Tiffany Särkynen on yhdeksän vuotias lampaita paimentavan perheen seitsemäs tytär. Eräänä päivänä Tiffany näkee joella Näkin ja pian päätön ratsastaja jahtaa häntä. Ja sitten Tiffanyn pikkuveli Wentworth katoaa. Siniset pikkumiehet Nac Mac Feeglet kertovat Tiffanylle, että Kuningatar vei Wentworthin. Yhdessä Feeglejen kanssa Tiffany lähtee pelastamaan Wentworthia.
Vapaat pikkumiehet oli kyllä yllättävän mukava lukukokemus. Tämähän oli oikeastaan yksi mielenkiintoisimmista Pretchettin kirjoista. Päähenkilö Tiffany oli kiinnostava hahmo, joka ei purematta niele mitään. Tiffany ei halua olla mikään prinsessa, joka odottaa, että prinssi pelastaa hänet. Tiffany haluaa mieluummin noidaksi.
Monet satukirjan tarinoista olivat Tiffanyn mielestä todella epäilyttäviä. Yksi tarinoista loppui, että kaksi kilttiä lasta työnsi pahan noidan omaan uuniinsa. Tiffanya juttu oli huolettanut sen jälkeen, mitä rouva Napsiaiselle oli tapahtunut. Hän oli varma, että tämän kaltaiset tarinat estivät ihmisiä ajattelemasta kunnolla. Luettuaan sadun hän oli ajatellut anteeksi kuinka? Kenelläkään ei ole niin isoa uunia, että siihen mahtuisi kokonainen ihminen, ja millä oikeudella ne kakarat oikein kuvittelivat, että heillä olisi minkäänlaista oikeutta syödä palasia ihmisten taloista? Entä miksi jollakin pojalla, joka on niin typerä, ettei edes tiedä lehmän maksavan enemmän kuin viisi papua, on muka oikeus murhata jättiläinen ja varastaa tämän kulta-aarre? Puhumattakaan siitä, että pojanryökäle syyllistyi pahanpäiväiseen ympäristörikokseen pavunvartensa kanssa? Ja jos joku tyttö ei osaa erottaa toisistaan omaa isoäitiään ja sutta, hänen täytyy olla varsinainen umpipuupää tai sitten hänen sukunsa on harvinaisen rumaa sakkia.
(Vapaat pikkumiehet s. 69-70)
Lisäksi myös Nac Mac Feeglet olivat hauskoja hahmoja. Pienet kapinalliset miehet, jotka tykkäävät varastelemisesta, tappelemisesta ja juopottelusta. Puhumuttakaan heidän nimistään, joista yksi suosikkini oli Ei-yhtä-iso-kuin-Keskikokoinen-Jock-mutta-isompi-kuin-Pikku-Jock-Jock.
Vapaat pikku miehet oli paitsi hauska, siinä oli myös yllättävän mielenkiintoinen juoni. Terry Pratchettin kirjoista eniten pidän noidista kertovista kirjoista ja tässä oli vähän sitä samaa. Kirjasta tuli välillä mieleen Liisa Ihmemaassa, mutta se ei kuitenkaan häirinnyt lukukokemusta, vaikka Liisa ei mikään suosikkisatuni olekaan. Kaiken kaikkiaan tykkäsin tästä kirjasta yllättävän paljon.
Arvosana: 3½ / 5
Terry Pratchett: Vapaat pikkumiehet
Englanninkielinen alkuteos: The Wee Free Men
Kiekkomaailma # 30
Karisto 2003
s. 363
30Koetus tilanne: 9 405 / 30 000
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti