Ally Condie: Perillä

Tämän trilogian ensimmäinen osa Tarkoitettu ei oikein ollut minun mieleeni. Kokeilin kuitenkin lukea myös toisen osan Rajalla ja mielestäni se oli hiukan parempi. Siksi myös trilogian päätösosa täytyi lukea.

Cassia ja Ky ovat liittyneet Kansannousuun. Cassia on lähetetty soluttautumaan Yhteiskuntaan ja Kyta koulutetaan lentäjäksi. Xander taas toimii Kansannousun hyväksi viranomaisena. Sitten rutto alkaa riehua Yhteiskunnan sisällä. Silloin Kansannousu Luotsi eturintamassa astuu esiin ja kertoo heillä olevan lääke ruttoa vastaan. He kuvittelevat sen olevan täydellinen vallankaappaus, jossa kukaan ei menetä henkeään. Mutta sitten rutto muuntuu niin ettei Kansannousun lääkkeet enää tehoa. Onnistuuko Kansannousu siitä huolimatta pitämään vallan itsellään? Entä ovatko Cassia, Ky ja Xander turvassa rutolta?

Tämä trilogia tuntui paranevan loppua kohti. Alkuosa tästäkin kirjasta oli vähän tylsä, mutta puolen välin paikkeilla päästiin vauhtiin. Lopussa huomasin jo käänteleväni sivuja yhä kiihtyvällä tahdilla halutessani tietää mitä seuraavaksi tapahtuu. Tämän trilogian rakkaustarina ei missään vaiheessa ollut kovin tunteita herättävä ja sen takia tätä trilogiaa ei kannata lukea. Mutta varsinkin tässä osassa, kun Kansannousu tulee esiin ja suorittaa vallankumouksen, päästään kunnolla pohtimaan Yhteiskuntaa ja sitä onko Kansannousu sittenkään hyvä vaihtoehto sille. Tämä oli mielestäni kirjan mielenkiintoisinta antia. Kiinnostavaa oli myös seurata varsinkin Xanderin ponnistelua ruttoa vastaan. Muutenkin pidin tässä osassa Xanderista enemmän kuin aiemmin. Ehkä siksi, että nyt Xander pääsi enemmän esille.  Myös tämä lisäsi mielenkiintoa kirjaa kohtaan, kun piti jännittää saako Xander onnellisen lopun. Cassiaa en vieläkään oppinut ymmärtämään ja Kykin jäi hiukan etäiseksi hahmoksi. Ehkä se vaikutti siihen ettei trilogian kolmiodraama oikein iskenyt. 

Kirjan loppu oli hieno. Se solmi mukavasti yhteen juonikudelman kaikki langat, mutta jätti tulevaisuuden avoimeksi. Muutenkin tykkäsin tästä kirjasta yllättävän paljon, siihen nähden etten aiemmista osista kovin paljon välittänyt. Perillä oli oikein hyvä lopetus tälle trilogialle.
Arvosana: 4 / 5

Ally Condie: Perillä
Englannin kielinen alkuteos: Reached (2012)
Tammi 2013
449 s.

Tarkoitettu trilogia: 
Tarkoitettu
Rajalla
Perillä

30Koetus tilanne: 27 586 / 30 000

Cassandra Clare: Kadotettujen sielujen kaupunki

Viimeinkin sain tämän Varjojen kaupungit sarjan viidennen osan käsiini. Olen sarjan aiemmista osista pitänyt aika paljon, vaikka se ei aivan suosikikseni ylläkään. Siksi odotukset tämän kirjan suhteen oli aika kovat.

Kirja jatkuu siitä mihin edellinen osa Langenneiden enkelten kaupunki jäi. Jace ja kuolleeksi luultu Sebastian ovat kadonneet. Klaavi on etsinyt heitä jo pari viikkoa, mutta vähitellen muut asiat alkavat mennä tärkeysjärjestyksessä ohi. Clary, Isabelle, Alec ja Simon eivät ole kuitenkaan valmiita vielä luovuttamaan. Löydetäänkö Jacea ja jos löydetään onko hän enää oma itsensä?

 Kadotettujen sielujen kaupungin lähtökohta on mielenkiintoinen. Pian kuitenkin alkaa tuntua, että kirja junnaa vähän paikallaan. Pidän siitä, että tässä sarjassa ei seurata vain yhtä paria, vaan heitä ja samalla näkökulmia on useita. Erityisesti tässä osassa ilahdutti Jordanin ja Maian suhteen seuraaminen. Kirjan henkilöistä suurin osa on myös sellaisia, joista pidän ja joiden elämää on ihan mukava seurata. Oli myös ilahduttavaa huomata, ettei kirjan pahista, Sebastiania, kuvata aivan täysin pahana ja hetkittäin jopa pidin hänestä, vaikka yleensä on pahiksista välitä.

Vaikka tätä kirjaa enimmäkseen oli ihan mukava lukea, se ei kuitenkaan aivan täysi napakymppi ollut. Tuntui, että jotakin jäi puuttumaan. Oli ihan mielenkiintoista seurata saadaanko Jace takaisin, mutta loppuratkaisu oli aika helppo arvata etukäteen. Kaikesta huolimatta oli tämä ihan koukuttava kirja ja seuraavaa osaa odottaa jo.
Arvosana: 4 / 5

Cassandra Clare: Kadotettujen sielujen kaupunki
Englanninkielinen alkuteos:City of Lost Souls (2012)
Otava 2013
488 s.

Varjojen kaupungit:
Luukaupunki
Tuhkakaupunki
Lasikaupunki
Langenneiden enkelten kaupunki
Kadotettujen sielujen kaupunki
City of Heavenly Fire (ilmestyy englanniksi 27.4.2014)

30Koetus tilanne: 27 137 / 30 000

David Nicholls: Sinä päivänä

Sinä päivänä on ollut jo pitkään lukulistallani. En kuitenkaan ole uskaltanut aiemmin tarttua siihen, koska pelkäsin ettei se kuitenkaan ole minun juttuni. Kirjasta tehtyä elokuvaa en ole nähnyt, enkä kirjailijan käsikirjoittamaa sarjaa Rimakauhua ja rakkautta, joten en oikein tiennyt mitä tältä kirjalta odottaa. Sen idea vaikutti kuitenkin niin mielenkiintoiselta, että lopulta se päätyi lukupinooni.

Kirja kertoo Dexteristä ja Emmasta, jotka tutustuvat 15. heinäkuuta 1988 valmistujaisjuhlissaan ja viettävät sen jälkeisen yön yhdessä. Siitä alkaa pitkä ystävyys, jota kirjassa seurataan joka vuosi 15. heinäkuuta melkein kahdenkymmenen vuoden ajan. Niihin vuosiin mahtuu mm. yhteisiä matkoja, mustasukkaisuutta ja välirikkoja.

Kirjan rakenne, joka sai minut alunperin kiinnostumaan kirjasta toimi hyvin. Ilman sitä kirja ei ehkä olisi ollut niin hyvä. Kirjan juoni  ei kovin omaperäinen ollut, mutta pidin siitä silti. Oli mielenkiintoista seurata Emman ja Dexterin kasvamista aikuisuuteen ja kuinka heidän suhteensa kehittyy siinä matkalla. Itse henkilöistä en kuitenkaan pitänyt. Varsinkin Dexter oli kamalan ärsyttävä hahmo alussa. Tuntui, että kaikki kävi hänelle liian helposti. Valmistumisen jälkeen Dexter lähtee matkustelemaan ja kyllästyttyään siihen hän pääsee noin vain televisioon. Dexter tuntui myös liian itsekeskeiseltä. Emma oli hiukan helpommin samaistuttava hahmo, mutta ei hänkään minun suosikikseni noussut.

Nautin enimmäkseen tästä kirjasta. Mutta sitten pääsin viimeisen sataan sivuun. Kirjan loppu ei ollut sellainen mistä pidän. Ja vielä pahemmaksi sen teki, että minusta kirjan loppua pitkitettiin liikaa. Kirjan viimeisen viidennen osan olisi voinut jättää ihan hyvin pois, niin loppu olisi toiminut paremmin. Tuo viimeinen osa ei vain tuonut kirjaan enää mitään uutta. Ilman tuota viidettä osaa olisin ehkä antanut arvosanaksi 4, mutta nyt se tippuu.
Arvosana: 3 / 5

David Nicholls: Sinä päivänä
Englannin kielinen alkuteos: One Day (2009)
Otava 2011
s. 505

30Koetus tilanne: 26 649 / 30 000

Diana Wynne Jones: Rnsyilevä talo

Seuraavaksi lukuvuoroon pääsi Liikkuva linna sarjan viimeinen osa. Samalla myös keskeneräisten sarjojen joukko vähenee jälleen yhdellä.

Charmain Baker rakastaa lukemista. Mutta sitten hänen Sempronia-tätinsä pakottaa Charmainin ylisuojelevan äidin päästämään Charmainin vahtimaan isosetänsä Williamin, kuuluisan velhon taloa, siksi aikaa kun tämä menee toipumaan salaperäisestä sairaudesta keijujen luokse. Charmain ottaa mahdollisuuden itsenäistyä innolla vastaan, mutta se ei ole helppoa, varsinkin kun häntä ei ole opetettu tekemään mitään kotitöitä. Jo tiskaaminen ja ruoan laitto vaikuttavat ylivoimaisilta tehtäviltä. Onneksi paikalle saapuu velho Williamille oppipojaksi Peter, jonka loitsut tuntuvat aina menevän pieleen. Charmain hankkiutuu myös töihin kuninkaan kirjastoon ja pääsee pian selvittämään minne kuninkaan verorahat katoavat. Samaa tulevat tutkimaan myös Sophie Pendragon suloisen Tuikku pojan kanssa.

Hiukan erilaisen Leijuvan linnan jälkeen Rönsyilevä talo oli hyvin samantyylinen kuin Liikkuva linna. On outo velhon talo, jota nuori tyttö pääsee tutkimaan. Charmain oli samaistuttava hahmo lukuintoineen, eivätkä muutkaan hahmot ärsyttäneet liikaa. Juonikin oli ihan mielenkiintoinen. Se ei kuitenkaan herättänyt kovin suuria tunteita. Eikä se missään vaiheessa pakottanut lukemaan vielä yhtä lukua. Tästä kirjasta, samoin kuin koko sarjasta, jäi sellainen olo, että oli se ihan kiva lukea, mutta ei se mikään suuri elämys ollut.
Arvosana: 3½ / 5

Diana Wynne Jones: Rönsyilevä talo
Englannin kielinen alkuteos:House of Many Ways (2008)
WSOY 2008
270 s.

Liikkuva linna -sarja:
Liikkuva linna
Leijuva linna
Rönsyilevä talo

30Koetus tilanne: 26 144 / 30 000

William Nicholson: Tulilaulu

Ylivaltiaan orjat kirjan jälkeen oli pakko aloittaa Tuuli tulessa trilogian viimeinen osa nopeasti. Samalla myös sain yhden sarjan ainakin 14 keskeneräisestä luettua loppuun.

Tulilaulu jatkaa siitä mihin Ylivaltiaan orjissa jäätiin. Profeetta Ira Hath on johdattamassa Manthien kansaa kohti uutta kotimaata. Mutta profetoiminen kuluttaa hänen voimiaan ja hän tietää, että ei itse tule koskaan pääsemään perille. Matkalla Manthien kansa kohtaa monia ongelmia. Esimerkiksi hyttysiä joiden pisto saa käyttäytymään vasten luontoaan tai laakson, josta kukaan ei tahdo koskaan lähteä pois. Suurin ongelma on kuitenkin lähestyvä talvi ja ruuan puute. Selviääkö kukaan Manthien kansasta perille?

Minä en oikein pidä kirjoista, jotka ovat kovin surullisia. Siksi tämäkään kirja ei suosikkeihini lukeudu, koska sen tunnelma on koko ajan niin surullinen.  Koko ajan jaksetaan muistuttaa, että Ira Hath tulee kuolemaan ennen uuteen kotimaahan pääsyä. Eikä siinä kaikki vaan toinen kaksosista, Bowman Hath, tietää, että hänkin joutuu pian jättämään perheensä ja kansansa lopullisesti. Siispä tämä kirja oli aivan liian surullinen minun makuuni. 

Toki joukkoon mahtui muutama hyvin nautittava hetki, kuten kohtaaminen morsiamia ryöstelevän heimon kanssa tai Hathien perheen nuorimman Pinton kehityksen seuraaminen. Se ei kuitenkaan muuta sitä tosiasiaa, että kirjan tunnelma karkotti minut usein pois sen parista. Siksi edellisen osan jälkeen tämä oli vähän pettymys.
Arvosana: 3 ½ / 5

William Nicholson: Tulilaulu
Englannin kielinen alkuteos: Firesong (2001)
Tammi 2004
362 s.

Tuuli tulessa trilogia:
Tuulen laulu
Ylivaltiaan orjat
Tulilaulu

30Koetus tilanne: 25 874 / 30 000

Andrzej Sapkowski: Kohtalon miekka

Kesken eräisten sarjojen lukeminen loppuun jatkui. Tällä kertaa vuorossa oli Noituri sarjan toinen osa, jonka ensimmäisestä osasta, Viimeisestä toivomuksesta, pidin, vaikka sen novelli-rakenne ei oikein miellyttänyt.

Kohtalon miekka koostuu jälleen novelleista, jotka kukin ovat oma tarinansa. Novelleissa metsästetään mm kultaista lohikäärmettä ja toisten identiteettejä varastavaa miimikkoa. Lisäksi Geralt saa tehtäväkseen selvittää mikä tappaa kauemmas merelle lähteneitä helmenkalastajia. Kirjassa matkataan myös Brokiloniin, dryadien maahan, minne ihmiset eivät saa mennä. Mukana seikkailee välillä bardi Valvatti jahtaamassa uusia laulujen aiheita ja velhotar Yennefer, jolle on aina paikka Geraltin sydämessä. Mutta saa Yennefer kirjan aikana kilpailijankin.

Edellisen osan aikana en oikein lämmennyt novelli-rakenteelle, mutta tätä lukiessa se ei enää häirinnyt. En tiedä vaikuttiko siihen se, että Viimeisen toivomuksen ahmin muutamassa päivässä, kun taas tätä luin vähitellen novelli kerrallaan. Toisaalta Kohtalon miekassa novellit olivat lähemmin sidottu toisiinsa ja tarina tuntui etenevän myös novellien välillä jonkin verran.

Edelleen pidän tässä sarjassa erityisesti siitä, kuinka siinä käytetään tuttuja satuja hiukan eri muodossa. Tässä kirjassa selitettiin myös, että satujen meidän tuntema muoto on syntynyt siitä kuinka bardit ja muut runoilijat ovat hiukan romantisoineet juttuja siitä mitä oikeasti sattui. Esimerkkinä voisi olla se satu, missä 12 veljestä muuttuu joutseniksi ja heidän siskonsa täytyy tehdä heille nokkosesta paidat purkaakseen lumouksen. Tämän kirjan mukaan veljeksiä oli vain yksi ja hänkin muuttui merimetsoksi eikä joutseneksi.

Kohtalon miekka oli mielestäni parempi kuin Viimeinen toivomus. Se on hiukan synkempi, mutta siinä on useita hauskoja hetkiä. Geraltin tuntemuksiinkin pääsi tässä osassa ehkä vielä paremmin sisälle. Ennen kahta viimeistä novellia kirjan arvosana keikkui 4 tienoilla, mutta novellit Kohtalon miekka ja varsinkin Jotain enemmän olivat niin mahtavia, että ne nostavat arvosanaa. Vaikuttaa siltä, että Noituri-sarja on kovaa vauhtia kohoamassa suosikkieni joukkoon.
Arvosana: 5 / 5

Andrzej Sapkowski: Kohtalon miekka
Puolan kielinen alkuteis: Miecz Przeznaczenia (1993)
WSOY  2011
404 s.

The Witcher -Noituri:
Viimeinen toivomus
Kohtalon miekka
Haltiain verta
Halveksunnan aika

30Koetus tilanne: 25 512 / 30 000

William Nicholson: Ylivaltiaan orjat

Tämän Tuuli tulessa sarjan olen lukenut kerran aikaisemmin monta vuotta sitten ja silloin pidin siitä valtavasti. Siksi päätin kesällä kokeilla lukea sen uudestaan. Vaikka sarjan ensimmäinen osa ei vakuuttanut enää, niin päätin silti kokeilla vielä tätä toista osaa.

On kulunut neljä vuotta edellisen kirja tapahtumista. Kun kaksoset Kestrel ja Bowman ovat 15-vuotiaita, Aramanthiaan hyökätään ja melkein koko Aramanthian kansa viedään orjuuteen Valtiasmaahan. Vain Krestel pääsee pakoon. Niinpä hän lähtee seuraamaan perhettään vannoen kostoa. Matkalla hän törmää Gangin valtakunnan karavaaniin, joka on matkalla naittamaan maan prinsessa Johdillaa Valtiasmaan Ylivaltiaan pojalle.

Tämän sarjan uusinta luvussa ensimmäisen osan jälkeen oli hiukan pettynyt olo. Se ei ollut yhtä hyvä kuin muistin. Mutta tätä lukiessa palautui mieleen miksi silloin aikoinaan pidin tästä sarjasta niin paljon. Oli kiinnostavaa lukea kaksosten, Kestrelin ja Bowmanin, suhteesta ja kuinka he kaipasivat toisiaan joutuessaan eroon toisistaan. Mutta kaikista mielenkiintoisin hahmo oli kuitenkin prinsessa Johdila eli Sisi, joka kehittyy kirjan aikana valtavasti. Alussa hän on vain turhamainen ja yksinkertainen tyttö, joka kirjan kuluessa nousee yhdeksi sen sankareista. 

Tämä kirja yllätti minut synkkyydellään. Tunnelma oli tässä osassa aivan erilainen kuin edellisessä. Ihmisiä tapettiin paljon esimerkiksi polttamalla heidät elävältä. Lisäksi edellisessä osassa hiukan yksinkertaisena, mutta hyväntahtoisena hahmona esitetty Mumpo innostuu manaxasta, julkisesta taistelusta, missä saatetaan taistella jopa kuolemaan asti. Onneksi vastapainona näille julmuuksille oli myös hiukan huumoria. 

Tämä oli kirja, jota ei malttanut laskea käsistään, kun koko ajan halusi tietää mitä seuraavaksi tapahtuu. Sitä ei muuttanut edes se, että välillä oli vähän tylsempiäkin kohtia. 
Arvosana: 4½ / 5

William Nicholson: Ylivaltiaan orjat
Englanninkielinen alkuteos: Slaves of the Mastery (2001)
Tammi 2003
382 s.

Tuuli tulessa trilogia:
Tuulen laulu
Ylivaltiaan orjat
Tulilaulu

30Koetus tilanne: 25 108 / 30 000