Tulilaulu jatkaa siitä mihin Ylivaltiaan orjissa jäätiin. Profeetta Ira Hath on johdattamassa Manthien kansaa kohti uutta kotimaata. Mutta profetoiminen kuluttaa hänen voimiaan ja hän tietää, että ei itse tule koskaan pääsemään perille. Matkalla Manthien kansa kohtaa monia ongelmia. Esimerkiksi hyttysiä joiden pisto saa käyttäytymään vasten luontoaan tai laakson, josta kukaan ei tahdo koskaan lähteä pois. Suurin ongelma on kuitenkin lähestyvä talvi ja ruuan puute. Selviääkö kukaan Manthien kansasta perille?
Minä en oikein pidä kirjoista, jotka ovat kovin surullisia. Siksi tämäkään kirja ei suosikkeihini lukeudu, koska sen tunnelma on koko ajan niin surullinen. Koko ajan jaksetaan muistuttaa, että Ira Hath tulee kuolemaan ennen uuteen kotimaahan pääsyä. Eikä siinä kaikki vaan toinen kaksosista, Bowman Hath, tietää, että hänkin joutuu pian jättämään perheensä ja kansansa lopullisesti. Siispä tämä kirja oli aivan liian surullinen minun makuuni.
Toki joukkoon mahtui muutama hyvin nautittava hetki, kuten kohtaaminen morsiamia ryöstelevän heimon kanssa tai Hathien perheen nuorimman Pinton kehityksen seuraaminen. Se ei kuitenkaan muuta sitä tosiasiaa, että kirjan tunnelma karkotti minut usein pois sen parista. Siksi edellisen osan jälkeen tämä oli vähän pettymys.
Arvosana: 3 ½ / 5
William Nicholson: Tulilaulu
Englannin kielinen alkuteos: Firesong (2001)
Tammi 2004
362 s.
Tuuli tulessa trilogia:
Tuulen laulu
Ylivaltiaan orjat
Tulilaulu
30Koetus tilanne: 25 874 / 30 000
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti