 |
| Linkki sivulle, mistä lainasin kuvan. |
Kun ex-kunigatar Ardis Isvergaelin entinen puoliso ja Ardisin lasten isä Belonen kuningas Landis Duverney on kuolemaisillaan lähettää tämä Bran Capimontin etsimään Ardisin lasta itselleen perilliseksi. Bran suuntaa siis Merontesiin, minne päätyy myös Dante Rondestani selvittämään onko huhu Ardisin kuolemasta totta. Danten sisko yhdessä rakastajansa Harbenin kanssa taas alkaa selvittämään Linnin ja Danten veljen Arranin murhaa. Kun mifonki Haldor Sininen herää ja tuhoaa kylän, jossa Ardis on piileskellyt, pakenee Ardis perheineen pantterikansan luo. Sinne Ardis jättää Fewrynin ja miehensä Connailin ja suuntaa itse Merontesiin hakemaan poikaansa ja Fewrynin kaksoisveljeä Ciarania.
Koska pidin Mifongin perinnöstä niin paljon, oli minulla tätä kirjaa kohtaan suuret odotukset. Ja en joutunut pettymään. Kirjan lukeminen oli aivan yhtä suuri nautinto. Kirjan sivut kääntyivät ihan huomaamatta ja koko ajan oli tunne, että jos minä vielä yhden luvun lukisin ja hups yhtäkkiä oli 50 sivua luettu. Loppua kohti tuli kuitenkin sama ilmiö kuin Mifongin perinnössä, että kirjaa alkoi säästelemään, ettei se vain loppuisi niin äkkiä. Lukemisin aikana tunsin monenlaisia tunteita, jotka enimmäkseen oli positiivisia. Kuitenkin yhdessä vaiheessa teki mieli nakata kirja pois ja lopettaa lukeminen, kun eräs juonenkäänne ei oikein miellyttänyt. Onneksi jatkoin lukemista, sillä pian juoni jo muutti suuntaansa miellyttävämpään suuntaan. Ainoa ärsyttävä asia kirjassa oli, ettei Ardisin ja Danten suhde tunnu etenevän minnekään. Kumpikin rakastaa toista, mutta jälleen kerran Ardis odottaa lasta toiselle miehelle, niin kuin Mifongin perinnössäkin. Lapsen isä on vain vaihtunut välillä. Ja sitten taas molemmat kärsii, kun Ardisin moraali ei anna hänen jättää Connailia. Ardisin tytär Fewrynn sen sijaan herätti kiinnostukseni ja minulle jäi sellainen olo, että hänen merkityksensä kasvaa sarjan edetessä. Linnin ja Harbenin osuus kirjasta oli välillä vähän tylsä, mutta loppujen lopuksi heidän kohtalonsa jäi kaivelemaan enemmän kuin kenenkään muun kirjan loppuessa.
Kaiken kaikkiaan Mifongin aika oli oikein mielenkiintoinen ja koukuttava. Mifonki-sarja pysyy ehdottomasti yhtenä suosikkifantasiasarjana. Tämä on juuri sen tyylistä fantasiaa, josta tykkään eniten. Saisipa tätä pian lisää.
Arvosana: 4½ / 5
J. S. Meresmaa: Mifongin aika
Mifonki -sarja #2
Karisto 2013
s. 494
30Koetus tilanne: 9 042 / 30 000
Pitääpä tulla kommentoimaan, koska oon iloinen, että löysin blogin, jossa luetaan kirjoja joita itsekin olen lukenut tai joita suunnittelen lukevani! :D Menee kyllä seurantaan.
VastaaPoistaEn ole vielä tätä kirjasarjaan lukenut, mutta lukulistalla on.