Emmi Itäranta: Teemestarin kirja

Emmi Itäranta on ollut viime aikoina paljon julkisuudessa. Ensin hän sai Kaleva Jäntin kirjallisuuspalkinnon ja pian sen hän teki sopimuksen HarperCollins-kustantamon kanssa, joka julkaisee Teemestarin kirjan englanniksi. Teemestarin kirja päätyi lukulistalleni melko pian sen ilmestymisen jälkeen, mutta viime aikojen julkisuus sai minut etsimään sitä kirjastosta.

Teemestarin kirja kertoo tulevaisuudesta. Enää ei ole Suomessakaan talvia ja lunta. Lämpötila laskee harvoin alle 10 asteeseen. Vesi on noussut ja peittänyt alleen monen suuren kaupungin. Pahin ongelma on kuitenkin, että puhtaasta vedestä on pulaa. Armeija säännöstelee vaden jakelua. Alueella liikkuu myös veden myyjiä, mutta myös huijareita jotka myyvät suolaista merivettä.

Kirjan päähenkilönä on Noria Kaitio, joka kuuluu teemestarien sukuun ja hänestä on pian tulossa seuraava teemestari. Mutta kun puhtaasta vedestä on pulaa kääntyy armeijan katse pian teemestareiden puoleen ja varsinkin sellaisen, jonka tee on erityisen hyvän makuista. Armeijan huomio ei ole toivottavaa, kun he tuomitsevat ihmisiä kuolemaan vesirikoksista pidettyyään tuomittuja ensin monta viikkoa vankina omassa kodissaan.

Noria ja hänen paras ystävänsä Sanja ovat hyvin kiinnostuneita entismaailmasta. He tutkivat muovihautaa jonne on jäänyt paljon varsinkin entismaailman muoviesineitä. Sieltä löytyy myös vihje, jonka perusteella Noria alkaa miettiä löytyisikö jostain vielä puhdasta vettä.

En odottanut tältä kirjalta kovin paljon. Siispä oli mukava huomata kuinka paljon pidin siitä. Kirjan kuvaama maailma oli kauhea, mutta siitä oli kiehtovaa lukea. Oli mielenkiintoista lukea kuinka Noria ja Sonja tutkivat oman aikamme esineitä kuten VHS-kasetteja ja radiota sekä miettivät mihin tarkoitukseen ne on tehty. Oli myös mielenkiintoista arvailla mitä on tapahtunut. Kirjan kieli oli valtavan kaunista ja se imi mukaansa.

"Mitä niille tapahtui?" olin kysynyt. "Miksei lunta ja jäätä enää ole?"

Äiti oli katsonut minua ja kuitenkin minun lävitseni, kuin olisi yrittänyt nähdä ajatusten ja sanojen ja vuosisatojen läpi, talviin jotka olivat poissa.

"Maailma muuttui", hän oli sanonut. "Useimmat uskovat, että se muuttui itsestään, vaati omakseen sen, minkä aika oli täysi. Mutta paljon tietoa katosi Hämärän vuosisadalla, ja on niitäkin, jotka uskovat, että ihmiset muuttivat maailman tahtomattaan tai tahallaan."

"Mitä sinä uskot?" olin kysynyt.

Hän oli ollut pitkään hiljaa ja sanonut sitten: "Uskon, että ilman ihmisiä maailma ei olisi sama kuin se on nyt."
(Teemestarin kirja s. 44-45)

Teemestarin kirja oli kaunis, surullinen ja vähän ahdistavakin kirja. Sen kuvaamaa maailma ei ole sellainen missä haluaisin elää. Kuitenkin on aivan mahdollista, että tästä kuvauksesta tulisi joku päivä totta. Kirja sai ajattelemaan kuinka voisi estää sen toteutumisen. Kaiken kaikkiaan upea kirja.
Arvosana: 5/5

Emmi Itäranta: Teemestarin kirja
Teos 2012
266 s.