Siitä onkin pitkä aika, kun viimeksi olen lukenut Kaari Utrion kirjoja. Yhteen aikaan luin niitä paljonkin. Nyt oli aika kokeilla vieläkö Utrion kirjat kiinnostavat minua.
Sofia Malm toimii kotiopettajattarena Pietarissa ja paroni Christian Hackfelt seikkailee ympäri maailmaa setänsä majuri Hackfeltin kanssa. Pietarissa Sofia ja Christian tapaavat ensimmäisen kerran, mutta paroni tuskin huomaa eri säätyyn kuuluvaa Sofiaa. Sitten majuri Hackfelt haluaa kokea Lapin kaamoksen ja yöttömän yön. Christian lähtee setänsä mukaan. Myös Sofia palaa kotiinsa Lappiin äitinsä kuolinvuoteen äärelle. Jälleen Sofian ja Christianin tiet risteävät. Christian on kuitenkin haluttu mies. Häntä tavoittelee miehekseen paitsi Sofian serkku Charlotta, myös kaunis maakreivitär Isabella von Tallinger. Mitä mahdollisuuksia eri säätyyn kuuluvalla, ei kovin kauniilla Sofialla on?
Oppineen neidin juoni oli ihan mielenkiintoinen, vaikka siinäkin tapahtui se tuttu kuvio, missä pääpari rakastaa toisiaan, mutta eivät usko toisen rakastavan itseään. Ja kaikki muut tietenkin huomaavat kuinka rakastuneita he ovat toisiinsa. Tämä juonikuvio aina vähän ärsyttää minua, vaikka ilman sitä tämäkin kirja olisi loppunut aika lyhyeen. Mielenkiintoista oli kuitenkin seurata lukuisten sivuhenkilöiden edesottamuksia, vaikka loppu kaikkien osalta oli aika ennalta-arvattava. Pääparin osalta se oli kuitenkin liian töksähtävä. Olisi kaivattu hiukan enemmän kehittelyä, että loppu olisi ollut luonteva. Nyt tuntui, että vaadittu sivumäärä oli saatu täyteen ja kirja piti vain lopettaa mahdollisimman nopeasti.
En pitänyt yhdestäkään kirjan henkilöstä. Sofia kuvattiin liian täydellisenä. Hän oli koko ajan aivan liian järkevä ja osasi pärjätä niin täydellisesti sekä Pietarin palatseissa kuin Lapin erämaassa. Christian taas oli varsinkin alussa liian ylimielinen. Hän kyllä muuttui kirjan edetessä miellyttävämpään suuntaan. Kaikista ärsyttävin henkilö oli ruustinna Anna Pihlman, joka haluaa pitää kaikki langat käsissään ja manipuloi ihmisiä tottelemaan itseään.
Joka tapauksessa Oppinut neiti oli ihan viihdyttävä kirja, jos romantiikasta ja 1800-luvun ajankuvauksesta tykkää. Ja minä tykkään. Täytyy varmaan kokeilla jotain muutakin Utrion kirjaa.
Arvosana: 3 / 5
Kaari Utrio: Oppinut neiti
Amanita 2011
431 s.
30Koetus tilanne: 29 927 / 30 000
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti