Pidin kovasti Niffeneggerin ensimmäisestä kirjasta Aikamatkustajan vaimo. Se sai minut tarttumaan tähänkin kirjaan vaikka takakannen perusteella kirja ei vaikuttanutkaan yhtä mielenkiintoiselta. Kesälomalla kirja löytyi melko halvalla, joten ostin sen. Mutta vasta nyt minulla oli aikaa ja mielenkiintoa lukea se.
Elspeth Noblin kuolee leukemiaan. Asuntonsa hän antaa kaksoissisarensa Edwinan kaksostytöille Julialle ja Valentinalle sillä ehdolla, että nämä asuvat asunnossa vuoden yhdessä ja heidän vanhempansa eivät saa nähdä asuntoa. Niinpä amerikkalaiset kaksoset muuttavat innolla Lontooseen. Pian heikompi kaksosista Valentina alkaa rimpuilla irti siskostaan. Hän ei halua enää tehdä aina samoja asioita kuin Julia. Valentina rakastuu alakerrassa asuvaan Elspeth-tädin entiseen poikaystävään Robertiin. Mustasukkainen Julia taas alkaa auttamaan yläkerran naapuria Martinia. Martin kärsii pakko-oireista eikä uskalla astua ulos asunnostaan. Martinin vaimo Marijke on muuttanut Amsterdamiin kyllästyttyään noudattamaan miehensä oikkuja. Hän kuitenkin lupaa palata Martinin luo jos tämä tulee hänen luokseen. Kaiken tämän lisäksi myös kuollut Elspeth on mukana kuvioissa haamuna, joka on vankina omassa asunnossaan, jonne kaksoset muuttavat.
Hänen varjonsa tarinassa on yksi suuri arvoitus: Miksi Elspethin ja tämän kaksoissisaren Edwinan välit menivät poikki? Sitä ei tunnu tietävän kukaan muu kuin kaksoset itse. Tämä arvoitus saa kestämään hiukan tylsän alun ja saa jatkamaan lukemista. Vähitellen tarina alkaakin parantua. Vaikka Valentinen itsenäistymis pyrkimykset ovatkin ihan mielenkiintoista luettavaa, niin kirjan parasta antia on ehdottomasti Martin. Oli mielenkiintoista lukea miten Martin taistelee pakko-oireitaan vastaan ja kuinka hän ja Marijke kaipaavat valtavasti toisiaan. Ilman Martinia myös kirjan loppu olisi ollut aivan liian surullinen.
Hänen varjonsa tarina ei ollut aivan niin hyvä kuin Aikamatkustajan vaimo. Olisin odottanut ehkä enemmän rakkauskertomusta, mutta kirja keskittyikin enemmän kaksosten suhteiden kuvaamiseen. Loppua kohti kirjaa ei malttanut laskea käsistään ja samalla se sai aika synkkiä piirteitä. Loppujen lopuksi pidin kyllä kirjasta vaikka loppu ei ollutkaan minun mieleeni.
Arvosana: 4/5
Audrey Niffenegger: Hänen varjonsa tarina (Her Fearful Symmetry)
Gummerus 2010
s. 476
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti