Minusta Palajstettu rakastaja oli vähän tasapaksu kirja. Alku lähti ihan lupaavasti liikkeelle Butchin kiinni jäämisen myötä, mutta sitten tuntui, että oikein mitään ei kunnolla tapahtunut. Välillä Butchilla ja Marissalla meni ihan hyvin, mutta sitten tuli jokin asia, joka sai jomman kumman jättämään toisen.
Heidän kahden parisuhde olisi vain tuhoava, etenkin naaraan kannalta: Marissa oli suunniltaan ja syytti itseään kaikenlaisesta paskasta, johon ei ollut syypää, kärsi... Ja kaikkivain Butchin takia. Pahus soikoon, Marissa ansaitsi niin paljon parempaa. Hän ansaitsi... voihan paska, hän ansaitsi Rehvengen, sen puhdasverisen aristokraatin. Rehv pystyisi huolehtimaan Marissasta, antamaan naaraalle kaiken mitä tämä tarvitsee, viemään tätä ulos sosiaalisiin rientoihin, olemaan tämän kumppani vuosisatojen ajan.Olisin odottanut, että Butchiin laitettu Omegan palanen olisi aiheuttanut suurempia ongelmia kuin se nyt aiheutti. Jotenkin minusta tuntuu, että Butch pääsi vähän liiankin helposti lessereiden kynsistä.
Butchin asema Veljeskunnassa meni juuri siihen suuntaan kuin ajattelinkin heti ensimmäisen kirjan perusteella. Butch ei ole missään vaiheessa noussut suosikikseni tässä sarjassa, mutta minusta tässä kirjassa kiinnostavinta oli Butchin menneisyys ja olisin toivonut, että Butchin ja tämän ihmisperheen suhdetta olisi käsitelty vieläkin enemmän. Marissa oli ihan mielenkiintoinen hahmo ja oli mukava seurata hänen kehittymistään kirjan edetessä.
Paljastettu rakastaja ei todellakaan ole sarjan parhaita kirjoja, mutta Veljeskunnan ja lessereiden välinen sota etenee vähän, kun paljastuu, mitä lessereiden ennustus tarkoittaa. Toivottavasti sarjan seuraava osa Sitomaton rakastaja olisi taas mielenkiintoisempi.
J. R. Ward: Paljastettu rakastaja
Mustan tikarin veljeskunta 4
Basam Books 2011
s. 527
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti