Terry Pratchett: Maanalainen elefantti

Eikös jossakin IngenTingvuonon seuduilla tehty hieman tähän tapaan? Hän oli kuullut tarinoita. Siellä istuttiin höyrykylvyissä ja sen jälkeen juoksenneltiin alasti hangessa ja hakattiin toisiaan koivuhaloilla. Tai jotakin sellaista. Niin hullua temppua ei ollutkaan, ettei joku ulkomaalainen keksisi tehdä sitä jossakin päin maailmaa.
(Maanalainen elefantti s. 261-262)

Überwaldissa asuu enimmäkseen kääpiöitä, vampyyreja, ihmissusia ja peikkoja. Kääpiöt valitsevat itselleen uuden kuninkaan, mutta kaikki eivät ole tyytyväisiä valintaan, joka on monien mielestä liian uudenaikainen. Ankh-Morporkin kaupunginvartioston komentaja Sam Vimes valitaan edustamaan kaupunkiaan tulevissa kruunajaisissa. Pian katoaa kruunajaisissa tarvittavan pyhän kiviskonssin jäljennös ja alkuperäisenkin huomataan puuttuvan. Totta kai Vimesin on alettava ratkaisemaan arvoitusta. Samaan aikaan Ankh-Morporkissa Porkkana lähtee kadonneen ihmissusi tyttöystävänsä Anguan perään, jolloin kernaali Colonna jää vastuuseen Vartiostosta tuhoisin seurauksin.

Maanalainen elefantti on siis jälleen yksi kirja Kaupungin vartioston edesottamuksista. Vimes ei ole koskaan kuulunut suosikki henkilöihini ja tässä kirjassa kerrotaan eniten juuri hänestä. Siksi kirja ei innostanut kovin paljon. Anguasta ja Porkkanasta olisi toisaalta lukenut enemmänkin samoin kuin mitä tapahtuu samaan aikaan Ankh-Morporkissa. Nämä sivujuonet jäivät vähälle käsittelylle, kun Vimes pääsee kunnolla vauhtiin rikoksen selvittelyssä. Siitä huolimatta kirjasta löytyi paljon hauskoja kohtia. Ilahduin varsinkin siitä, että Carpe Jugulum kirjassa esitelty henkilöhahmo Igor oli mukana tässäkin kirjassa.

Maanalainen elefantti ei ole parhaita Pratchettin kirjoja, mutta kyllä sitä luki paremman puutteessa. Ja sai se muutaman kerran nauramaan ääneen. Kuitenkin kirja oli liian dekkarimainen minun makuuni.
Arvosana: 3/5


Terry Pratchett: Maanalainen elefantti (The Fifth Elephant)
Kiekkomaailma # 24
Karisto 2009
s. 376