Annukka Salama: Käärmeenlumooja

Kuvan lähde: www.wsoy.fi

Unna on yksinäinen tyttö, joka on ketterä kuin orava. Kun hän kokeilee ensimmäisen kerran skeittausta hän oppii heti tekemään tempun, jota kukaan ei ole koskaan onnistunut tekemään. Skeittirampilta Unnan löytää Rufus, joka tunnistaa heti, että Unna on faunoidi, ihminen joka saa osan voimistaan eläimiltä. Rufuksen tutustuttaa Unnan toisiin faunoideihin ja heidän maailmaansa. Rufukselta Unna saa myös kuulla faunoidielämän vaaroista, kuten metsästäjistä, jotka haluavat faunoidien voimat itselleen.

Kun tämä kirja ilmestyi, en innostunut siitä. Takakansi tekstin perusteella kirjassa ei ollut mitään kiinnostavaa, joten päätin, että tuo kirja jää lukematta. Sitten tätä alettiin kehua blogeissa ja kun se voitti vielä Blogistanian kuopuksen, niin minun mieleni oli muuttunut ja oli pakko selvittää onko se tosiaan niin hyvä. Onneksi luin, sillä tämä oli todella hyvä kirja. En kyllä tiedä miksi. Kirjassa ei loppua lukuunottamatta tapahtunut kovin suuria. Siitä huolimatta kirjaa oli nautinnollista lukea. Kirjan henkilöt olivat hyvin mielenkiintoisia. Ja usein huomasin tätä lukiessa ajan tajun katoavan ihan täysin ja sitä tapahtuu nykyään todella harvan kirjan kohdalla.

Käärmeenlumooja oli lumoava kirja. Tämä ensimmäinen osa tuntui vasta esittelevän kirjan henkilöitä ja faunoidien maailmaa, vaikka se ei kyllä haitannut ollenkaan. Toivottavasti seuraavassa osassa olisi jo enemmän tapahtumia ja metsästäjät nousisivat suurempaan osaan. Myös Unnan alkuperästä olisi mielenkiintoista tietää lisää. Eli seuraavaa osaa odotellessa.
Arvosana: 5/5

Annukka Salama: Käärmeenlumooja
Faunoidit # 1
WSOY 2012
s. 330

Oi maamme Suomi -haasteeseen valtasin tällä Pirkanmaan, kun kirjailija on kotoisin Tampereelta (itse kirjan tapahtumapaikkaa ei kerrottu)

30Koetus tilannne: 5 143 / 30 000

Terry Pratchett: Yövartiosto

Kuvan lähde: www.karisto.fi

Yövartioston komentaja Sam Vimes on juuri pidättämässä pahamaineista murhaajaa, Karsseria, Näkymättömällä yliopistolla, kun aikaan syntyy reikä ja sekä Vimes että Karsseri putoavat 30 vuotta ajassa taaksepäin. Pian Vimes huomaa ottaneensa kersantti Keelin henkilöllisyyden ja päätyneensä opettamaan juuri vartiostoon liittyneelle itselleen kaiken minkä osaa. Myös Karsseri päätyy Vartiostoon, mutta Patriisin pahamaineisten Nimettömien joukkoihin. Ankh-Morporkissa kuohuu ja siellä suunnitellaan kapinaa Patriisi Winderiä vastaan, joten yövartiostolla riittää töitä myös menneisyydessä.

Minun mielestäni Sam Vimesistä kertovat Kiekkomaailma kirjat ovat kaikkein tylsimpiä enkä tykkää ollenkaan Sam Vimesistä henkilönä ja siitä, kun hän pohtii mikä on oikein ja mikä väärin. Yleensä niissä kirjoissa kerrotaan yleensä myös mielestäni mielenkiintoisemmista henkilöist, kuten kaikki tuntevasta Porkkanasta ja ihmissusi Anguasta. Tämä kirja kuitenkin keskittyi täysin Vimesiin ja siksi en tykännyt siitä ollenkaan. Onneksi sentään Nobby oli mukana myös menneisyydessä. Idea kirjassa kuitenkin oli ihan mielenkiintoinen kuinka Vimes pohtii sitä kuinka paljon voi muuttaa historiaa ja pystyä silti palamaan takaisin omaan aikaansa. Tavallaanhan koko tapahtumaketju on Vimesille jo tuttu, koska on itse siellä myös nuorempana.

Kaiken kaikkiaan tämä kirja oli aika tylsä. Olihan se paikoin ihan hauska niin kuin Pratchettin kirjat yleensäkin, mutta minä en vain tykkää Vimesistä. Luultavasti se on suurin syy siihen miksi en tykännyt tästä kirjasta.
Arvosana: 2/5

Terry Pratchett: Yövartiosto (Night Watch)
Kiekkomaailma #29
Karisto 2010
s. 392

30Koetus tilanne: 4 813 / 30 000

Lauren Oliver: Delirium -rakkaus on harhaa

Kuvan lähde: www.wsoy.fi

Jostain blogista luin, että tämä kirja olisi Nälkäpelin ja Tarkoitetun sekoitus. Pakkohan se oli kokeilla pitääkö tuo väite paikkansa.

Tulevaisuudessa rakkaus, amor deliria nervosa, on sairaus. Onneksi on keksitty proseduuri, jossa ihmisten aivoja sorkitaan, niin etteivät he voi enää tuntea voimakkaita tunteita, eivätkä siis myöskään rakkautta. 17-vuotias Lena odottaa jo kovasti, että täyttäisi 18 ja pääsisi prosessiin. Lenan äiti ja sisko ovat jo sairastuneet rakkauteen. Lenan sisko saatiin pelastettua, mutta äitiä ei. Nyt Lena pelkää, että hän on muita alttiimpi sairastumaan. Eikä hän ole väärässä, kun hän tapaa Alexin, joka on yhteiskunnan ulkopuolelta Korvesta ja kaiken lisäksi Alex kapinoi yhteiskuntaa vastaan.

Delirium oli kyllä hyvin samankaltainen kuin Ally Condien Tarkoitettu. Molemmissa yhteiskunta päättää mitä musiikkia ihmiset saavat kuunnella, mitä elokuvia katsella. Molemmissa yhteiskunta päättää mitä nuoret alkavat opiskelemaan ja millaista työtä he alkavat tekemään. Molemmissa yhteiskunta päättää nuorten parin, jonka kanssa heidän on elettävä koko loppuelämänsä. Kuitenkin Deliriumin maailma on minusta kamalampi, kun siellä ei saa tuntea rakkautta. Se on rikos. Toista ihmistä ei saa halailla, ei saa tanssia, edes omaa lastaan ei saa lohduttaa, jos tämä loukkaa itseään ilman, että toiset ihmiset katsovat kieroon. Illalla yhdeksältä astuu voimaan ulkonaliikkumiskielto nuorille, jotka eivät ole vielä käyneet proseduurissa. Valvojat kulkevat silloin kadulla ja kurkistelevat ihmisten ikkunoista sisään, ettei siellä vaan tapahdu mitään kiellettyä. Kaiken kaikkiaan kamala maailma.

Tämä kirja kyllä imi mukaanaan aivan eri tavalla kuin Tarkoitettu. Ehkä se johtuu siitä, että tässä kirjassa Lenan asema ei ollut niin onnellinen kuin Tarkoitetun Cassien. Oli helpompi ymmärtää miksi Lena alkoi kapinoimaan. Minusta siis Delirium on rutkasti parempi kuin Tarkoitettu. Ja kirjan loppu oli jännittävä, vaikka olinkin hieman spoilautunut siitä etukäteen. Kirjan mielenkiintoisinta antia oli kuitenkin sen maailma.
Arvosana: 4 ½ /5

Lauren Oliver: Delirium -rakkaus on harhaa (Delirium)
Delirium -trilogia #1
WSOY 2011
s.351

30Koetus tilanne: 4 421/30 000

Cecelia Ahern: Mitä huominen tuo tullessaan

Kuvan lähde: www.gummerus.fi

Tämän kirjan juonikuvaus vaikutti niin mielenkiintoiselta, että pakko se oli lukea. Aikaisemmin en olekaan lukenut mitään Ahernilta.

Tamara Goodwin on 16-vuotias tyttö, joka saa aina kaiken mitä haluaa. Sitten hänen isänsä tekee itsemurhan ja pankki vie Tamaralta ja tämän äidiltä koko heidän omaisuutensa. He muuttavat sukulaisten luo keskelle ei mitään. Tamaran äiti on täysin masentunut eikä tee muuta kuin syö ja nukkuu. Tamara taas pitkästyy varsinkin, kun tuntuu ettei talon emäntä Rosaleen anna hänen tehdä mitään. Sitten paikalle ilmestyy kirjastoauto, jota ajaa komea Marcus. Kirjastoautosta Tamara löytää oudon kirjan, joka on suljettu lukolla. Jostain syystä Tamaran on pakko saada tietää mitä kirjassa on. Kirja paljastuu päiväkirjaksi, jonka sivuilta Tamara huomaa pystyvänsä lukemaan mitä seuraavana päivänä tapahtuu. Päiväkirjan avulla Tamara alkaa vähitellen selvittämään millainen salaisuus Rosaleenilla ja tämän miehellä Arthurilla on.

Aluksi kirja ei oikein innostanut minua. Tamara oli ärsyttävä päähenkilö, joka vain velloi surussaan kuinka oli menettänyt kaiken. Rosaleenin käytöskin oli ärsyttävää. Vähitellen kuitenkin alkoi paljastua niin outoja asioita, että vähitellen kirjaa ei malttanut laskea käsistään, kun halusin vain selvittää mitä Rosaleen oikein salaili. Ja kirjan loppu oli hengästyttävän jännittävä.

Loppujen lopuksi huomasin yllättäen, että pidin tästä kirjasta aika tavalla. Tamarastakin alkoi vähitellen pitämään. Vaikka osan salaisuudesta arvasikin aika nopeasti niin koko totuus tuli minulle aika suurena yllätyksenä. Kaiken kaikkiaan ihan mielenkiintoinen kirja.
Arvosana: 4/5

Cecelia Ahern: Mitä huominen tuo tullessaan (The Book of Tomorrow)
Gummerus 2009
415 s.

30Koetus tilanne: 4 070/30 000

Elina Rouhiainen: Kesytön

Kuvan lähde: www.tammi.fi

Kotimaisten nuorten kirjojen lukeminen jatkuu. Tällä kertaa kokeilin paranormaalia romanssia Kainuun metsistä.

Raisa Ojan elämä mullistuu, kun hänen äitinsä kuolee. 17-vuotias Raisa muuttaa Helsingistä Kainuuseen pieneen kylään nimeltä Hukkavaara enonsa Jaskan luo, josta Raisa ei aikaisemmin ole kuullut mitään. Hukkavaarassa on kuitenkin jotain outoa. Kylässä ei vaikuta olevan vanhoja ihmisiä. Kaikki muut pienen lukion oppilaat ovat valtavan kauniita ja urheilullisen näköisiä ihmisiä. Kaikista eniten Raisa kiinnostuu komeasta ja rikkaasta Mikael Sarrista, jota kaikki muut tuntuvat kunnioittavan. Mutta ikävä kyllä Mikaelilla on jo tyttöystävä, kaunis barbilta näyttävä Jenni.

Aivan aluksi kirjasta tuli vahvasti mieleen Houkutus varsinkin siinä kohti, kun Jaska on tuomassa Raisaa ensimmäistä kertaa Hukkavaaraan ja esittelee kotinsa. Onneksi kirja tapahtumat lähtivät siitä kulkemaan eri suuntaan ja loppua kohti vertailu Houkutukseen unohtui. Hukkavaaran ja Raisan äidin salaisuuksien selvittely vei nopeasti mukaansa. Raisan ja Mikaelin suhde ei kuitenkaan kovin kiinnostava ollut. Se oli suurin piirtein samanlainen kuin monessa muussa tämän tyylisessä kirjassa. Siltä osin Kesytön ei mitään uutta tarjonnut. Jostain syystä en myöskään kamalasti tykännyt Mikaelista, jotenkin hän oli liian ylimielinen minun makuuni. Mielenkiintoisinta kirjassa lopulta olikin se, mikä Raisa oikein on.

Kesytön oli oikein koukuttava kirja. Vaikka alku ei kovin suurta vaikutusta tehnyt niin kirja parani koko ajan, kun uusia asioita paljastui. Ja kirjan loputtua jäi mielenkiinnolla odottamaan miten tarina oikein tästä jatkuu. Kesäkuuhun pitäisi malttaa odottaa, että seuraava osa Uhanalainen ilmestyisi.
Arvosana: 4/5

Elina Rouhiainen: Kesytön
Susiraja 1
Tammi 2012
s. 426

Oi maamme Suomi haasteeseen sain vallattua nyt Kainuun.

30Koetus tilanne: 3 655/30 000

Terry Pratchett: Mahtava Morris ja sivistyneet siimahännät

Kuvan lähde: www.karisto.fi

Terry Pratchetin Kiekkomaailma -sarjan läpikäynti jatkuu. Nyt vuorossa on jo sarjan 28. osa. Se on myös ensimmäinen Kiekkomaailma kirjoista, joka on kirjoitettu nuorille.

Näkymättömän yliopiston lähistöllä velhojen jätteitä syöneet rotat ja muuten vain yliopiston lähistöllä norkoillut kissa Morris oppivat yllättäen puhumaan. Morris huomaa yllättäen viihtyvänsä puhuvien rottien seurassa ja pian hänellä on suunnitelma kuinka rikastua. Avukseen Morris houkuttelee yksinkertaisen näköisen pojan Keithin pillipiipariksi ja yhdessä he lähtevät kiertämään kaupungista kaupunkiin. Jokaisessa kaupugissa rotat aiheuttavat ongelman, jonka jälkeen Keith houkuttelee soitollaan rotat pois kaupungista, maksua vastaan tietysti.

Mutta sitten he saapuvat kaupunkiin, missä kaikki ei ole kohdallaan. Missään ei näy muita rottia, mutta ruokaa katoaa ja rotan pyydystäjät väittävät rottien vievän ruokaa. Keith ja pormestarin tytär Malicia alkavat selvittää asiaa Morrisin roikkuessa perässä, kun taas rotat yrittävät selviytyä viemäreissä, jotka ovat täynnä myrkkyjä ja rotanloukkuja.

Mahtavan Morrisin alkutilanne on ihan mielenkiintoinen ja henkilöt vaikuttavat hauskoilta. Pormestarintytär Malicia esimerkiksi selittää kaiken kuin eläisi jossain sadussa. Muutenkin kirjassa on paljon viittauksia eri satuihin ja kirjan kuluessa ehditään käsitellä mm. kuinka epäkäytännöllisiä vaatteet ovat eläinten päällä. Rottien nimien synty oli myös ihan hauska. Rotat nimittäin valitsivat nimensä lukiessaan mainoksia ja todettuaan valitsemiensa nimien näyttävän hienoilta. Siitä syntyi sitten esimerkiksi nimet Vaarallinen papu, Persikkasäilyke, Sardiini, Tummapaahto ja Ravitseva. Morris taas oli ihana yrittäessään käyttäytyä kuin kiero kissa, mutta sisimmässään Morris kuitenkin paljasti välittävänsä rotista.

Vaikka kirjan idea ja hahmot olivat ihan hauskoja ja hahmot hyviä, jotenkin tämä kirja ei oikein iskenyt. Kirja ei naurattanut ihan niin paljon kuin muut Pratchettin kirjat ja jotenkin juoni poukkoili vähän liikaa minun makuuni.
Arvosana: 2/5

Terry Pratchett: Mahtava Morris ja sivistyneet siimahännät (The Amazing Maurice and His Educated Rodents)
Kiekkomaailma # 28
Karisto 2002
s. 287

30Koetus tilanne: 3229/30 000

Maria Turtschaninoff: Helsingin alla

Kuvan lähde: www.tammi.fi

Pidin valtavasti Turtschaninoffin edellisestä kirjasta Arra. Niinpä piti tämä hänen seuraava kirjansakin lukea varsinkin, koska sen juoni vaikutti takakannen perusteella hyvin mielenkiintoiselta.

Alva on hyvin varautunut tyttö. Hän tuntee kaikki mahdolliset pakoreitit Helsingin Kruununhaassa. Hänen on pakko muistaa jokaisen vastaantulijan kasvot. Muuten seuraa rangaistus. Ystäviä hän ei edes kaipaa. Vaikka Alva muistaa hyvin kaiken muun, elämänsä ensimmäsistä vuosista Alva ei muista mitään. Kun sitten hän törmää nahkatakkiseen Nideen, joka kertoo Alvan olevan Varjokuninkaan tytär. Varjokuningas hallitsee Helsingin alla sijaitsevaa Alistadia, jonne peikot, keijut, haltiat ja noidat pakenivat, kun ihmiset valtasivat heidän elintilansa.

Joel on ihastunut Alvaan. Kun hän lopulta uskaltaa pyytää tätä treffeille, tulee Nide ja vie Alvan Alistadiin. Joel seuraa Alvaa ja Nideä tietämättä millaiseen seikkailuun se hänet johtaa.

Ennen kirjan lukemista kuvittelin, että kirjan tapahtumat keskittyisivät Alistadiin. Väärässä olin. Loppujen lopuksi kirjassa päädytään seikkailemaan ympäri Suomea aina Lappia myöten. Alistadi oli mielenkiintoinen maailma. Pidin erityisesti siitä, että kirjan yliluonnolliset hahmot olivat suomalaisia ja varsinkin peikot olivat suuressa osassa. Vaikka eivät nekään olleet ihan sellaisia millaisiksi peikot yleensä ajatellaan.

"Eivät he ole sellaisia kuin teidän saduissanne. Kansanperinteestä saa paremman ja tarkemman kuvan heistä. Niin kuin kaikista meikäläisistä. Peikot ovat pitkiä ja tyylikkäitä, monesti paljon kauniimpia kuin ihmiset." Adilla huokaisi. "Heitä on vaikea vastustaa, vaikka he eivät edes vääristäisi katsojan katsetta. He ovat normaalia pidempiä, heillä on suipot korvat ja niissä tupsut, ja heillä on yhteenkasvaneet kulmakarvat. Ja häntä luonnollisesti, ja he rakastavat kaikenlaisia koruja. He ovat ketteriä ja voimakkaita ja heillä on suunnaton ruokahalu.

(Helsingin alla s. 148-149)

Helsingin alla on erityisesti seikkailu, vaikka mukana on myös kolmiodraamaa Alvan, Niden ja Joelin välillä. Se ei kuitenkaan ole häiritsevän suuressa osassa. Ja toisaalta peikko mukana kolmiodraamassa on mukavaa vaihtelua kaikkien vampyyrien ja ihmissusien joukkoon. 

Helsingin alla oli vauhdikas ja mukaansatempaava kirja. Alvan, Joelin ja Niden suhteesta toisiinsa oli mielenkiintoista lukea ja vaikka vähän petyin siihen miten tämä kolmiodraama ratkaistiin, niin se ei silti pilannut koko kirjaa. Ja minä niin pidän tällaisista sadunomaisista kirjoista, jollaisia Turtschaninoff on kirjoittanut.

Arvosana: 4/5

Maria Turtschaninoff: Helsingin alla (Underfors)

Tammi 2012

s. 493

Vaikka kirjassa seikkailtiin muuallakin Suomessa, niin suurin osa tapahtumista sijoittui silti Helsinkiin (tai sen alle), joten Oi maamme Suomi -haasteeseen saan valloitettua Uudenmaan.

30Koetus tilanne: 2942/30 000