Christopper Paolini: Perillinen

Kuvan lähde: www.tammi.fi

Viimeinkin ilmestyi viimeinen osa Perillinen sarjaan. Sarja ei aivan suurimpiin suosikkeihini kuulu, mutta pakko se on lukea, että saa tietää, miten Eragonin ja Saphiran tarina päättyy.

Vardenit, Alagaësian kapinalliset, kulkevat halki maan kaupunkeja valloittaen kohti Urû'baenia, missä lohikäärmeratsastajat pettänyt Galbatorix hallitsee Alagaësia. Eragon, ainoa Vardenien puolella oleva Ratsastaja valmistautuu tuhoamaan Galbatorixin, mutta onko hän tarpeeksi vahva siihen. Epäilyksiä on kaikkien Vardenien mielessä ja vain heidän johtajansa Nasuada pitää heidät yhdessä. Mutta kun Nasuada joutuu Glabatorixin käsiin, Vardenien hajoaminen on lähellä. Pystyykö Eragon pitämään Vardenit yhdessä ja voittamaan Galbatorixin?

Aivan ensimmäiseki kirjassa kerrattiin ensimmäisten kolmen kirjan tapahtumat lyhyesti, mikä oli todella hyvä juttu, koska minulla edellisten osien lukemisesta on aikaa ja oli hyvä palauttaa mieleen mitä aiemmin oikein on tapahtunut. Perillisen alku oli valtavan tylsä. Siinä ei tapahtunut paljon muutakin, kuin vallattiin aina uusia kaupunkeja. Muuten tarina ei tuntunut etenevän mihinkään. Vasta kirjan puolessa välissä (n. sivun 400 paikkeilla) alkoi tapahtua kunnolla ja kirjan lukeminen alkoi kiinnostaa enemmän. Siitä eteenpäin tarina olikin ihan mielenkiintoinen ja loppu kirja tulikin luettua aika nopeasti. Loppuun Paolini oli kuitenkin ottanut hyvin vahvasti vaikutteita Tarusta sormusten herrasta. Näiden sarjojen loppuja ei voi olla vertaamatta keskenään.

Suosikki hahmoikseni tässä kirjassa nousi yrtinkeittäjä Angela. Hän oli mukavan salaperäinen hahmo. Lisäksi minua miellytti hänessä erityisesti se, että hänet kuvattiin usein neulomassa ja kehräämässä. Yhdessä suosikkikohtauksessani hän oli tastelemassa karstoilla eräässä yllätyshyökkäyksessä. Myös Nasuadan edesottamuksista luki mielellään.

Kaiken kaikkiaan Perillinen olisi muuten ihan hyvä kirja, mutta se olisi kaivannut hyvin paljon tiivistämistä. Ainakin puolet kirjasta olisi helposti voinut ottaa pois ja juoni ei olisi kärsinyt juurikaan. Nyt tämä 900-sivuinen tiiliskivi on kyllä aika raskasta luettavaa. No tulipahan ainakin sivuja 30Koetukseen.
Arvosana: 3/5

Christopper Paolini: Perillinen (Inheritance)
Perillinen #4
Tammi 2012
s. 937

30Koetus tilanne: 2449/30 000