Kaari Utrio: Oppinut neiti

Siitä onkin pitkä aika, kun viimeksi olen lukenut Kaari Utrion kirjoja. Yhteen aikaan luin niitä paljonkin. Nyt oli aika kokeilla vieläkö Utrion kirjat kiinnostavat minua.

Sofia Malm toimii kotiopettajattarena Pietarissa ja paroni Christian Hackfelt seikkailee ympäri maailmaa setänsä majuri Hackfeltin kanssa. Pietarissa Sofia ja Christian tapaavat ensimmäisen kerran, mutta paroni tuskin huomaa eri säätyyn kuuluvaa Sofiaa. Sitten majuri Hackfelt haluaa kokea Lapin kaamoksen ja yöttömän yön. Christian lähtee setänsä mukaan. Myös Sofia palaa kotiinsa Lappiin äitinsä kuolinvuoteen äärelle. Jälleen Sofian ja Christianin tiet risteävät. Christian on kuitenkin haluttu mies. Häntä tavoittelee miehekseen paitsi Sofian serkku Charlotta, myös kaunis maakreivitär Isabella von Tallinger. Mitä mahdollisuuksia eri säätyyn kuuluvalla, ei kovin kauniilla Sofialla on?

Oppineen neidin juoni oli ihan mielenkiintoinen, vaikka siinäkin tapahtui se tuttu kuvio, missä pääpari rakastaa toisiaan, mutta eivät usko toisen rakastavan itseään. Ja kaikki muut tietenkin huomaavat kuinka rakastuneita he ovat toisiinsa. Tämä juonikuvio aina vähän ärsyttää minua, vaikka ilman sitä tämäkin kirja olisi loppunut aika lyhyeen. Mielenkiintoista oli kuitenkin seurata lukuisten sivuhenkilöiden edesottamuksia, vaikka loppu kaikkien osalta oli aika ennalta-arvattava. Pääparin osalta se oli kuitenkin liian töksähtävä. Olisi kaivattu hiukan enemmän kehittelyä, että loppu olisi ollut luonteva. Nyt tuntui, että vaadittu sivumäärä oli saatu täyteen ja kirja piti vain lopettaa mahdollisimman nopeasti.

En pitänyt yhdestäkään kirjan henkilöstä. Sofia kuvattiin liian täydellisenä. Hän oli koko ajan aivan liian järkevä ja osasi pärjätä niin täydellisesti sekä Pietarin palatseissa kuin Lapin erämaassa. Christian taas oli varsinkin alussa liian ylimielinen. Hän kyllä muuttui kirjan edetessä miellyttävämpään suuntaan. Kaikista ärsyttävin henkilö oli ruustinna Anna Pihlman, joka haluaa pitää kaikki langat käsissään ja manipuloi ihmisiä tottelemaan itseään.

Joka tapauksessa Oppinut neiti oli ihan viihdyttävä kirja, jos romantiikasta ja 1800-luvun ajankuvauksesta tykkää. Ja minä tykkään. Täytyy varmaan kokeilla jotain muutakin Utrion kirjaa.
Arvosana: 3 / 5

Kaari Utrio: Oppinut neiti
Amanita 2011
431 s.

30Koetus tilanne: 29 927 / 30 000

Terry Pratchett: Talventakoja

Jatkoin taas keskeneräisten sarjojen lukemista. Nyt vuorossa oli Kiekkomaailmaan sijoittuvan Tiffany-sarjan kolmas osa.

Tiffany on kirjan alussa vanhan neiti Kuusisen luona opiskelemassa noidan taitoja. Eräänä iltana neiti Kuusinen vie Tiffanyn katsomaan mustaa Morris-tanssia, jota tanssitaan, että talvi alkaisi. Tiffany ei voi vastustaa kiusausta ja liittyy tanssiin Kesänaisen paikalle. Se saa Talventakojan rakastumaan Tiffanyyn. Pian lumihiutaleet ja jäävuoret muistuttavat Tiffanya ja ikkunoihin muodostuneessa kuurassa lukee Tiffany.

Tiffanysta sarja on muodostunut suosikikseni Kiekkomaailma sarjasta. Nokkela Tiffany on ehdottomasti mielenkiintoisin hahmo, jonka Pratchett luonut. Lisäksi tässä sarjassa esiintyy myös muita suosikkejani, kuten muori Säävirkku ja Nanny Auvomieli. Muutenkin Kiekkomaailman noidat miellyttävät minua. Kiekkomaailmassa noituus ei ole taikuutta, vaikka jotkut noidat sitäkin harrastavat. Enimmäkseen noituus on vain maalaisjärkeä ja sitä, että huomaa asioita joita muut eivät huomaa. Kaikki tämä on vain kuorrutettu padassa kuplivalla vihreällä mönjällä, pääkalloilla, syylillä ja muilla asioilla, joita ihmiset noidilta odottavat.

Jokaisessa Tiffany sarjan kirjassa esiintyy myös Nac Mac Feeglejä, vapaita pikkumiehiä, joille ei vain voi olla nauramatta. Taistelua ja juopottelua rakastavat pikkumiehet eivät pelkää mitään (paitsi kirjojen lukemista). Rosmo Kukavaan, Pöljä-Wullie ja muut Feeglet ovat aina valmiita auttamaan Tiffanya ja ilman heitä tämä sarja ei olisi puoliksikaan yhtä hauska.

Talventakoja ei tuottanut pettymystä kahteen edelliseen Tiffany kirjaan verrattuna. Se ehkä oli jopa hieman parempi. Juoni oli mielenkiintoinen ja viimeinkin päästiin tutustumaan hieman paremmin Rolandiin, jonka kanssa Tiffany on kirjeenvaihdossa ja josta vanhemmat noidat ovat hyvin kiinnostuneita. Talventakoja oli hyytävä, mutta kiinnostava hahmo. Pidin myös siitä kuinka suureen osaan vanhemmat noidat muori Säävirkku ja Nanny Auvomieli oli nostettu. Ja nauraahan tämän kirjan kanssa sai paljon. Mielenkiinnolla odotan, että pääsen lukemaan viimeisimmän Tiffanysta kertovan kirjan Keskiyö ylläni.
Arvosana: 4 / 5

Terry Pratchett: Talventakoja
Englanninkielinen alkuteos: Wintersmith (2006)
Karisto 2007
447 s.

Tiffany -sarja (kuuluu yläsarjaan Kiekkomaailma):
Vapaat pikkumiehet
Tähtihattu
Talventakoja
Keskiyö ylläni

30Koetus tilanne: 29 496 / 30 000

Markus Zusak: Kirjavaras

Tämä kirja on ollut lukulistallani jo monta vuotta, mutta en vain ole saanut aloitettua sitä. Se ei vain kiinnostanut tarpeeksi vaikka olenkin kuullut siitä paljon kehuja. Nyt se viimeinkin päätyi luettavien kirjojeni pinoon. Onneksi.

Kirjan kertojana toimii Kuolema, joka kiinnostuu Liesel Memengeristä hakiessaan tämän veljeä, joka kuolee junamatkalla uuden perheen luo. Kuolema alkaa seurata Lieselin elämää. Liesel joutuu pian veljensä jälkeen hyvästelemään myös äitinsä. Hän saa uudet vanhemmat Rosa ja Hans Hubermannista ja joutuu muuttamaan aivan uuteen ympäristöön. Lieselistä tulee kirjavaras. Ensimmäisen kirjansa hän löytää veljensä hautajaisissa ja opittuaan lukemaan, hän hakee kirjoja ihan mistä vain löytää. Elämä natsisaksassa 1940-luvun alkupuolella ei ole kuitenkaan helppoa, varsinkin kun Lieselin kasvatusvanhempien kotiin ilmestyy juutalainen pyytämään turvapaikkaa.

Aluksi kirjan lukeminen hiukan kangerteli. Kirjan kerronta tyyli ei oikein ollut minun mieleeni. Siitä en oppinut missään vaiheessa tykkäämään, mutta pian mielenkiintoinen tarina sai unohtamaan sen. Lieselin elämää oli mielenkiintoista seurata ja häneen kiintyi nopeasti. Jollain tavalla Liesel ja varsinkin hänen suhteensa kasvatusvanhempiinsa toi mieleen L.M. Montgomeryn Annan. Heissä oli paljon samaa vaikka miljöönä natsisaksa on tietenkin aivan erilainen kuin idyllinen Prinssi Edwardin saari. Joka tapauksessa juuri Lieselin suhde kasvatusvanhempiinsa sekä parhaaseen ystäväänsä Rudyyn ja juutalaiseen Maxiin oli kirjan parasta antia.

Kirjavaras oli hyvin koskettava kirja. Ainoa ärsytystä aiheuttava asia oli se kuinka kertojana Kuolema välillä spoilasi mitä lopussa tulee tapahtumaan. Se sai hiukan pelkäämään loppua ja harkitsemaan kirjan lopettamista kesken. Toisaalta ennakkovaroituksen ansiosta loppu ei kuitenkaan tullut niin suurena järkytyksenä. Joka tapauksessa tykkäsin kirjasta paljon. Kannatti lukea.
Arvosana: 4 ½ / 5

Markus Zusak: Kirjavaras
Englanninkielinen alkuteos: The Book Thief (2005)
Otava 2008
s. 558

Kirjaan perustuva elokuva on tulossa ensi vuonna. Tässä traileri.

30Koetus tilanne: 29 049 / 30 000

Andrzej Sapkowski: Haltiain verta

Pidin paljon edellisistä Noituri -sarjan osista. Ainoa vika niissä on ollut se, että ne ovat olleet novelli muotoisia, joten minun on ollut vähän vaikea päästä niihin sisälle. Nyt vuorossa on sarjan kolmas osa, joka on sarjan ensimmäinen romaani muotoinen osa.

Haltiain verta jatkaa edellisen kirjan kahdesta viimeisestä novellista tutun prinsessa Cirillan tarinaa. Prinsessa Ciri, Cintran leijonanpentu, on ihmeen kaupalla päässyt pakenemaan tuhotusta Cintrasta ja noituri Geralt on ottanut hänet suojelukseensa. Ciri pääsee opettelemaan noiturin taitoja Noiturien linnoitukseen. Paikalle kutsutaan myös velho Triss Merigold auttamaan Cirin koulutuksessa. Cirin olinpaikka kiinnostaa monia ja varsinkin salaperäinen Rience herättää Geraltin kiinnostuksen.

Täytyy sanoa heti alussa, että olen hyvin ihastunut tähän sarjaan. Vaikka edelliset osatkin olivat hyviä, vasta tämä sai minut kunnolla innostumaan. Yllätyksekseni suurimmassa osassa tässä kirjassa ei ollutkaan Geralt, vaan Ciri. Hänestä lukikin mielellään, sillä minusta Ciri on hyvin mielenkiintoinen hahmo. Geralt oli edelleen sopivan mystinen, mutta hänen roolinsa kirjassa oli yllättävän pieni verrattuna siihen, että aiemmissa osissa Geralt oli selkeästi pääosassa. Myös vanhat tutut Yennefer ja Valvatti esiintyivät kirjassa, vaikka heidänkään osuutensa ei ollut kovin suuri.

Kirjan tunnelma oli selkeästi erilainen kuin aiemmissa osissa. Nyt kirja oli enemmän jatkuvajuoninen. Haltia ryhmä Scoia'taelit eli oravat hyökkäilevät matkamiesten kimppuun ja puhutaan, että tulossa on sota haltioita vastaan. Lisäksi kerrotaan kuninkaiden juonittelusta ja puhutaan ennustuksesta, jonka mukaan maailma on muuttumassa. Kirjan loppukin oli sellainen, että jatkoa on selkeästi tulossa. Mitään kunnollista loppua, kun ei ollut. Kirja vain loppui jättäen melkein kaiken kesken. Se sai janoamaan lisää.

Tykkäsin tästä kirjasta valtavasti ja innolla odotan,että pääsen seuraavan osan kimppuun. Pidän sarjan huumorista ja tämän kirjan tarina vei mukanaan, muutamaa hiukan tylsää hetkeä lukuunottamatta. Ainoa mitä jäin kaipaamaan oli edellisistä osista tutut satuviittaukset, joita en tässä osassa huomannut ainuttakaan. Se ei kuitenkaan vaivannut paljon, kun kirja muuten oli niin hyvä.
Arvosana: 5 / 5

Andrzej Sapkowski: Haltiain verta
Puolankielinen alkuteos: Krew elfów (1994)
WSOY 2012
358 s.

The Witcher -Noituri:
Viimeinen toivomus
Kohtalon miekka
Haltiain verta
Halveksunnan aika
Tulikaste (ilmestyy suomeksi Risingshadown mukaan 30.5.2014)

30Koetus tilanne: 28 491 / 30 000

Charlaine Harris: Samaa verta

Sookie Stackhouse kirjat eivät kuulu suosikkeihini, mutta ne ovat yleensä aika viihdyttäviä ja nopealukuisia kirjoja. Siksi varmaan jaksoin tämän sarjan kymmenennenkin kirjan lukea.

Sookie on toipumassa keijusodasta ja suhde Ericin kanssa kukoistaa. Mutta kyllä ongelmiakin ilmenee. Sookien tontilla havaitaan liikkuvan keijuja, joiden aikeista Sookie ei tiedä mitään. Sitten hänen mailtaan löydetään ruumis. Ja ettei elämä olisi liian helppoa ilmestyy vierailulle Ericin luoja Appius Livius Ocella uuden suojattinsa kanssa.

Aiemmat Sookie Stackhouse kirjat ovat olleet hyvin vauhdikkaita ja niiden parissa ei ole juuri tylsiä hetkiä tullut. Tämä kirja kuitenkin lähti liikkeelle aika hitaasti ja alussa ehdin vähän tylsistyä. Muutenkin tämän juoni oli vähän hajanainen. Kirjassa oli paljon pieniä tapahtumia joilla ei tuntunut olevan paljon yhteyttä toisiinsa. Mielenkiintoisinta tässä kirjassa mielestäni oli Appius Liviuksen suojatti Aleksei. Hänen mukaan tuomisena kirjaan oli ihan kiva oivallus, mutta ei hän kuitenkaan tätä kirjaa pelasta. Vähän turha kirja.
Arvosana: 2½ / 5

Charlaine Harris: Samaa verta
Englannin kielinen alkuteos:Dead in the Family (2010)
Gummerus 2013
353 s.

Sookie Stackhouse sarja:
Veren voima
Veren janoa Dallasissa
Kylmäveristen klubi
Veren imussa
Verta sakeampaa
Veren perintö
Pahan veren valtakunta
Veren sitomat
Pedon veri
Samaa verta
Veren muisti
Veri kielellä

30Koetus tilanne: 28 133 / 30 000

Ally Condie: Perillä

Tämän trilogian ensimmäinen osa Tarkoitettu ei oikein ollut minun mieleeni. Kokeilin kuitenkin lukea myös toisen osan Rajalla ja mielestäni se oli hiukan parempi. Siksi myös trilogian päätösosa täytyi lukea.

Cassia ja Ky ovat liittyneet Kansannousuun. Cassia on lähetetty soluttautumaan Yhteiskuntaan ja Kyta koulutetaan lentäjäksi. Xander taas toimii Kansannousun hyväksi viranomaisena. Sitten rutto alkaa riehua Yhteiskunnan sisällä. Silloin Kansannousu Luotsi eturintamassa astuu esiin ja kertoo heillä olevan lääke ruttoa vastaan. He kuvittelevat sen olevan täydellinen vallankaappaus, jossa kukaan ei menetä henkeään. Mutta sitten rutto muuntuu niin ettei Kansannousun lääkkeet enää tehoa. Onnistuuko Kansannousu siitä huolimatta pitämään vallan itsellään? Entä ovatko Cassia, Ky ja Xander turvassa rutolta?

Tämä trilogia tuntui paranevan loppua kohti. Alkuosa tästäkin kirjasta oli vähän tylsä, mutta puolen välin paikkeilla päästiin vauhtiin. Lopussa huomasin jo käänteleväni sivuja yhä kiihtyvällä tahdilla halutessani tietää mitä seuraavaksi tapahtuu. Tämän trilogian rakkaustarina ei missään vaiheessa ollut kovin tunteita herättävä ja sen takia tätä trilogiaa ei kannata lukea. Mutta varsinkin tässä osassa, kun Kansannousu tulee esiin ja suorittaa vallankumouksen, päästään kunnolla pohtimaan Yhteiskuntaa ja sitä onko Kansannousu sittenkään hyvä vaihtoehto sille. Tämä oli mielestäni kirjan mielenkiintoisinta antia. Kiinnostavaa oli myös seurata varsinkin Xanderin ponnistelua ruttoa vastaan. Muutenkin pidin tässä osassa Xanderista enemmän kuin aiemmin. Ehkä siksi, että nyt Xander pääsi enemmän esille.  Myös tämä lisäsi mielenkiintoa kirjaa kohtaan, kun piti jännittää saako Xander onnellisen lopun. Cassiaa en vieläkään oppinut ymmärtämään ja Kykin jäi hiukan etäiseksi hahmoksi. Ehkä se vaikutti siihen ettei trilogian kolmiodraama oikein iskenyt. 

Kirjan loppu oli hieno. Se solmi mukavasti yhteen juonikudelman kaikki langat, mutta jätti tulevaisuuden avoimeksi. Muutenkin tykkäsin tästä kirjasta yllättävän paljon, siihen nähden etten aiemmista osista kovin paljon välittänyt. Perillä oli oikein hyvä lopetus tälle trilogialle.
Arvosana: 4 / 5

Ally Condie: Perillä
Englannin kielinen alkuteos: Reached (2012)
Tammi 2013
449 s.

Tarkoitettu trilogia: 
Tarkoitettu
Rajalla
Perillä

30Koetus tilanne: 27 586 / 30 000

Cassandra Clare: Kadotettujen sielujen kaupunki

Viimeinkin sain tämän Varjojen kaupungit sarjan viidennen osan käsiini. Olen sarjan aiemmista osista pitänyt aika paljon, vaikka se ei aivan suosikikseni ylläkään. Siksi odotukset tämän kirjan suhteen oli aika kovat.

Kirja jatkuu siitä mihin edellinen osa Langenneiden enkelten kaupunki jäi. Jace ja kuolleeksi luultu Sebastian ovat kadonneet. Klaavi on etsinyt heitä jo pari viikkoa, mutta vähitellen muut asiat alkavat mennä tärkeysjärjestyksessä ohi. Clary, Isabelle, Alec ja Simon eivät ole kuitenkaan valmiita vielä luovuttamaan. Löydetäänkö Jacea ja jos löydetään onko hän enää oma itsensä?

 Kadotettujen sielujen kaupungin lähtökohta on mielenkiintoinen. Pian kuitenkin alkaa tuntua, että kirja junnaa vähän paikallaan. Pidän siitä, että tässä sarjassa ei seurata vain yhtä paria, vaan heitä ja samalla näkökulmia on useita. Erityisesti tässä osassa ilahdutti Jordanin ja Maian suhteen seuraaminen. Kirjan henkilöistä suurin osa on myös sellaisia, joista pidän ja joiden elämää on ihan mukava seurata. Oli myös ilahduttavaa huomata, ettei kirjan pahista, Sebastiania, kuvata aivan täysin pahana ja hetkittäin jopa pidin hänestä, vaikka yleensä on pahiksista välitä.

Vaikka tätä kirjaa enimmäkseen oli ihan mukava lukea, se ei kuitenkaan aivan täysi napakymppi ollut. Tuntui, että jotakin jäi puuttumaan. Oli ihan mielenkiintoista seurata saadaanko Jace takaisin, mutta loppuratkaisu oli aika helppo arvata etukäteen. Kaikesta huolimatta oli tämä ihan koukuttava kirja ja seuraavaa osaa odottaa jo.
Arvosana: 4 / 5

Cassandra Clare: Kadotettujen sielujen kaupunki
Englanninkielinen alkuteos:City of Lost Souls (2012)
Otava 2013
488 s.

Varjojen kaupungit:
Luukaupunki
Tuhkakaupunki
Lasikaupunki
Langenneiden enkelten kaupunki
Kadotettujen sielujen kaupunki
City of Heavenly Fire (ilmestyy englanniksi 27.4.2014)

30Koetus tilanne: 27 137 / 30 000