Myös Kuolema on huolestunut tilanteesta ja lähettää Ankh-Morporkiin Susanin selvittämään tilannetta, kun itse menee etsimään muita kolmea neljästä ratsastajasta: Sotaa, Nälänhätää ja Ruttoa. Neljän ratsastajan, kun pitää ratsastaa, kun maailmanloppu koittaa. Mutta muistaako kukaan viidettä ratsastajaa?
Aikavaras oli vähän sekava kirja johtuen siitä, että välillä hypittiin ajassa edestakaisin. Myös eri henkilöitä, joita seurattiin oli paljon ja sekin osaltaan sekoitti kirjaa ainakin aluksi. Muutenkaan Kuolema ja Susan eivät ole minun suosikki hahmojani. Aikavarkaassa oli kuitenkin muutama ihan mielenkiintoinen hahmo. Kaikista hauskin oli Sodan vaimo.
"Ehkä minä pitäisin oluesta?" Sota arvuutteli.
"Sinä et pidä oluesta, kultaseni."
"Enkö?"
"Et, se aiheuttaa sinulle vaivoja."
"Ahaa. Höm, mitä mieltä minä olen konjakista?"
"Sinä et pidä konjakistakaan, kultaseni. Sinä pidät vain erikoisesta kaurajuomastasi, jossa on paljon vitamiineja."
"Ai niin", Sota sanoi surkeana. "Olin unohtanut, että pidän siitä."
(Aikavaras s. 228)
Aikavaras ei mielestäni ollut aivan niin hauska kuin useimmat muut Pratchettin kirjat. Toisaalta se parani huomattavasti loppua kohti. Mutta silti kirja ei oikein edennyt, koska sitä ei vain jaksanut oikein lukea.
Arvosana: 2/5
Terry Pratchett: Aikavaras (Thief of Time)
Kiekkomaailma # 26
Karisto 2010
s. 357
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti