lukukokemus, mutta ei se miksikään suosikiksi noussut. Parasta kirjassa olikin sen huumori, joka sai nauramaan useampaan kertaan. Kiekkomaailma sarjan parhaimmistoon se kyllä nousee. Jos ei vielä ole tutustunut Kiekkomaailma sarjaan, niin tämä voisi olla yksi mahdollisuus aloittaa, sillä kirja on hyvin itsenäinen. Vanhoja tuttuja vilahtelee vain pienissä sivuosissa.
Arvosana: 3/5

Terry Pratchett: Posti kulkee
Englannin kielinen alkuteos: Going Postal (2004)
Karisto 2012
398 s.

30Koetus tilanne: 17 672 / 30 000

Iain M. Banks: Pelaaja

Kulttuuri sarjaan tutustuminen jatkui heti ensimmäisen osan perään. Tämä kirja vaikutti heti takakannen perusteella mielenkiintoisemmalta kuin ensimmäinen osa.

Jernau Morat Gurgeh on mestari pelaaja. Hänet kiristetään matkustamaan kaukaiselle planeetalle, jonka Imperiumia pitää koossa peli nimeltä azad. Ihmisten asema Imperiumissa riippuu menestymisestä pelissä ja pelin voittajasta tulee tietenkin keisari. Gurgeh saa erityisluvan osallistua peliin Kulttuurin edustajana.

Pelaaja oli aivan erilainen kirja kuin ensimmäinen osa Muista Flebasta. Siinä missä edellisessä osassa riitti toimintaa ja tuntui, että koko ajan oltiin jossain heilumassa pyssyjen kanssa, Pelaajassa meno oli paljon rauhallisempaa ja keskityttiin enemmän peliin ja mitä tuntemuksia Gurgehilla oli pelin edetessä. Se teki kirjasta kuitenkin minun mielestäni mielenkiintoisemman.

Pelaajassa pääsi myös paremmin tutustumaan Kulttuuriin, missä esimerkiksi sukupuolen vaihdosta verrataan kampaajalla käyntiin, robotit ovat samanarvoisia ihmisten kanssa ja kunnon lakeja ei tunnu olevan. Myös Imperiumi, jonne Gurgeh meni pelaamaan, vaikutti mielenkiintoiselta paikalta, vaikkakin täysin Kulttuurin vastakohdalta. Esimerkiksi siellä asuvat ihmiset jakaantuivat kolmeen sukupuoleen, joista miestä ja naista vastaavat olivat kolmannen alistamia. Myös Imperiumia koossa pitävä peli vaikutti hyvin kiinnostavalta ja sen pelaamisesta olisin halunnut lukea enemmän.

Pelaaja oli mielestäni parempi kuin edellinen osa Muista Flebasta. Se keskittyi vahvasti pelaamisen kuvaamiseen ja siksi sitä oli helppo lukea, vaikka ei olisi paljon scifiä lukenutkaan, niin kuin minä. Kahden ensimmäisen osan perusteella taidan kyllä jatkaa tämän sarjan lukemista.
Arvosana: 4/5

Iain M. Banks: Pelaaja
Englannin kielinen alkuteos: The Player of Games
Loki-Kirjat 1994
355 s.

Kulttuuri:
Muista Flebasta
Pelaaja
Aseiden käyttö
The State of the Art
Excession
Inversions
Tähystä tuulen puolta
Matter
Pintakuvio
The Hydrogen Sonata

30Koetus tilanne: 17 274 / 30 000

Iain M. Banks: Muista Flebasta

Olen jo pitkään ajatellut tutustua kunnolla scifiin, mutta en ole vain saanut innostuttua siitä. Ihan vasta kuitenkin luin, jostain netistä, että Iain Banksin scifi.kirjat ovat hyviä. Päätin siis kokeilla lukea niitä. Muista Flebasta aloittaa Banksin Kulttuuri sarjan.

Muuttuja Bora Horza Gobuchul on Kulttuurin ja idiriläisten välisessä sodassa idiriläisten puolella. Hän saa tehtäväkseen etsiä paenneen Kulttuurin Mielen, joka piileskelee kuolleessa Scharin maailmassa. Ennen sinne pääsyä, Horza kuitenkin joutuu avaruuskaappareiden alukselle. Horza liittyy näiden kaappareiden joukkoon ja kokee heidän kanssaan monia seikkailuja ennen kuin pääsee todellisen tehtävänsä pariin.

Aluksi kirjan lukeminen oli melko hidasta, kun tälliaseen tyyliin ei ole tottunut. Varsinkin kaikki varppaamiset ja useat muut termit menivät yli ymmärryksen. Myös lyhenteiden käyttö hiukan sekoittu. Vähitellen kirjaan kuitenkin alkoi päästä sisälle ja loppujen lopuksi se oli ihan mukava lukukokemus.

Muista Flebasta lähtee käyntiin melko hitaasti ja se olikin aluksi hiukan tylsä. Vähitellen kuitenkin kiinnostus tapahtumiin nousi vaikka monien tapahtumien kertomiseen meni turhankin monta sivua. Kuitenkin pidin tästä kirjasta yllättävän paljon. Tulen kyllä jatkamaan tämän sarjan parissa ja seuraava osa onkin jo seuraavana lukulistalla.
Arvosana: 3/5

Iain Banks: Muista Flebasta
Englannin kielinen alkuteos: Consider Phlebas (1987)
Loki-Kirjat 1993
479 s.

Kulttuuri:
Muista Flebasta
Pelaaja
Aseiden käyttö
The State of the Art
Excession
Inversions
Tähystä tuulen puolta
Matter
Pintakuvio
The Hydrogen Sonata

30Koetus tilanne: 16 919 / 30 000

Erin Hunter: Aamunkoi

Edellinen Soturikissat kirja jäi todella kutkuttavaan tilanteeseen ja siksi tämä piti saada käsiinsä mahdollisimman pian.

Oravatassu ja muut valitut kissat ovat palanneet kotimetsäänsä huomatakseen, että kaksjalat (ihmiset) ovat jo aloittaneet metsän tuhoamisen. Luulisi siis, että heidän olisi helppo saada muut kissat lähtemään etsimään uutta kotia. Mutta kaikki klaanit eivät halua lähteä. Lisäksi osa kissoista muun muassa Oravatassun sisar Lehtitassu on jäänyt kaksjalkojen vangiksi. Löydetäänkö heidät ajoissa vai pääsevätkö klaanit yhteisymmärrykseen lähtemisestä ennen sitä?

Aluksi Aamunkoi oli ihan mielenkiintoinen, kun valitut kissat palasivat ja alkoivat tajuta missä tilanteessa metsä oli. Myös Lehtitassun tilanteesta oli ihan mielenkiintoista lukea. Nämä tilanteet alkoivat kuitenkin selvitä melko aikaisessa vaiheessa ja sen jälkeen juoni muuttui aika tylsäksi. Jotenkin tuntui, että loppujen lopuksi kaikki järjestyi helpommin kuin olisin odottanut.

Pari edellistä Soturikissa kirjaa on ollut mielestäni virkistäviä poikkeuksia. Varsinkin edellinen oli mielenkiintoinen, kun kirjaa kerrottiin vaihteeksi Jokiklaanin soturin näkökulmasta. Aiemmin äänessä on ollut vain Myrskyklaanin kissat. Nyt palattiin takaisin entiseen, kun näkökulmina toimi Tulitähden tyttäret Oravatassu ja Lehtitassu. Se on minusta hiukan tylsä ratkaisu. Olisi ollut mielenkiintoista saada näkökulma esimerkiksi Varjoklaanista ja Jokiklaanista, jotka olivat eniten yhteistä lähtöä vastaan.

Aamunkoi ei yltänyt aivan aiempien osien tasolle. Mielenkiintoisen alun jälkeen kaikki vähän lässähti. Kirjan loppukaan ei kovin suuria tunteita herättänyt. Saapa  nähdä onko seuraava osa parempi?
Arvosana: 2½ / 5

Erin Hunter: Aamunkoi
Englannin kielinen alkuteos: Dawn (2003)
Art House 2013
320 s.

Soturikissat:
Villiin luontoon
Tuli ja jää
Salaisuuksien metsä
Myrsky nousee
Vaarallinen polku
Pimeyden hetki

Soturikissat erikoisseikkailu:
Tulitähden tehtävä
Taivasklaanin kohtalo (tulossa marraskuussa)

Uusi Profetia:
Keskiyö
Kuunnousu
Aamunkoi
Tähtiyö (tulossa lokakuussa)
Twilight
Sunset

30Koetus tilanne: 16 440 / 30 000

Terry Pratchett: Tähtihattu

Vaikka pidin edellisestä Tiffany Särkkysestä kertovasta kirjasta, tämän aloittaminen kesti. En varmaan vain uskonut, että tämä voisi olla yhtä hyvä ja siksi valitsin mielenkiintoisempia kirjoja ensin luettavaksi. Nyt oli kuitenkin tämäkin tarttunut mukaan kirjastosta.

Tiffany pääse opiskelemaan noidaksi neiti Tasasen luokse, jolla on kaksi ruumista. Kaikki ei kuitenkaan mene suunnitelmien mukaan sillä Tiffany herättää oudon kekomuksen huomion, joka ottaa valtaansa sellaisia ihmisiä (ja eläimiä ), joilla on jonkinlaista voimaa. Nac Mac Feeglet saavat selville kekomuksen aikeet ja lähtevät pelastamaan Tiffanya. Mutta ehtivätkö he ajoissa?

Tämä toinen Tiffany Särkkysestä kertova kirja oli mielestäni vielä parempi kuin edellinen Edellisessä kirjassa tuntui, että Tiffany oli liiankin nokkela ja oikein mistään ei ole vastusta hänelle. Nyt Tiffanyn imagoon tulee pieni särö, kun kaikki noita temput eivät sujukaan häneltä aivan yhtä helposti kuin muilta noita oppilailta. Uusia henkilöitä riitti, joista mielenkiintoisimpia oli noita oppilas Petulia, joka on kaikessa samaa mieltä muiden kanssa ja aloittaa jokaisen lauseensa sanalla "tuota". Sen sijaan noita oppilaiden johtaja Annagramma oli vähän tylsä toisten pomottaja.Vanhoista tutuista Nac Mac Feeglejen ja Muori Säävirkun mukana olo piristi kirjaa kummasti.

Muukalainen näet puhui itsekseen. Se tarkoitti sitä, että osat hänestä puhuivat toisille osille. Koko ajan.

"Hoo täällä alahalla on aika tymäkkä lemu, sen saatte uskoa! Musta tuntuu, että olis mun huki nousta päähän!"

"Hah, mukavat paikat teillä pojilla on mahassa, me jalaat sitä saadaan tehdä kaikki oikiat työt!"

Siihen totesi oikea käsi: "Vai jalaat? Te ette kennaa mitä 'oikia työ' edes on! Kokeilisit miltä tuntuu olla hanskaan tungettuna! Hoo, tää touhu on ihan hiiripillistä! Meikäpoika meinaa nyt oikoa koipiaan!"

Matkustajat seurasivat kauhistuneen hiljaisuuden vallassa, kuinka toinen miehen hansikkaan verhoamista käsistä putosi paikaltaan ja lähti vaeltelemaan pitkin istuinta. 

"Hoo joo, eipä ole elo ihanaista täällä pöksyissäkään. Mä taidankin laskea tänne vähän raitista ilmaa heti paikalla!"

"Pöljä-Wullie, uskallapas tehdä -"

(Tähtihattu s. 145)

Itse kirjan juoni oli tavallista Kiekkomaailma kirjaa mielenkiintoisempi. Se vei ihan täysin mukanaan, eikä kirja nojannut pelkästään sen huumoriin, vaikka kyllä se sai nauramaan useampaan kertaan. Silti kirjassa oli myös vakavampia puolia. Tähtihattu oli kyllä yllättävän monipuolinen kirja.
Arvosana: 4/5

Terry Pratchett: Tähtihattu
Englanninkielinen alkuteos: A Hat Full of Sky (2003)
Karisto 2004
408 s.

Tiffany -sarja (kuuluu yläsarjaan Kiekkomaailma):
Vapaat pikkumiehet
Tähtihattu
Talventakoja
Keskiyö ylläni

30Koetus tilanne: 15 899 / 30 000